Q: olen 51-vuotias nainen. Kävin hiljattain nilkkaleikkauksessa. Minut ristikirjoitettiin verensiirron varalta. Sain juuri postissa sairaalasta kortin, jossa lukee: ”Verensiirtorajoitus, tällä potilaalla on seuraavat kliinisesti merkittävät vasta-aineet, Anti-Kell”. Mitä tämä tarkoittaa? Kärsin makrosyyttisestä anemiasta, mutta en ole saanut verensiirtoja 11 vuoteen.

A:Punasolujen (ja joidenkin kudosten) pinnalla on kemiallisia aineita, joita kutsutaan antigeeneiksi, ja kykyä muodostaa näitä antigeenejä säätelevät vanhemmilta perityt geenit. Nämä antigeenit voivat olla proteiineja, hiilihydraatteja tai muita monimutkaisia kemikaaleja. Näiden antigeenien (ja niiden vasta-aineiden) läsnäolo on synnyttänyt veriryhmäjärjestelmiä, ja niillä on osansa verensiirrossa ja kudostyypityksessä. Tällä hetkellä ihmisillä tunnetaan noin 30 erilaista veriryhmäjärjestelmää, mutta ne, joilla on clincal merkitys, ovat ABO-järjestelmä, Rh-järjestelmä, Kell, MNS, Lewis jne. Veriryhmäjärjestelmien merkitys on verensiirto-ja elinsiirtolääketieteessä, koska voimme saada verta (tai elintä) vain yksilöltä, jonka veriryhmä vastaa omaamme. Jos epäsuhta, kehon immuunijärjestelmä tunnistaa ”vieras” antigeeni ja taistelee se johtaa tautitilat. Näin, veriryhmä matching tehdään niin, että yhteensopiva veri (tai kudos) on valittu.
Kell-antigeenijärjestelmä (tai Kell-Cellano-järjestelmä) on nimetty vasta-aineiden tuottajan rouva Kellacherin perheen mukaan. Se on yksi tärkeimmistä antigeenisistä järjestelmistä ihmisen punasoluissa ja on tärkeä verensiirtolääketieteessä, koska vasta-aineet voivat aiheuttaa vakavia reaktioita yhteensopimattoman veren siirtoon ja hemolyyttiseen sairauteen vastasyntyneillä (HDN). Se koostuu yli 20 eri antigeenistä (KEL1-KEL24), joita koodaa kromosomissa 7 oleva geenikompleksi. K-antigeeni (Cellano tai K2) on huomattavasti yleisempi kuin K-antigeeni (Kell tai K1). Noin 9%: lla väestöstä on K1 RBC-fenotyyppi ja K1: n vasta-aineita kehittyy noin 5%: lle henkilöistä, jotka saavat yhden yksikön yhteensopimatonta verta. Syy liittyy kell-antigeenin tiheään verensiirto-alloimmunisaatioon ja K:1-geenin vähäiseen esiintymistiheyteen isien keskuudessa. Kell hemolyysi on vakava noin puolessa tapauksista.
Kell-allo-immunisaatio naisilla voi johtua raskaudesta Kell-positiivisella vauvalla tai yleisemmin verensiirron jälkeen Kell-positiivisella verellä ts. yksilöt, joilta puuttuu tietty Kell-antigeeni, voivat kehittää vasta-aineita Kell-antigeenejä vastaan, kun niitä siirretään kyseistä antigeenia sisältävällä verellä tai kun ne altistuvat kyseistä antigeenia sisältäville punasoluille. Myöhempien verensiirtojen merkkinä voi olla uusien solujen tuhoutuminen näiden vasta-aineiden vaikutuksesta. Ihmisille, joilla ei ole Kell antigeenejä (K0), on annettava verta luovuttajilta, jotka ovat myös K0 hemolyysin estämiseksi. Autoimmuunihemolyyttinen anemia (AIHA) syntyy, kun elimistö tuottaa vasta-ainetta veriryhmän antigeenia vastaan omissa punasoluissaan. Vasta-aineet johtavat tuhoutumiseen punasolujen tuloksena anemia. Suurin osa Kell-herkistymistapauksista on seurausta yhteensopimattomista punasolusiirroista, koska veri ei ole rutiininomaisesti risteytetty Kell-antigeenin kanssa.
K (K1) – antigeeni on hyvin immunogeeninen ja aiheuttaa voimakkaita reaktioita, jos herkistyneillä äideillä on verensiirto ja vaikea sikiöanemia. Sitä syntyy vasta altistuttuaan antigeenille raskauden tai toistuvien verensiirtojen seurauksena, ja näin ollen anti-K-vasta-ainetta nähdään usein yksilöillä. Myös K-antigeeni (K2) on immunogeeninen, mutta koska sitä esiintyy useimmilla yksilöillä, anti-k-vasta-aine on paljon harvinaisempi.
sinut on tutkittava makrosyyttisen anemian varalta, jotta se on asianmukaisesti hoidettu.