Veren turvallisuus ja saatavuus
Kansallinen veripolitiikka ja-organisaatio
verensiirto säästää ihmishenkiä ja parantaa terveyttä, mutta monilla verensiirtoa tarvitsevilla potilailla ei ole ajoissa saatavilla turvallista verta. Turvallisen ja riittävän veren tarjoamisen pitäisi olla olennainen osa jokaisen maan kansallista terveydenhuoltopolitiikkaa ja infrastruktuuria.
WHO suosittelee, että kaikki veren keräämiseen, testaamiseen, käsittelyyn, varastointiin ja jakeluun liittyvät toimet koordinoidaan kansallisella tasolla tehokkaan organisoinnin ja integroitujen veren jakeluverkostojen avulla. Kansallista verijärjestelmää olisi säänneltävä kansallisella veripolitiikalla ja lainsäädännöllä, jotta veren ja verituotteiden laatua ja turvallisuutta koskevien standardien yhdenmukaista täytäntöönpanoa ja johdonmukaisuutta voidaan edistää.
vuonna 2018 ilmoittaneista maista 72 prosentilla eli 123: lla 171: stä oli kansallinen veripolitiikka. Kaiken kaikkiaan 64%: lla raportoivista maista eli 110: llä 171: stä on verensiirron turvallisuutta ja laatua koskeva erityislainsäädäntö, mukaan lukien:
- 79% korkean tulotason maista
- 63% keskitulotason maista
- 39% matalan tulotason maista.
verivarasto
maailmanlaajuisesti kerätään noin 118,4 miljoonaa verenluovutusta. Niistä 40 prosenttia kerätään korkean tulotason maissa, joissa asuu 16 prosenttia maailman väestöstä.
noin 13 300 verikeskusta 169 maassa kertoo keränneensä yhteensä 106 miljoonaa verenluovutusta. Verikeskusten keräykset vaihtelevat tuloryhmittäin. Verikeskuksen vuosittaisten verenluovutusten mediaani on pienituloisissa maissa 1 300, alemman keskitulotason maissa 4 400 ja ylemmän keskitulotason maissa 9 300, kun korkean tulotason maissa se on 25 700.
veren saannissa on huomattava ero matalan ja korkean tulotason maiden välillä. Kokoverenluovutusmäärä on indikaattori veren yleisestä saatavuudesta maassa. Korkean tulotason maissa verenluovutusten mediaani on 31,5 verenluovutusta 1000 ihmistä kohti. Tämä vastaa 15.9 lahjoitusta 1000: ta ihmistä kohti ylemmän keskitulotason maissa, 6,8 lahjoitusta 1000: ta ihmistä kohti alemman keskitulotason maissa ja viisi lahjoitusta 1000: ta ihmistä kohti matalan tulotason maissa.
62 maata kertoo keränneensä alle 10 lahjoitusta 1 000 ihmistä kohti. Näistä 34 maata kuuluu WHO: n Afrikan-alueeseen, neljä Amerikan mantereen WHO: n alueeseen, kuusi WHO: n itäisen Välimeren alueeseen, kolme WHO: n Euroopan-alueeseen, kuusi WHO: n Kaakkois-Aasian alueeseen ja yhdeksän WHO: n läntisen Tyynenmeren alueeseen. Kaikki ovat matalan tai keskitulotason maita.
verenluovuttajat
verenluovuttajien ikä ja sukupuoli
tiedot verenluovuttajien sukupuoliprofiilista osoittavat, että maailmanlaajuisesti 33% verenluovutuksista on naisten antamia, joskin määrä vaihtelee suuresti. 111 raportoivasta maasta 14: ssä alle 10 prosenttia lahjoituksista on naislahjoittajien antamia.
verenluovuttajien ikäprofiili osoittaa, että suhteellisesti enemmän nuoria luovuttaa verta matalan ja keskitulotason maissa kuin korkean tulotason maissa. Verenluovuttajien väestötiedot ovat tärkeitä rekrytointistrategioiden laatimisen ja seurannan kannalta.
verenluovuttajia
verenluovuttajia on 3 eri tyyppiä:
- vapaaehtoisesti palkaton
- perhe/korvaava
- maksettu.
riittävä ja luotettava turvallisen veren saanti voidaan varmistaa vakaalla pohjalla säännöllisillä, vapaaehtoisilla, palkattomilla verenluovuttajilla. Nämä luovuttajat ovat myös turvallisin luovuttajaryhmä, sillä veriteitse tarttuvien infektioiden esiintyvyys on pienin tässä ryhmässä. Maailman Terveyskokouksen päätöslauselmassa WHA63. 12 kehotetaan kaikkia jäsenvaltioita kehittämään vapaaehtoisiin, palkattomiin luovutuksiin perustuvia kansallisia verijärjestelmiä ja pyrkimään omavaraisuuteen.
WHO: lle raportoidut tiedot osoittavat, että vapaaehtoisten palkattomien verenluovutusten määrä on kasvanut merkittävästi matalan ja keskitulotason maissa:
- vapaaehtoisten, palkattomien verenluovutusten määrä on kasvanut 7,8 miljoonalla verenluovutuksella vuosina 2013-2018 156 maassa. Eniten vapaaehtoiset verenluovutukset ovat lisääntyneet Amerikassa (25%) ja Afrikassa (23%). Absoluuttisten määrien suurin kasvu raportoitiin läntisen Tyynenmeren alueella (2,67 miljoonaa lahjoitusta), seuraavaksi eniten Amerikoissa (2,66 miljoonaa lahjoitusta) ja Kaakkois-Aasiassa (2,37 miljoonaa).
- 79 maata kerää yli 90 prosenttia verivarannostaan vapaaehtoisista palkattomista verenluovutuksista (38 korkean tulotason maata, 33 keskitulotason maata ja kahdeksan matalan tulotason maata). Mukana on 62 maata, joiden verestä 100 prosenttia (tai yli 99 prosenttia) on vapaaehtoisilta, palkattomilta verenluovuttajilta.
- 56 maassa yli 50 prosenttia verenkierrosta on edelleen riippuvainen perheistä / korvaavista ja maksetuista verenluovuttajista (yhdeksän korkean tulotason maata, 37 keskitulotason maata ja 10 matalan tulotason maata).
- 16 maata kertoo keränneensä maksettuja lahjoituksia vuonna 2018, yhteensä noin 276 000 lahjoitusta.
Veriseulonta
WHO suosittelee, että kaikki verenluovutukset seulotaan infektioiden varalta ennen käyttöä. HIV: n, hepatiitti B: n, hepatiitti C: n ja syfiliksen seulonnan tulisi olla pakollista. Veriseulonta on suoritettava laatujärjestelmävaatimusten mukaisesti. Ilmoittaneista maista 12 ei pysty seulomaan kaikkea luovutettua verta yhden tai useamman edellä mainitun tartunnan varalta.
99,8% lahjoituksista korkean tulotason maissa ja 99.Ylemmän keskitulotason maissa 9 prosenttia seulotaan peruslaatumenetelmien mukaisesti, kun alemman keskitulotason maissa luku on 82 prosenttia ja matalan tulotason maissa 80,3 prosenttia. Verensiirtoon tarttuvien infektioiden esiintyvyys verenluovutuksissa korkean tulotason maissa on huomattavasti pienempi kuin matalan ja keskitulotason maissa (Taulukko 1).
Taulukko 1. Prevalence of transfusion-transmissible infections in blood donations (Median, Interquartile range (IQR)), by income groups
| HIV | HBV | HCV | Syphilis | ||
| High-income countries | 0.001% | 0.01% | 0.06% | 0.01% | |
| (0% – 0.01%) | (0.003% – 0.13%) | (0.002% – 0.05%) | (0.002% –0.11%) | ||
| Upper middle-income countries | 0.10% | 0.29% | 0.18% | 0.34% | |
| (0.03% – 0.23%) | (0.15% – 0.62%) | (0.06% – 0.35%) | (0.11% –1.08%) | ||
| Lower middle-income countries | 0.19% | 1.96% | 0.38% | 0.69% | |
| (0.03% – 0.77%) | (0.76% – 5.54%) | (0.03% –0.80%) | (0.16% – 1.25%) | ||
| Low-income countries | 0.70% | 2.81% | 1.00% | 0.92% | |
| (0.33% – 1.66%) | (2.00% – 4.50%) | (0.50% – 2.23%) | (0.60% – 1.81%) |
nämä erot kuvastavat esiintyvyyden vaihtelua niiden väestöryhmien välillä, jotka ovat oikeutettuja luovuttamaan verta, luovuttajien tyyppiä (kuten vapaaehtoisia verenluovuttajia, jotka kuuluvat pienempään riskiryhmään) sekä luovuttajien koulutus-ja valintajärjestelmän tehokkuutta.
verenkäsittely
antikoagulanttiin kerätty veri voidaan varastoida ja siirtää muuttumattomassa tilassa olevalle potilaalle. Tätä kutsutaan ’kokoverensiirroksi’. Verta voidaan kuitenkin käyttää tehokkaammin, jos se jalostetaan komponenteiksi, kuten punasolutiivisteiksi, verihiutaletiivisteiksi, plasmaksi ja kryopresipitaatiksi. Näin se voi täyttää useamman kuin yhden potilaan tarpeet.
kyky tarjota potilaille heidän tarvitsemiaan veren komponentteja on edelleen rajallinen alhaisen tulotason maissa: 37% alhaisen tulotason maissa kerätystä verestä on jaettu komponentteihin, 69% alemman keskitulotason maissa, 95% ylemmän keskitulotason maissa ja 97% korkean tulotason maissa.
plasmasta johdettujen lääkevalmisteiden tarjonta (pdmp)
World Health Assemblyn päätöslauselma WHA63.12 kehottaa jäsenvaltioita perustamaan, panemaan täytäntöön ja tukemaan kansallisesti koordinoituja, tehokkaasti hallinnoituja ja kestäviä veri-ja plasmaohjelmia resurssien saatavuuden mukaan omavaraisuuden saavuttamiseksi. Yksittäisten hallitusten vastuulla on varmistaa, että plasmasta johdettuja lääkkeitä, immunoglobuliineja ja hyytymistekijöitä, on riittävästi ja tasapuolisesti saatavilla, jotta voidaan ehkäistä ja hoitaa erilaisia vakavia sairauksia, joita esiintyy maailmanlaajuisesti.
vain 55 raportoivasta maasta tuottaa plasmasta johdettuja lääkevalmisteita (pdmp) fraktioimalla raportoivasta maasta kerättyä plasmaa. Yhteensä 90 maata ilmoitti, että kaikki PDMP on tuotu maahan, 16 maata ilmoitti, ettei PDMP: tä käytetty raportointikauden aikana, ja 10 maata ei vastannut kysymykseen.
vuoden aikana fraktioitiin noin 25,6 miljoonaa litraa plasmaa 39 ilmoittaneesta maasta PDMP: n tuotantoa varten. Tämä sisältää noin 47% kokoverenluovutuksesta saadusta plasmasta.
veren kliininen käyttö
tarpeettomat verensiirrot ja vaaralliset verensiirrot altistavat potilaat vakavien verensiirtoon liittyvien haittavaikutusten ja verensiirrossa tarttuvien infektioiden riskille. Tarpeettomat verensiirrot vähentävät myös sitä tarvitsevien potilaiden verivalmisteiden saatavuutta.
WHO suosittelee sellaisten järjestelmien kehittämistä, kuten sairaaloiden verensiirtokomiteat ja hemovigilance, verensiirtojen turvallisuuden seuraamiseksi ja parantamiseksi. Tältä osin:
- 128 maalla on kansallinen ohjeistus veren asianmukaisesta kliinisestä käytöstä: 32 Afrikan alueella (74% alueen raportoivista maista), 22 Amerikassa (67 %), 13 itäisellä Välimerellä (68 %), 33 Euroopassa (80%), yhdeksän Kaakkois-Aasiassa (90%) ja 19 läntisellä Tyynellämerellä (76%).
- Verensiirtokomiteoita on 50 %: ssa verensiirtoja tekevistä sairaaloista: 65% korkean tulotason maissa, 35% ylemmän keskitulotason maissa, 31% alemman keskitulotason maissa ja 25% matalan tulotason maissa.
- verensiirtoon liittyvien haittavaikutusten raportointijärjestelmiä on 57%: ssa verensiirtoja tekevistä sairaaloista: 76%: ssa korkean tulotason maissa, 35%: ssa ylemmän keskitulotason maissa, 22%: ssa alemman keskitulotason maissa ja 18%: ssa matalan tulotason maissa,
- 49%: ssa ilmoittavista maista on verensiirtojärjestelmä. Euroopan alueella on eniten maita, joilla on verenvuototaipumusjärjestelmä (83%), seuraavaksi eniten Länsi-Tyynellämerellä (48%), itäisellä Välimerellä (47%), Afrikassa (40%), Kaakkois-Aasiassa (40%) ja Amerikassa (21%).
verensiirrot
maiden välillä on suuria eroja verensiirtopotilaiden ikäjakaumassa. Esimerkiksi korkean tulotason maissa useimmin verensiirtoja saavat yli 60-vuotiaat, joiden osuus kaikista verensiirroista on jopa 75 prosenttia. Matalan tulotason maissa jopa 54 prosenttia verensiirroista on tarkoitettu alle 5-vuotiaille lapsille.
korkean tulotason maissa verensiirtoa käytetään yleisimmin tukihoitona sydän-ja verisuonikirurgiassa, elinsiirtoleikkauksessa, massiivisessa traumassa sekä kiinteiden ja hematologisten maligniteettien hoidossa. Matalan ja keskitulotason maissa sitä käytetään useammin raskauteen liittyvien komplikaatioiden ja vaikean lapsuusiän anemian hoitoon.
WHO: n vaste
vakavien infektioiden, kuten HIV: n ja hepatiitin, tarttumisriski vaarallisen veren ja kroonisen veripulan kautta toi maailmanlaajuista huomiota veren turvallisuuden ja saatavuuden tärkeyteen. WHO on ollut eturintamassa parantamassa veren turvallisuutta ja saatavuutta ja suosittelee seuraavaa yhtenäistä strategiaa veren turvallisuuden ja saatavuuden parantamiseksi:
- perustetaan kansallinen verijärjestelmä, jossa on hyvin organisoidut ja koordinoidut verensiirtopalvelut, tehokas näyttöön perustuva ja eettinen kansallinen veripolitiikka sekä lainsäädäntö ja sääntely, joka voi tarjota riittävästi ja oikea-aikaisesti turvallisia verta ja verituotteita kaikkien potilaiden verensiirtotarpeisiin.
- veren, plasman ja muiden veren komponenttien kerääminen vähäriskisiltä, säännöllisiltä, vapaaehtoisilta, palkattomilta luovuttajilta vahvistamalla luovutusjärjestelmiä ja tehostamalla luovuttajien hallintaa, mukaan lukien hoito ja neuvonta.
- kaiken luovutetun veren Laadunvarmistettu seulonta verensiirrossa tarttuvien infektioiden varalta, mukaan lukien HIV, hepatiitti B, hepatiitti C ja syfilis, kaikkien luovuttajien seulontatulosten varmistava testaus infektion merkkiaineiden osalta, veriryhmien määritys ja yhteensopivuustestaus sekä järjestelmät veren käsittelemiseksi verituotteiksi (verikomponentit verensiirtoon ja plasmasta johdettuihin lääkkeisiin) tarpeen mukaan terveydenhuollon tarpeisiin.
- veren ja verituotteiden järkevä käyttö tarpeettomien verensiirtojen vähentämiseksi ja verensiirtoon liittyvien riskien minimoimiseksi, verensiirtovaihtoehtojen käyttö mahdollisuuksien mukaan sekä turvalliset ja hyvät kliiniset verensiirtokäytännöt, mukaan lukien potilaan verenhoito.
- tehokkaiden laatujärjestelmien vaiheittainen toteuttaminen, mukaan lukien laadunhallinta, standardit, hyvät tuotantotavat, dokumentointi, koko henkilöstön koulutus ja laadunarviointi.
WHO tukee maita kansallisten verijärjestelmien kehittämisessä, jotta varmistetaan oikea-aikainen pääsy turvallisiin ja riittäviin veren ja verituotteiden saanteihin sekä hyvät verensiirtokäytännöt potilaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. WHO antaa valtioille poliittista ohjausta ja teknistä apua turvallisten veren ja verituotteiden yleisen saatavuuden varmistamiseksi ja pyrkii omavaraisuuteen turvallisessa veressä ja verituotteissa vapaaehtoisen palkattoman verenluovutuksen perusteella, jotta Terveydenhuolto kattaisi kaiken.
* tietolähde: Tämä tiedote perustuu WHO: n maailmanlaajuisen Veriturvallisuutta koskevan tietokannan kautta saatuihin tietoihin 108 maasta vuodelta 2018. Kattavamman yleiskuvan saamiseksi maailmantilanteesta on käytetty vuoden 2017 tietoja 40 maasta ja vuoden 2015 tietoja 23 maasta, joiden tämänhetkisiä tietoja ei ole saatavilla. Kaikkiaan 171 maasta saadut vastaukset kattavat 97,5 prosenttia maailman väestöstä.