In Chaplinsky v. New Hampshire,1footnote
315 U. S. 568 (1942). tuomioistuin vahvisti yksimielisesti tuomion, joka perustui lakiin, jossa kiellettiin loukkaava, pilkkaava tai ärsyttävä sana, joka oli osoitettu kenelle tahansa julkisella paikalla olevalle henkilölle valtion tuomioistuimen tulkinnan mukaan rajoittuvan taistelusanoihin—ts., sanoihin, joilla on suora taipumus aiheuttaa väkivallantekoja sen henkilön toimesta, jolle huomautus on erikseen osoitettu. Ohjesääntöä pidettiin suppeana ja rajoitettuna määrittelemään ja rankaisemaan valtiovallan alueella tapahtuvaa erityistä toimintaa, sellaisten sanojen käyttöä julkisella paikalla, jotka voivat aiheuttaa rauhan rikkomisen.2Footnote
315 U. S. at 573. Tapaus tunnetaan parhaiten tuomari Murphyn kuuluisasta sanonnasta. t on hyvin ymmärretty, että sananvapaus ei ole ehdoton kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. On tiettyjä tarkasti määriteltyjä ja suppeasti rajattuja puheluokkia, joiden ehkäisyn ja rankaisemisen ei ole koskaan ajateltu nostavan esiin mitään perustuslaillista ongelmaa. Näitä ovat irstaat ja säädyttömät, rienaavat, herjaavat ja loukkaavat sanat – ne, jotka jo pelkästään sanoillaan aiheuttavat vahinkoa tai ovat omiaan yllyttämään välittömään rauhan rikkomiseen. On hyvin havaittu, että tällaiset lausunnot eivät ole olennainen osa mitään ajatusten selittämistä, ja niillä on niin vähäinen yhteiskunnallinen arvo askeleena totuuteen, että järjestykseen ja moraaliin kohdistuva yhteiskunnallinen etu on selvästi tärkeämpi kuin niistä mahdollisesti saatava hyöty.3Footnote
315 USA 571-72.

Chaplinsky on edelleen toteuttamiskelpoinen sille periaatteelle, että valtiot voivat vapaasti kieltää niin sanottujen ”taistelusanojen”, sellaisten henkilökohtaisesti loukkaavien nimitysten käytön, jotka tavalliselle kansalaiselle osoitettuina ovat yleisen tiedon mukaan luonnostaan omiaan aiheuttamaan väkivaltaisia reaktioita.4Footnote
Cohen v. California, 403 U. S. 15, 20 (1971). Cohenin tuomio rauhan rikkomisesta, joka johtui hänen esiintymisestä julkisesti loukkaavalla selkokirjoituksella takissaan, kumottiin osittain siksi, että sanat eivät olleet henkilökohtainen loukkaus eikä yleisön vastustamisesta ollut todisteita. Mutta todellisuudessa tuomioistuin on tutkinut tarkoin epämääräisyyksiä ja ylenpalttisia perusteita koskevia säädöksiä ja kumonnut vakaumukset, koska ne eivät kuulu oppiin. Chaplinsky on siis edelleen muodollisesti elossa,mutta elinvoimainen.5footnote
tapaukset katsovat, että hallitus ei saa rangaista epäpyhiä, vulgaareja tai vastenmielisiä sanoja vain siksi, että ne ovat loukkaavia, vaan ainoastaan, jos ne ovat taistelusanoja, joilla on suora taipumus aiheuttaa väkivallantekoja sen henkilön toimesta, jolle ne on suunnattu. Gooding v. Wilson, 405 U. S. 518 (1972); Hess v. Indiana, 414 U. S. 105 (1973); Lewis v. City of New Orleans, 415 U. S. 130 (1974); Lucas v. Arkansas, 416 U. S. 919 (1974); Kelly v. Ohio, 416 U. 923 (1974); Karlan v. City of Cincinnati 416 U. S. 924 (1974); Rosen v. California, 416 U. S. 924 (1974); ks. myös Eaton v. City of Tulsa, 416 U.S. 697 (1974).

vastakkaisella puolella, vihamielinen yleisötilanne, oikeus sai kerran tuomion häiriökäyttäytymisestä, kun hän kieltäytyi poliisin vaatimuksista lopettaa puhumisen, kun hänen puheensa näytti herättäneen useita kuulijoitaan mutinaan ja uhkaaviin häiriöihin.6Footnote
Feiner v. New York, 340 U. S. 315 (1951). Milk Wagon Drivers v. Meadowmoor Meijers, 312 U. S. 287 (1941), jossa tuomioistuin katsoi, että tuomioistuin voi määrätä rauhanomaisen mielenosoituksen, koska samaan aikaan tapahtunut väkivalta lakkoilevia yrityksiä vastaan olisi voinut luoda ilmapiirin, jossa jopa rauhanomainen, muuten suojattu lakkoilu olisi voitu laittomasti pakottaa. Mutta vertaa NAACP v. Claiborne Hardware Co., 458 U. S. 886 (1982). Mutta tätä tapausta ovat merkittävästi rajoittaneet tapaukset, joissa suojellaan rauhaisaa mielipiteenilmaisua, joka kiihottaa ihmisiä vihaan ilmaisun sisällön vuoksi tai kenties sen ilmaisutavan vuoksi, ja että rauhan ja häiriökäyttäytymistä koskevien säädösten rikkomista ei saa käyttää tällaisen ilmaisun hillitsemiseen.

tapauksista ei selviä, missä määrin poliisin on suojeltava puhujaa yleisön vihamieliseltä reaktiolta tai oikeuttaako vain todellinen epäjärjestys tai selkeä ja olemassa oleva epäjärjestyksen vaara viranomaiset keskeyttämään puheen tai muun ilmeikkään käytöksen.7Footnote
periaate itse asiassa edeltää Feineria. Cantwell v. Connecticut, 310 U. S. 296 (1940); Terminiello v. Chicago, 337 U. S. 1 (1949). Myöhempää soveltamista varten katso Edwards v. South Carolina, 372 U. S. 229 (1963); Cox v. Louisiana, 379 U. S. 536 (1965); Brown v. Louisiana, 383 U. S. 131 (1966); Gregory v. City of Chicago, 394 U. S. 111 (1969); Bachellar v. Maryland, 397 U. S. 564 (1970). Merkittävää on tuomari Harlanin lausunto Feinerin heijastamasta periaatteesta. Kyse ei ole myöskään siitä, että valtio käyttäisi poliisivaltaansa estääkseen puhujaa tahallaan provosoimasta tiettyä ryhmää vihamieliseen reaktioon. Vrt. Feiner vastaan New York, 340 U. S. 315 (1951). Cohen vastaan Kalifornia, 403 U. S. 15, 20 (1971). Nor, in the absence of incitement to illegal action, may government punish merkkaa expression or proscribe ideas, 8Footnote
Cohen v. California, 403 U. S. 15 (1971); Bachellar vastaan Maryland, 397 U. S. 564 (1970); Street v. New York, 394 U. S. 576 (1969); Schacht v. Yhdysvallat, 398 U. S. 58 (1970); Joseph Burstyn, Inc. v. Wilson, 343 U. S. 495 (1952); Kingsley Pictures Corp. v. Regents, 360 U. S. 684 (1959); Stromberg v. California, 283 U. S. 359 (1931). riippumatta sanonnan mitättömyydestä tai ärsyttävyydestä.9Footnote
Coates v. City of Cincinnati, 402 U. S. 611 (1971); Cohen v. California, 403 U. S. 15 (1971); Gooding v. Wilson, 405 U. S. 518 (1972).

yksilöihin kohdistuvat väkivallan uhat

korkein oikeus on maininnut kolme syytä siihen, miksi väkivallan uhka on ensimmäisen lisäyksen ulkopuolella: yksilöiden suojeleminen väkivallan pelolta, pelon aiheuttamalta häiriöltä ja väkivallan uhan mahdollisuudelta.10Footnote
R. A. V. V. City of St. Paul, 505 U. S. 377, 388 (1992). Asiassa Watts vastaan Yhdysvallat tuomioistuin kuitenkin katsoi, että vain todelliset uhat ovat perustuslain ensimmäisen lisäyksen ulkopuolella.11Footnote
394 U. S. 705, 708 (1969) (per curiam). Wattsin syytetty sanoi julkisessa mielenosoituksessa, jossa hän ilmaisi vastustavansa armeijan kutsuntoja, että jos he joskus pakottavat minut kantamaan kivääriä, ensimmäinen mies, jonka haluan tähtäimeeni on L. B. J. 12footnote
394 U. S. at 706. Hänet tuomittiin liittovaltion lain rikkomisesta, joka kielsi uhkailun tappaa tai vahingoittaa Yhdysvaltain presidenttiä. Korkein oikeus kumosi päätöksen. Perussäännön tulkitseminen ensimmäisen lisäyksen käskyt selvästi mielessä, 13viite
394 U. S. at 707. sen mukaan vastaaja ei ollut esittänyt todellista ”uhkausta”, vaan hän oli sortunut pelkkään poliittiseen liioitteluun.14Footnote
394 U. S. at 708. Teoksessa Virginia v. Black, 538 U. S. 343, 359 (2003), oikeus vahvisti wattsiin vedoten lain, joka kielsi ristinpolttamisen pelottelutarkoituksessa. Ristinpoltto, joka tehdään ideologian kannanotoksi, ryhmän solidaarisuuden symboliksi tai elokuvissa kuten Mississippin polttaminen, olisi kuitenkin suojattua puhetta. Tunnus. 365-366.

In NAACP v. Claiborne Hardware Co., valkoiset kauppiaat Claibornen piirikunnassa, Mississippissä, haastoivat NAACP: n oikeuteen saadakseen takaisin tappiot, jotka aiheutuivat mustien kansalaisten boikotista heidän yrityksilleen, ja määrätäkseen tulevaa boikottitoimintaa.15Footnote
458 U. S. 886 (1982). Claiborne on myös käsitelty alla julkisen kysymyksen mielenosoitus ja Parading. Boikotin aikana NAACP: n Kenttäsihteeri Charles Evers oli kertonut mustaihoisten yleisölle, että jokainen boikottia rikkonut ”setä toms” ’katkaisisi niskansa’ oman kansansa toimesta.16Footnote
458 U. S. at 900, n. 29. Katso henkkarit. 902 Eversin vastaavasta huomautuksesta. Oikeus myönsi, että tämän kielenkäytön olisi voitu ymmärtää viittaavan lainvastaiseen kurinpitoon tai ainakin tarkoittavan väkivallan pelkoa . . . .17Footnote
458 U. S. at 927. Eversin puheista ei kuitenkaan ollut seurannut suoraa väkivaltaa, ja oikeus totesi Eversin tunteikkaan retoriikan . . . ei ylittänyt Brandenburgissa asetettuja suojatun puheen rajoja. . . . Asianajajan täytyy olla vapaa kiihottamaan kuulijoitaan spontaaneilla ja tunneperäisillä vetoomuksilla ykseyden ja toiminnan puolesta yhteisen asian puolesta. Kun tällaiset vetoomukset eivät yllytä laittomaan toimintaan, niitä on pidettävä suojeltuna puheena.18Footnote
458 U. S. at 928. Vaikka se katsoi, että Brandenburgin alaisuudessa Eversin puhe ei ollut suojaamatonta yllytystä laittomiin toimiin,19footiot
Brandenburg v. Ohio, 395 U. S. 444 (1969). Brandenburg on käsitelty edellä kohdassa onko läsnä testi? oikeus myös siteerasi Wattsia ja antoi siten ymmärtää, ettei Eversin puhe myöskään muodostanut todellista uhkaa.20Footnote
Claiborne, 458 U. S. at 928 n. 71.

Ryhmäloukkaus, vihapuhe

In Beauharnais v. Illinois,21footnote
343 U. S. 250 (1952). tukeutuen dictaan menneissä tapauksissa, 22footnote
Chaplinsky v. New Hampshire, 315 U. S. 568, 571-72 (1942); Near v. Minnesota ex rel. Olson, 283 U. S. 697, 707-08 (1931). oikeus piti voimassa valtion ryhmän kunnianloukkauslain, jonka mukaan rodun tai ihmisluokan halventaminen oli laitonta. Vastaaja oli tuomittu tämän ohjesäännön nojalla sen jälkeen, kun hän oli levittänyt lehtistä, jonka osa oli vetoomus kaupunginhallitukselle, ottanut kovan linjan valkoisen ylivallan kannan ja vaatinut toimia afroamerikkalaisten pitämiseksi poissa valkoisten asuinalueilta. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomari Frankfurter vahvisti perussäännön seuraavin perustein. Hän totesi, että yksilön kunnianloukkaus oli tapaoikeudellinen rikos, ja se tehtiin nyt rikolliseksi säädösten nojalla jokaisessa unionin valtiossa. Nämä lait eivät aiheuta perustuslaillisia ongelmia, koska kunnianloukkaus kuuluu siihen puheen luokkaan, jota ensimmäinen lisäys ei suojaa. Jos yksittäiseen henkilöön kohdistuva lausahdus voi olla rikosoikeudellisten seuraamusten kohteena, niin mikään hyvä syy ei näytä kieltävän valtiolta oikeutta rangaista samoista lausumista, kun ne kohdistuvat tiettyyn ryhmään, ellemme voi sanoa, että tämä on tahallinen ja tarkoitukseton rajoitus, joka ei liity valtion rauhaan ja hyvinvointiin.23Footnote
Beauharnais v. Illinois, 343 U. S. 250, 254-58 (1952). Sitten oikeus tarkasteli uudelleen Illinoisissa vallinneiden rotukiistojen historiaa päättääkseen, että lainsäätäjä olisi voinut perustellusti pelätä hillittömien rotusanojen aiheuttavan huomattavaa pahaa. Perustuslaki ei myöskään edellyttänyt valtiota hyväksymään totuuden puolustamista, koska historiallisesti vastaajan oli näytettävä totuuden lisäksi julkaisua hyvillä motiiveilla ja oikeutettuja tarkoitusperiä varten.24Footnote
343 U. S. klo 265-66. Herjaavat puheet, jotka eivät kuulu perustuslain suojaaman puheen piiriin, ovat tarpeettomia . . . pohditaan ilmauksen ”selkeä ja läsnä oleva vaara” taustalla olevia kysymyksiä.”25footnote
343 U. S. at 266.

Beauharnais ’ lla on ennakkotapauksena vain vähän jatkuvaa elinvoimaa. Sen asema, joka perustuu osittain halventavien lausuntojen kategoriseen sulkemiseen ensimmäisen lisäyksen suojasta, on huomattavasti heikentynyt myöhemmässä kehityksessä, joista vähäisin on se, että tuomioistuin on alistanut kunnianloukkauslain ensimmäisen lisäyksen haasteelle ja että se on jatkuvasti kannattanut estotonta, vankkaa ja avointa keskustelua julkisista asioista New York Times Co. v. Sullivan.26Footnote
376 U. S. 254 (1964). Katso myös Collin V. Smith, 447 F. Supp. 676 (N. D. III.) (ordinances Prohibition distribution of materials containing racial herjauksia are uninstitutional), aff ’ d, 578 F. 2d 1197 (7.Cir.), stay denied, 436 U. S. 953 (1978), cert. eved, 439 U. S. 916 (1978) (tuomarit Blackmun ja Rehnquist eri mieltä sillä perusteella, että tuomioistuimen olisi tarkasteltava tapaus, joka on joitakin jännitteitä Beauharnais). Mutta katso New York v. Ferber, 458 U. S. 747, 763 (1982) (viistosti lainaten Beauharnais hyväksynnällä). R. A. V. V. St. Paulin mukaan oikeus selitti ja luokitteli kategoriset poissulkemiset kunnianloukkaukseksi, rivoudeksi ja taistelusanoiksi. Nämä puhekategoriat eivät ole täysin näkymättömiä perustuslaille, vaikka niitä voidaan ensimmäisen lisäyksen mukaisesti säädellä niiden perustuslain vastaisen sisällön vuoksi.27Footnote
505 U. S. 377, 383 (1992). Sisällön syrjintä, joka ei liity tähän selvästi kiellettyyn sisältöön, on kuitenkin ristiriidassa ensimmäisen lisäyksen kanssa.28Footnote
505 U. S. at 384. Siksi kaupungin puolueellinen rikoslaki, jonka tulkittiin kieltävän sellaisten taistelusanojen käytön, joiden tiedetään loukkaavan rodun, ihonvärin, uskon, uskonnon tai sukupuolen perusteella, mutta ei sellaisilla muilla mahdollisilla perusteilla kuin poliittisella kannalla, liiton jäsenyydellä tai homoseksuaalisuudella, mitätöitiin sisällöllisen syrjinnän vuoksi. Ensimmäisessä tarkistuksessa ei sallita erityisten kieltojen asettamista niille puhujille, jotka ilmaisevat mielipiteensä epäsuosiossa olevista aiheista.29Footnote
Id. 505 USA 391: ssä. Toisaalta ensimmäinen lisäys mahdollistaa rikosoikeudellisen rangaistuksen koventamisen, joka perustuu vastaajan motiiviin valita tietyn rodun uhri. Wisconsin v. Mitchell, 508 U. S. 476 (1993). Laki on jo pitkään tunnustanut motiivin luvalliseksi tekijäksi tuomitsemisessa, oikeus totesi. Tunnus. 485. Se erotti R. A. V: n siten, että siihen sisältyy pikemminkin puherajoitus kuin käytös, ja koska valtio voisi sallivasti päätellä, että puolueellisuudesta johtuvat rikokset aiheuttavat suurempaa yhteiskunnallista haittaa kuin puolueellisuudesta riippumattomat rikokset (esim.ne aiheuttavat todennäköisemmin kostorikoksia). Tunnus. 487-88. Katso yleisesti Laurence H. Tribe, The Mystery Of Motive, Private and Public: Some Notes Inspired by the Problems of Hate Crime and Animal Sacrifice, 1993 Sup. TT. Ilm. 1.

jutussa Virginia v. Black oikeus katsoi, ettei R. A. V. antamassaan lausunnossa ollut perustuslain vastaista, että osavaltio kieltää ristin polttamisen tarkoituksenaan pelotella ketään henkilöä tai ihmisryhmää.30Footnote
538 U. S. 343 (2003). Useat olivat kuitenkin sitä mieltä, että ohjesäännössä ei voida olettaa siitä, että vastaaja poltti ristin, että hänellä oli tarkoitus pelotella. Valtion on todistettava se, sillä palavalla ristillä ei ole aina tarkoitus pelotella, vaan se voi olla perustuslaillisesti suojattu mielipiteenilmaus. Tunnus. 365-66. Tällainen kielto ei syrji vastaajan vakaumuksen perusteella: tosiasiallisena asiana ei pidä paikkaansa, että ristipolttajat suuntaisivat uhkaavan käytöksensä yksinomaan rodullisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin. . . . Ensimmäinen lisäys sallii Virginian kieltää ristinpolttamisen pelottelutarkoituksessa, – koska ristin polttaminen on erityisen viheliäinen pelottelun muoto. Sen sijaan, että kiellettäisiin kaikki uhkaavia viestejä, Virginia voi halutessaan säännellä tämän osajoukon uhkaavia viestejä. . . .31Footnote
538 US 362-63.

myös yksilöiden ja ihmisryhmien loukkaamisen ehkäisemiseen tarkoitettu lainsäädäntö on tyrmätty perustuslain vastaiseksi. Esimerkiksi asiassa Matal vastaan Tam korkein oikeus käsitteli liittovaltion lakia, joka kieltäisi halventavien tavaramerkkien rekisteröinnin . . . tai tuo . . . halveksimaan tai häpäisemään ihmisiä, eläviä tai kuolleita.32Footnote
582 U. S.__, nro 15-1293, slip op. (2017) . Tam: ssa Patentti-ja tavaramerkkivirasto hylkäsi aasialais-amerikkalaisen tanssirockyhtyeen SLANTEISTA tehdyn tavaramerkkihakemuksen, koska se totesi merkin saattavan halventaa Aasialaisamerikkalaisia.33Footnote
Id. 1. Tuomioistuin katsoi, että halventava säännös rikkoo Sananvapauslauseketta, koska se loukkaa peruskallion ensimmäisen lisäyksen periaatetta: puhetta ei saa kieltää sillä perusteella, että se ilmaisee loukkaavia ajatuksia.34Footnote
Id. tilanne 1-2. Kaksi vuotta myöhemmin tuomioistuin mitätöi toisen lakisääteisen tavaramerkkirajoituksen—jossa kiellettiin moraalittomien tai pöyristyttävien tavaramerkkien rekisteröinti—samanlaisin perustein.35Footnote
Iancu v. Brunetti, 588 U. S.__, nro 18-302, slip op. at 2 (2019) (lainaus 15 U. S. C § 1052(a)). Katso myös Infra Amend. 1, ei-säädytön mutta seksuaalisesti eksplisiittinen ja säädytön ilmaisu.