Kaivaminen Intiaanilinssin läpi on kolumni Oklahoman Cherokee-kansan elokuvakriitikolta ja kansalaiselta Shea Vassarilta, joka sukeltaa elokuvan parhaiden ja pahimpien alkuperäiskansojen esitystapausten vivahteisiin. Tämä merkintä tarkastelee väsynyttä trooppia, johon liittyy intiaanien hautausmaalle rakennettuja kummitustaloja.

intiaanien hautausmaa, joka tunnetaan myös nimellä IBG, on Trooppi, jonka historia on keskinkertaista käyttöä kauhuelokuvassa. Monet, jotka ajattelevat IBG: tä, muistavat heti Poltergeist-elokuvan Pikku Carol Annen (Heather O ’ Rourke); vuoden 1982 elokuvalla ei kuitenkaan ole mitään ikivanhaa syytä kummitteluunsa. Itse asiassa se menee pois sen tapa todeta, että salaperäinen tapahtumat ympärillä Freeling talo ei ole aiheuttanut IBG.

IBG: n runo

kuolema on osa elämää, joten käsitys hautaustavoista jossain muodossa on ollut olemassa yhtä kauan kuin ihmiskunta. Philip Freneaun 1700-luvun lopulla julkaistu runo ”The Indian Burying Ground” kertoo aavemaisesta tuonpuoleisesta, johon hänen havaitsemansa nimeämätön Alkuperäisyhteisö uskoi. Runo on romanttinen; se pohtii eksistentiaalista kysymystä ikuisesta hengestä lihallisen kuoleman jälkeen.

Freneau pohtii tuolloin murhattujen alkuperäisasukkaiden tapoja, heidän maansa valtaamista ja kulttuuristen tapojensa menettämistä. Ilmeisesti Freneau ei tehnyt juuri muuta vastalauseeksi kuin tämän kukkateoksen kirjoittamisen, mutta se on IBG: n varhaisin käyttö, jonka löysin.

elokuvallinen alku

elokuvamaisesti IBG-tropiikki palaa Amityville-kauhun tarinaan. Kirjan julkaisi Jay Asen vuonna 1977, ja loppu on historiaa. On ollut kaksikymmentäyksi elokuvaa (tähän mennessä), ja tonnia kiistelyä ympäröi koettelemus. Vaikka New Yorkin Amityvillestä Ocean Avenue 112: sta löytyneessä talossa tapahtui murha, kirjan oletettiin perustuvan tositapahtumiin, joista monet on todistettu vääriksi. Jotkut arvelevat, että koko Lutzin perheen kummittelu, – joka seurasi alkuperäistä murhaa, keksittiin rahan saamiseksi.

alkuperäisessä, vuonna 1979 ensi-iltansa saaneessa elokuvasovituksessa James Brolinin ja Margot Kidderin esittämät George ja Kathy Lutz ostavat talon, jonka edellinen omistaja

murhasi koko perheensä. Pian tontilla nähdään hohtavan punaiset silmät ja huone täynnä kärpäsiä. Asenin kirjan mukaisessa väitteessä Kathy saa selville, että talo on rakennettu Shinnecockin hautausmaalle. VOI EI!

KAIKKI maa on alkuperämaata, mutta Shinnecock-heimo ei koskaan vallannut aluetta, jolle tämä pahamaineinen talo rakennettiin. Jos aiot käyttää tiettyä kansakuntaa, nimeä edes se oikea. Elokuva-alalla syntyperäisten kulttuurien poistoa ja epätarkkuuksia pahentaa se, että yhteisöjemme nimiä sekoitetaan. Monet saattavat ajatella, että navajot ovat kuin mohawkeja tai Ojibwet ovat kuin Cherokeita, mutta nimemme eivät ole vaihdettavissa, koska jokaisella kansakunnalla on omat ainutlaatuiset historiansa, perinteensä ja kulttuuriset tapansa, jotka ovat olemassa tänään.

kaksi Stephen Kingin sovitusta

the Shining on Stephen Kingin kirjoittama kirja, jonka Stanley Kubrick sovitti ensimmäisen kerran vuonna 1980. Lähdemateriaalista muutettiin useita yksityiskohtia, joista yksi on Kubrickin lisäys IBG-taustatarinaan. Yksirivinen dialogi selittää kaiken Torrancen perheen kiertäessä uutta asuinpaikkaansa. ”Paikan pitäisi olla intiaanien hautausmaalla.”

seinätaidetta ja Native-henkisiä kuvioita löytyy läpi elokuvan. Nämä kotoperäiset yksityiskohdat ovat innoittaneet useita teorioita. Jotkut sanovat, että koko juoni on vertauskuva alkuperäisasukkaiden kansanmurhalle, vedoten veren aaltoihin, jotka virtaavat hisseistä polkuna niiden luo, jotka makaavat niiden alla.

perimmäinen kysymys jää: Onko IBG syynä siihen, että Jack Torrance ja häntä edeltäneet talonmiehet sekoavat ja yrittävät tappaa hänen vaimonsa ja lapsensa? Vaikka hohto ei koskaan palaa tämän elokuvan alussa ohimennen mainitun yksityiskohdan yksityiskohtiin, Kubrickin IBG: n lisääminen ei ole virhe. Elokuvantekijä on tunnettu perfektionismistaan sekä toistuvasta luonteestaan, joka varmisti, ettei mikään harha-askel tietäisi tiensä lopputuotteeseen.

Kingin seuraava sovitus IBG: n kanssa oli Pet Sematary, joka julkaistiin vuonna 1989 (ja uusintana vuonna 2019). Sen tarina nojaa muinaiseen hautausmaahan, joka herättää vainajat henkiin. Tätä rituaalia demonstroidaan ensin Church – nimisellä kissalla, jota lyödään läheisellä maantiellä. Toki Church herää henkiin, mutta hän on haiseva, kapinen ja paha versio lemmikistä, joka hän kerran oli.

vaikka jotkut ovat kertoneet Kingin käyttäneen tarinassa heimoa, joka ei ollut alun perin kotoisin Mainen alueelta, tämä ei pidä paikkaansa. Mi ’ kmaq, kirjoitetaan myös Micmac kuten Pet Sematary, on yksi liittovaltion tunnustettu heimo Yhdysvalloissa: Aroostook bändi Micmac. Tarinan tapahtumapaikkana on tietysti Mainen yliopiston lähellä sijaitseva kaupunki, joka on Penobscot-kansan perinteinen kotimaa. Vaikka Penobscot kuuluvat Wabanakin Konfederaatioon Passamaquoddyjen, Maliseetien ja Mi ’ kmaqien kanssa, nämä kaikki ovat kuitenkin eri kansoja.

mielenkiintoinen piirre IBG: ssä Pet Semataryssa on se, että natiivi yhteys ei ole se, mikä aiheuttaa pahuutta henkiin herätetyissä olennoissa. Kuten tarina kertoo, maan teki happamaksi windigo. Windigo on pahansuopa demonihenki, jota uskotaan ruokkivan kulttuuristen juuriensa puute. Se syö kaikkea ja kaikkea, myös ihmisiä, eikä sen ahneus tunne tyydytystä.

jotkut uskovat, että öljyteollisuudessa, joka on jatkuva uhka Alkuperäismaille, toimivat pankkiirit ja muut sijoittajat ovat windigo-psykoosissa, minkä vuoksi he osoittavat jatkuvaa tarvetta ahmia ja tuhota.

mitä tämä siis tarkoittaa?

muita kuin pari poikkeavaa, kuten 2003: n identiteetti ja 2012: n Silent Hill: Suuri osa elokuvan IBG-tarinoista on peräisin 1980-luvulta. Pienen budjetin 1983 B-elokuvan päänahat ja 1986 Italian slasher Body Count käsittelivät kukin IBG: tä.

tämän aikakauden Suosio saattoi johtua tuon ajan ajankohtaisista tapahtumista. Indian Civil Rights Act hyväksyttiin vuonna 1968, joka takasi käsitteet kuten sanan-ja lehdistönvapaus, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja suojelu kaksoisrangaistavuudelta. Ihanteet, kuten itsemääräämisoikeus sekä oikeus kalastaa ja metsästää, ovat kuitenkin edelleen kysymyksiä, joita Alkuperäisyhteisöt kohtaavat vielä tänäkin päivänä.

vuonna 1978 American Indian Religious Freedom Act kumosi lainsuojattoman

tiettyjä käytäntöjä ja seremonioita vastaan. Ei-monoteististen uskontojen ja uskomusten pelko on ironisesti ollut ilmeinen siitä lähtien, kun ensimmäiset amerikkalaiset asettuivat Synnyinmaalle hengellisen vapauden vuoksi. Aiemmin liian mystisinä ja esoteerisina pidettyjen käytäntöjen yhtäkkinen salliminen ainakin paperilla saattoi hyvinkin johtaa IBG: n suosioon seuraavalla vuosikymmenellä.

sen jälkeen televisiossa on nähty enemmän jatkumoa tropelle. Monet ohjelmat, kuten Simpsonit, erityisesti sen toisen kauden Treehouse of Horror Halloween special, ovat sisältäneet jaksoja IBG. Muita sarjoja ovat muun muassa Family Guy, Buffy, vampyyrintappaja ja Supernatural

, joissa kaikissa esiintyy ainakin yhdessä jaksossa IBG. Nämä kaikki ovat fiktiota, mutta päälle tulevat Kummitusseikkailut, paranormaalin tutkijan tosi-tv-sarja, ja joka viides jakso tai niin käsittelee jonkinlaista IBG: tä.

yksityiskohdista riippumatta kaikki nämä esimerkit ovat ärsyttäviä lähinnä siksi,että ne tehdään ilman mitään natiivia osallistumista. Jopa Stephen Kingin ja windigon tapauksessa, jota hän on käyttänyt useammissa teoksissa kuin vain Pet Semataryssa, otus irrotetaan asiayhteydestä ja esitetään ei-syntyperäiselle yleisölle. Pohjimmiltaan IBG ja kaikki tarinat, joihin tämä alikehittynyt selitys kummittelevalle läsnäololle liittyy, ovat eräänlaista elokuvallista kulttuurista omimista. Se poistaa tietyn kulttuurisen uskomuksen tuonpuoleisesta ja levittää väärää tietoa.

Plus, IBGs ei lisää juoneen jotain, mitä tavallinen hautausmaa ei voisi — kuten poltergeistin kohdalla nähtiin. Kaikissa viimeisissä lepopaikoissa on karmiva tekijä, jota voisi ja kannattaa hyödyntää. Miksi IBG-Trooppi on siis jatkunut niin täsmällisesti ja yksinomaan? Alkuasukas-aktivisti ja kirjailija Terri Jean antaa viisi mahdollista teoriaa:

1. IBG: n juonirepliikki toimi yhdessä elokuvassa, joten se toimii muissakin, ja niin se kirjoitetaan niin kauan kuin se myy.
2. hautausmaat ovat hyvin merkittyjä, kun taas IBG voisi olla missä tahansa. Tämä mahdollistaa loputtomat mahdollisuudet ilman selitystä, joten se on käsikirjoittajan unelma.
3. kotoperäinen konna eli seudulla kummitteleva alkuperäisasukkaiden inspiroima henki pelaa stereotypioilla, joita on ollut olemassa kolonisaatiosta lähtien. Suhtautuminen alkuperäisasukkaisiin pahuutta pienempinä tai samanarvoisina vahvistuu.
4. ihmiset pelkäävät sitä, mitä eivät tiedä, ja suuri yleisö on Alikoulutettua alkuperäisasukkaista.
5. syyllisyys, erityisesti Uudisasukas syyllisyys. Eurooppalaisten uudisasukkaiden tappamien alkuperäisasukkaiden pelätään palaavan kostamaan murhaajan jälkeläisille.

turhauttavinta IBG: ssä on se, että kyseessä on joukko kuolleita alkuperäisasukkaita. Tämä lisää virheellistä kertomusta siitä, että kaikki intiaanit ovat kuolleet sukupuuttoon. Historiallinen-ja siksi nykyaikana olematon — kuva soturipäälliköstä ja kaikista hänen neidoistaan ja lapsistaan, jotka vain tarvitsevat huilumusiikkia soittaakseen taustalla, on intiaanien yleinen harhaluulo.

olen täällä kertoakseni, että olemme yhä täällä, ja olen todiste siitä. Emme ole kaikki hautautuneet johonkin merkitsemättömään hautaan, ajamassa isäpuolta murhaan kuten Amityvillen kauhussa, tai muuttamassa kuollutta kissaasi jonkinlaiseksi demoniseksi olennoksi, kuten Lemmikkien Semataarissa. Suurimmaksi osaksi pyrimme täyttämään aukot, joissa amerikkalainen koulutusjärjestelmä ei ole opettanut olemassaolostamme, ja yritämme kääntää IBG: n kaltaisten kehittymättömien juonilaitteiden aiheuttamat haitat.

IBG on vesittynyt kuvaus alkuperäisväestön kulttuureista historiallisessa menneisyydessä vallinneena monoliittina sen elinvoimaisen ja monimuotoisen sateenvarjon sijaan, jota termi ”intiaani” kattaa vielä nykyäänkin. Tämä ei tarkoita, etteikö tropesia voisi käyttää oikein. Olen toiveikas, että lopulta syntyperäinen elokuvantekijä käyttää IBG: tä satiirisella tavalla ja huomauttaa joistakin ongelmista sen käytössä uudessa mediassa tänään.