vuonna 1900 niin sanotussa Boksarikapinassa (tai Boksarikapinassa) Kiinalainen salainen järjestö nimeltä vanhurskaiden ja harmonisten nyrkkien seura johti kapinaa Pohjois-Kiinassa länsimaisen ja japanilaisen vaikutusvallan leviämistä vastaan. Kapinalliset, joita länsimaalaiset kutsuvat Nyrkkeilijöiksi, koska he suorittivat fyysisiä harjoituksia, joiden he uskoivat kestävän luoteja, tappoivat ulkomaalaisia ja kiinalaisia kristittyjä ja tuhosivat ulkomaista omaisuutta. Nyrkkeilijät piirittivät kesäkuusta elokuuhun Kiinan pääkaupungin Pekingin (silloinen Peking) ulkomaista piirikuntaa, kunnes amerikkalaiset joukot käsittänyt kansainvälinen joukko kukisti kansannousun. Vuonna 1901 kapinan virallisesti lopettaneen Bokseripöytäkirjan ehdoilla Kiina suostui maksamaan yli 330 miljoonaa dollaria korvauksia.

Boksarikapina: Tausta

1800-luvun loppuun mennessä länsivallat ja Japani olivat pakottaneet Kiinaa hallitsevan Qing-dynastian hyväksymään laajan ulkomaisen kontrollin maan talousasioista. Oopiumisodissa (1839-42, 1856-60), kansannousuissa ja Kiinan-Japanin sodassa (1894-95) Kiina oli taistellut vastustaakseen ulkomaalaisia, mutta siltä puuttui modernisoitu armeija ja se kärsi miljoonia tappioita.

1890-luvun lopulla Kiinalainen salainen ryhmä, Oikeamielisten ja harmonisten nyrkkien seura (”I-ho-ch ’uan” tai ”Yihequan”), oli alkanut tehdä säännöllisiä hyökkäyksiä ulkomaalaisia ja kiinalaisia kristittyjä vastaan. (Kapinalliset suorittivat kalisteniikkarituaaleja ja taistelulajeja, joiden he uskoivat antavan heille kyvyn kestää luoteja ja muita hyökkäysmuotoja. Länsimaalaiset kutsuivat näitä rituaaleja varjonyrkkeilyksi, mikä johti nyrkkeilijöiden lempinimeen.) Vaikka nyrkkeilijät olivat kotoisin eri puolilta yhteiskuntaa, monet heistä olivat talonpoikia, erityisesti Shandongin maakunnasta, jota olivat koetelleet luonnonkatastrofit, kuten nälänhätä ja tulvat. 1890-luvulla Kiina oli antanut alueellisia ja kaupallisia myönnytyksiä tällä alueella useille Euroopan valtioille, ja nyrkkeilijät syyttivät huonosta elintasostaan ulkomaalaisia, jotka asuttivat heidän maataan.

Boksarikapina: 1900

vuonna 1900 Boksariliike levisi Pekingin alueelle, jossa nyrkkeilijät tappoivat kiinalaisia kristittyjä ja kristittyjä lähetyssaarnaajia sekä tuhosivat kirkkoja ja rautatieasemia sekä muuta omaisuutta. 20. kesäkuuta 1900 nyrkkeilijät alkoivat piirittää Pekingin ulkomaiden lähetystöaluetta (jossa ulkomaisten diplomaattien viralliset tilat sijaitsivat.) Seuraavana päivänä Qing-dynastian leskikeisarinna Tzu ’ U Hzi (tai Cixi, 1835-1908) julisti sodan kaikkia vieraita valtioita vastaan, joilla oli diplomaattisia siteitä Kiinaan.

kun länsivallat ja Japani järjestivät monikansallisen joukon kukistamaan kapinaa, piiritys venyi viikoiksi, ja diplomaatit, heidän perheensä ja vartijansa kärsivät nälästä ja kurjistavista oloista taistellessaan pitääkseen nyrkkeilijät loitolla. Joidenkin arvioiden mukaan useita satoja ulkomaalaisia ja useita tuhansia kiinalaisia kristittyjä tapettiin tänä aikana. Elokuun 14.päivänä, taisteltuaan tiensä läpi Pohjois-Kiinan, noin 20 000 sotilaan kansainvälinen joukko kahdeksasta maasta (Itävalta-Unkari, ranska, saksa, italia, japani, Venäjä, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat) saapui valtaamaan Pekingin ja pelastamaan ulkomaalaisia ja kiinalaisia kristittyjä.

Boksarikapina: Aftermath

Boksarikapina päättyi virallisesti Bokseripöytäkirjan allekirjoittamiseen 7.syyskuuta 1901. Sopimuksen mukaan Pekingiä suojelevat linnoitukset oli tuhottava, kansannousuun osallistuneita boksereita ja Kiinan hallituksen virkamiehiä oli rangaistava, ulkomaisten lähetystöjen sallittiin sijoittaa joukkoja Pekingiin puolustusta varten, Kiinaa kiellettiin tuomasta aseita kahdeksi vuodeksi ja se suostui maksamaan yli 330 miljoonaa dollaria sotakorvauksina mukana olleille ulkomaille.

vuonna 1644 perustettu Qing-dynastia heikkeni Boksarikapinan seurauksena. Vuoden 1911 kansannousun jälkeen dynastia päättyi ja Kiinasta tuli tasavalta vuonna 1912.