Articles

Pikkumusta mekko

tässä jaksossa ei mainita mitään lähteitä. Auta parantamaan tätä osiota lisäämällä lainauksia luotettaviin lähteisiin. Tallentamaton materiaali voidaan kyseenalaistaa ja poistaa. (Maaliskuu 2017) (Opi miten ja milloin poistaa tämä malliviesti)

Jean Patoun musta iltapuku

musta on aina ollut symboliikkaa täynnä oleva väri. 1500-luvun alussa musta edusti vaurautta espanjalaisten aristokraattien ja hollantilaisten kauppiaiden keskuudessa, sillä mustan värin tuottaminen ”tuoduista tammiomenoista oli uskomattoman kallista.”1700-luvun alussa musta edusti romantiikkaa ja taiteellisuutta. Kuten Ann Demeulemeester siitä sanoi, ” musta on runollinen. Millaiseksi kuvittelet runoilijan? Kirkkaankeltaisessa takissa? Luultavasti ei.”1800-luvun alussa romantikot kuten Byron, Shelley ja Keats omaksuivat mustan melankolisen auransa vuoksi. Viktoriaanisen ajan alkaessa musta vaihtui taiteen väristä surun ja surun väriksi – leskien odotettiin pukeutuvan mustaan ainakin neljän vuoden ajan-ja myös palvelusvaatteisiin, palvelustyttöjen univormuksi.

vuonna 1926 Gabrielle ”Coco” Chanel julkaisi American Voguessa kuvan lyhyestä, yksinkertaisesta mustasta mekosta. Se oli pohjepituinen, suora ja sitä koristi vain muutama vinoviiva. Vogue kutsui sitä ”Chanelin Fordiksi”. Malli T: n tapaan pikkumusta mekko oli yksinkertainen ja helposti lähestyttävä kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluville naisille. Voguen mukaan LBD: stä tulisi myös ”eräänlainen Univormu kaikille makunaisille”. Tämä sekä muut Chanelin talon mallit auttoivat irrottamaan mustan surusta ja keksimään sen uudelleen korkean luokan, varakkaan ja tyylikkään univormuksi. Kuten Coco itse julisti, ” minä asetin mustan; se on yhä voimissaan tänään, sillä musta pyyhkii pois kaiken muun ympäriltä.”

pikkumusta mekko jatkoi suosiotaan läpi suuren laman, lähinnä taloudellisuutensa ja tyylikkyytensä ansiosta, joskin linja piteni jonkin verran. Hollywoodin vaikutus muotiin edesauttoi pikkumustan mekon suosiota, mutta käytännöllisemmistä syistä: Technicolor-elokuvien yleistyessä elokuvantekijät luottivat pikkumustiin mekkoihin, koska muut värit näyttivät vääristyneiltä valkokankaalla ja sotkivat värityksen. Toisen maailmansodan aikana tyyli jatkui osittain Tekstiilien laajamittaisen säännöstelyn vuoksi ja osittain työelämään astuvien siviilinaisten yhteisenä univormuna (asusteena liikevaatteille).

muunnelmia Chanelin pikkumustasta mekosta Chanelin aikana: The Legend-näyttely Haagin Gemeentemuseumissa vuonna 2014

Diorin ”uuden lookin” nousu sodanjälkeinen aika ja 1950-luvun seksuaalinen konservatismi palauttivat pikkumustan puvun juurilleen univormuna ja vaarallisen naisen symbolina. Hollywood femmes fatales ja fallen women-hahmot kuvattiin usein mustissa riimuasuissa vastakohtana kotiäitien tai tervehenkisempien Hollywood-tähtien konservatiivisemmille mekoille. 1940-ja 1950-luvuilla suosituksi tulleet Keinokuidut laajensivat monien mallien saatavuutta ja edullisuutta.

1960-luvun sukupolvien välinen kuilu loi kahtiajaon pikkumustan puvun muotoiluun. Nuorempi” mod ” – sukupolvi suosi yleensä minihametta mekon versioissaan, ja nuorisokulttuuria palvelevat suunnittelijat jatkoivat kirjekuoren työntämistä – lyhentämällä hametta entisestään, luomalla leikkauksia tai rakoja mekon hameeseen tai liiviin käyttäen silkkaa kangasta, kuten verkkoa tai tylliä. Monet naiset pyrkivät yksinkertaisiin mustiin tuppimekkoihin, jotka muistuttavat Audrey Hepburnin elokuvassa Breakfast at Tiffany ’ s käyttämää mustaa Givenchyn mekkoa.

rentojen kankaiden, erityisesti neuleiden, Suosio pukeutumiseen ja liikekäyttöön 1980-luvulla toi pikkumustan mekon takaisin muotiin. Yhdessä fitness-villityksen kanssa uudet mallit sisälsivät tuolloin jo suosittuja yksityiskohtia, kuten leveät hartiat tai peplumit: myöhemmin vuosikymmenellä ja 1990-luvulla yksinkertaisemmat mallit eri pituisina ja täyteläisinä olivat suosittuja. 1990-luvun grunge-kulttuurissa Pikkumusta yhdistettiin sekä sandaaleihin että taistelusaappaisiin, vaikka itse mekko säilyikin simppelinä leikkaukseltaan ja kankaiseltaan.

1990-luvun lopun Uusi glamour johti uusiin variaatioihin puvussa, mutta 1950-ja 1970-lukujen tapaan väri nousi uudelleen esiin muodissa ja muodollisuuksissa ja osoittaa toistuvasti vastenmielisyyttä mustaa kohtaan. Kehotietoisten vaatteiden elpyminen, himmeät värimaailmat ja vallitsevan mustan uudelleensyntyminen yhdessä 1980-luvun retrospektiivisten trendien kanssa 2000-luvun lopulla tasoittivat tietä kiinnostuksen paluulle mekkoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *