Case Study: applications of social networking in Taiwain Morakot taifuuni disaster

8.-10. elokuuta 2009, taifuuni Morakot, keskikokoinen trooppinen hirmumyrsky, aiheutti tuhoja Taiwanissa, vaikuttaen suureen osaan Etelä-Taiwania ja jättäen yli 600 ihmistä kuolemaan, 76 kateissa ja 24 950 ihmistä siirtymään kotiseudultaan. Taifuuni Morakot tuhosi enemmän siltoja ja teitä kuin tuhoisa maanjäristys 21.syyskuuta 1999. Taiwanin eteläosien sademäärät nousivat 2866 millimetriin, mikä rikkoi Central Bureau of Weather-järjestön historiallisen ennätyksen. Myrsky oli tuhoisin Taiwaniin iskenyt taifuuni 50 vuoteen, ja nytkin taloudellisia menetyksiä on vaikea arvioida.

elokuun 8.päivän vastaisena yönä taifuuni Morakot aiheutti Etelä-Taiwanissa historiallisen ennätykselliset sademäärät. Webin käyttäjät alkoivat raportoida reaaliaikaisesta tilanteesta foorumilla PTT http://pttemergency.pixnet.net/blog, joka on yksi Taiwanin suosituimmista Internet-yhteisöpalveluista. PTT on ilmoitustaulujärjestelmä, jolla on yli 1,2 miljoonaa rekisteröitynyttä käyttäjää ja keskimäärin 10 000 käyttäjää verkossa samanaikaisesti. Elokuun 9. päivänä perustettiin epävirallinen Morakot Online Disaster Report Center, jonka perusti ryhmä Internetin käyttäjiä Association of Digital Culture Taiwanista http://typhoon.adct.org.tw/. He neuvoivat myrskyjen runtelemien alueiden lähellä asuvia Internetin käyttäjiä keräämään tietoa, kuten pysyvistä vahingoista tai tarvittavasta avusta suosituilla yhteisöpalvelusivustoilla, kuten Twitterissä http://twitter.com/TaiwanFloods tai Plurk http://www.plurk.com/floods. Tämä sivusto integroitiin paikallishallinnon viestintäjärjestelmiin 10. elokuuta ja päivitettiin virallisesta katastrofivastauskeskuksesta. Jotkut käyttäjät isännöivät Google Mapsia, joihin pelastamista odottaneet asukkaat saattoivat päällekirjoittaa tietoja, kuten nykyisen sijaintinsa ja viimeisimmän ankarien sateiden ja maanvyörymien aiheuttaman vahingon tilanteen http://www.google.com.tw/intl/zh-TW/landing/morakot/. Plurk-ja Twitter-käyttäjät lähettivät myös viestejä, joissa he auttoivat pelastajia hankkimaan tarkan sijainnin tuhoalueilla asuville perheelleen ja ystävilleen.

tämän taifuunikatastrofin alkuvaiheessa suuria avustusoperaatioita ei koordinoitu tehokkaasti. Keskeisimpinä ensimmäisinä tunteina katastrofin jälkeen Keskusvastauskeskus aliarvioi katastrofin varhaisen laajuuden ja vakavuuden, koska tuhoalueilta ei ole saatu tietoa ja viestintää. Hallituksen virallinen viestintä kriisin alkuvaiheessa epäonnistui, mikä sai ihmiset kääntymään kansalaisjärjestöjen, paikallisen median ja yksityishenkilöiden ylläpitämille verkkosivustoille saadakseen tietoa. Kun esimerkiksi Tainanin maakunnan perinteiset hätäilmoitusjärjestelmät ylikuormittuivat, ihmiset sen sijaan ilmoittivat ensiaputarpeesta suoraan Tainanin komissaarin Plurk-palveluun. Käyttämällä mikroblogeja tietojen kokoamiseen paikalliset ensiapujärjestelmän työntekijät olivat onnistuneet pelastamaan 14 loukkuun jäänyttä ihmistä Morakot-taifuunin toiseen päivään mennessä.

näiden esimerkkien lisäksi Web 2.0-yhteisöpalvelu toimii myös alustana resurssien keräämisessä, logistiikan allokoinnissa ja avustustarvikkeiden jakelussa. Vapaaehtoistyö oli toinen taifuuni Morakotin aikana havaitun sosiaalisen verkostoitumisen kautta edistetty toiminta. Yhteisöpalveluissa levitettiin tietoa vapaaehtoistyön mahdollisuuksista ja yhdistettiin käyttäjät ja vapaaehtoiset hädän ajankohtaan ja paikkaan http://morakot.yam.com/.

ISN: n soveltaminen Katastrofinhallintaan

kansanterveystyöntekijöiden toteuttaman katastrofinhallinnan tavoitteita/tehtäviä ovat:

1. katastrofista suoraan aiheutuvien tarpeettoman sairastuvuuden, kuolleisuuden ja taloudellisten menetysten ehkäiseminen. 2. Katastrofiaputoimien huonosta hallinnoinnista johtuvien sairastavuuden, kuolleisuuden ja taloudellisten menetysten vähentäminen. Siksi ensisijainen tavoite on ymmärtää katastrofien luonne, ja tämän ymmärryksen avulla tunnistamme kansanterveysongelmat. Näin ollen on tarpeen kerätä, tulkita ja levittää tarkkoja ja oikea-aikaisia tietoja tuhoalueilta suuronnettomuuksien aikana ja niiden jälkeen.

KANSANTERVEYSTYÖNTEKIJÖIDEN ja pelastushenkilöstön kannalta yksi ISN: n merkittävimmistä eduista on nopeus rakentaa ammattilaisten verkosto käytännön, realististen yhteisten etujen ja tavoitteiden ympärille perinteisten byrokraattisten rakenteiden sijaan. Useimpien Web 2.0-sosiaalisten verkostojen ei-hierarkkinen kaksisuuntainen viestintäjärjestelmä antaa myös julkisille käyttäjille mahdollisuuden osallistua poliittisiin keskusteluihin palautteen avulla vaikuttaakseen päätöksentekoon.

Taiwanin nykyisen hätäpuhelinjärjestelmän ja virallisen viestintäjärjestelmän kapasiteetti oli Morakotin katastrofin aikana rajusti riittämätön. Hallitus ei esimerkiksi tiennyt sadoista eloonjääneistä Kaohsiungin piirikunnan vuoristoseuduilla, ennen kuin asiasta kerrottiin uutismedialle. Ensisijainen syy tietojärjestelmien epäonnistumiseen ei johdu pelkästään katastrofin aiheuttamasta vaikeasta ympäristöstä tai sen omista sisäisistä rajoituksista, vaan puutteellisesta organisointikyvystä, joka liittyy tuen ja valvonnan puutteeseen. Hätäpuhelujärjestelmää 911 ei ole suunniteltu katastrofeihin, joiden vuoksi tuhansia saapuvia puheluja on vaikea priorisoida tai arvioida. Hyvän hätäviestintäjärjestelmän tulee olla luotettava, skaalautuva, luotettava ja luotettava. Kun ihmiset kohtaavat epävarmuutta ja kun heillä ei ole täyttä tietoa riskeistä, he etsivät opastusta luotettavista tietolähteistä.

yhteisön vastausverkot ja mikroblogit voivat auttaa vähentämään asukkaiden ja ammattimaisten pelastajien välisiä aukkoja tarjoamalla suoraa tietoa hätätilanteissa ja ymmärtämällä suuronnettomuuksien vakavuutta ja laajuutta. Teknologiat tarjoavat verkkoympäristön tiedon jakamiseen ja seurantaan. Oikein käytettynä mikroblogi voi olla arvokas osa yleistä viestintästrategiaa. On tärkeää huomata, että Twitter ja muut vastaavat työkalut toimivat kaksisuuntaisella viestinnällä, joka auttaa uhreja ja ammattitaitoisia pelastushenkilöstöä rakentamaan suhteita ja jakamaan ajankohtaisia ja tärkeitä tietoja suoraan välittömässä tarpeessa olevien kanssa.

ISN-työkalujen soveltamisessa ja käytössä on haasteita

ISN: n käytössä katastrofiavun välineenä on rajoituksia ja mahdollisia virheitä. Ensinnäkin yleisesti ottaen syrjäisillä ja vähemmän kehittyneillä alueilla on enemmän haasteita internetiin pääsyssä. Tosiasia on myös se, että vähävaraisemmilla ja vähemmän koulutetuilla ihmisillä on heikommat mahdollisuudet käyttää tietotekniikkaa. Valitettavasti nämä asukkaat ovat yleensä heikoimmassa asemassa. Toiseksi on olemassa teknologioiden taustalla piilevä potentiaalinen ongelma. Internet, Web 2.0, kaapelointi, reitittimet, verkottuminen, sähköverkko jne.kaikki luottavat hyvän toimivan infrastruktuurin olevan tehokas, mutta katastrofit yleensä tuhoavat infrastruktuurin ja keskeyttävät palvelut. Kolmanneksi, miten vahvistamme, vahvistamme ja varmistamme viestien paikkansapitävyyden kriisin ja kaaoksen aikana? Vapaan tiedonkulun ansiosta sosiaalisen verkostoitumisen sivustoja on hyvin vaikea laskea ja seurata. Neljänneksi, meidän pitäisi harkita skaalautuvuus näiden sosiaalisen verkostoitumisen sivustoja. Jos ne eivät kykene hoitamaan työtaakkaa, niillä olisi vain kielteinen vaikutus tehokkuuteen ja tiedon jakamiseen. Viidenneksi, tutkimus on osoittanut, että sosiaalisen verkostoitumisen sivustoja ei ole suojattu ja yksityisiä ja henkilökohtaisia tietoja voidaan vuotaa muille. Kuudenneksi, internet Sosiaalinen Verkostoituminen yksin ei ole Hopealuoti katastrofivalmisteluissa ja hätäapu. Meidän on oltava varovaisia kaikkien asianmukaisten teknologioiden integroimisessa. Katastrofin aikana ihmishenkiä pelastettiin Geographic Information Systemin (Google Map) avulla ja tieto liittyi pelastusryhmiin sosiaalisen verkostoitumisen kautta. http://www.google.com.tw/intl/zh-TW/landing/morakot/. Jos järjestelmät toteutetaan oikein, hallituksen olisi harkittava internet-pohjaisten katastrofivalmiusjärjestelmien integroimista hätäviestintästrategioihin, koska Internetiä käytetään yhä laajemmin kaikenlaiseen informaatioon.

ratkaisevaa toimintamallin rajoittamisessa on se, että ISN: n soveltaminen kriisinhallinnassa eri puolilla maailmaa on vielä kaukana toteutumisesta. Matalan ja keskitulotason maissa merkittävin Internetin käytön yleistymistä haittaava este on kasvava kuilu sellaisten ihmisten välillä, joilla ei ole pääsyä tieto-ja viestintätekniikkaan ja joilla on rajoittamaton pääsy tieto-ja viestintätekniikkaan. Lukutaidottomuus, vähäinen koulutus, köyhyys, paikallisten kielisivustojen puute ja tietotekniikan perustaidot ovat suurimpia tekijöitä, jotka rajoittavat Väestön tieto-ja viestintätekniikan käyttöä. Käsitys noin ikä sopiva käyttö voi myös estää halukkuutta käyttää ISN koska Web 2.0 työkaluja pidetään usein vapaa-ajan toimintaa nuorille. Nykyisten resurssien käyttäminen joustavan, käyttäjän sosioekonomiseen asemaan ja koulutustasoon räätälöidyn ISN-alustan kehittämiseen olisi ihanteellista. Muita haasteita ISN: n käytölle katastrofien hallinnassa ovat teknologiseen, sosiaaliseen ja rahoitukselliseen kestävyyteen liittyvät huolenaiheet. Tarvitaan yhä enemmän poliittista tukea, jotta voidaan tarjota ISN-puitteet katastrofivalmiusjärjestelmän kehittämiseksi hallinnon eri tasoilla. Järjestelmän kyky kerätä ja käyttää tietoa edellyttää inhimillisiä voimavaroja, jotta humanitaarisia toimia voidaan todella vahvistaa. Ehdotamme, että kaupunginosien ja kaupunkien paikallishallinnolle annetaan valtuudet kehittää ja tarjota tällainen järjestelmä.

tiedämme vielä hyvin vähän siitä, miten isn: n ja web 2.0-työkalujen todellista vaikutusta hätätilanteisiin liittyvässä toiminnassa voidaan mitata. Tähän mennessä analyysejä on tehty hyvin vähän, eikä tällaista arviointia varten ole olemassa selkeää menetelmää. Vaikka aihe herättää suurta kiinnostusta, vaikuttavuuskeinoja on kehitetty vain vähän. Odotamme kuitenkin, että katastrofivalmiuksien varhaisvaroitus paranee ISN: n käytön lisääntyessä.