avain ja tekijänoikeus.

ennen toista maailmansotaa Varsova oli 375 000 Juutalaisella asukkaallaan maailman toiseksi suurin Juutalaiskeskus New Yorkin jälkeen. Juutalaisia oli 29,1% Varsovan väestöstä. Saksan armeijan hyökättyä Puolaan Varsova joutui antautumaan 28. syyskuuta 1939, ja seuraavana päivänä saksalaiset joukot tunkeutuivat kaupunkiin. Siitä hetkestä lähtien juutalaisia syrjittiin, heidän kimppuunsa hyökättiin kaduilla, asunnoissa ja kaupoissa ja heidät lähetettiin tekemään pakkotyötä. Erityisen helppo terrorisoinnin kohde olivat hartaat juutalaiset erilaisine vaatteineen ja ulkonäköineen. Marraskuusta 1939 alkaen alettiin antaa juutalaisvastaisia säädöksiä, joissa määrättiin juutalaisia ja juutalaisia kauppoja merkittäväksi, estettiin heitä käymästä vapaasti kauppaa omaisuudellaan ja syrjittiin heitä monissa muissa suhteissa.

miehittäjien määräyksestä Varsovan juutalaiset eivät saaneet uudistaa sotaa edeltäneitä instituutioitaan. Lokakuun alussa 1939 perustettiin Juutalainen neuvosto eli Judenrat, jonka johdossa oli Adam Czerniaków. 12. lokakuuta 1940, Jom Kippur, Varsovan juutalaisille ilmoitettiin gheton luomisesta. Se sijaitsi kaupungin pohjoisosassa entisen juutalaiskorttelin keskellä. Marraskuun puolivälissä se eristettiin ulkomaailmasta ja sen ympärille rakennettiin korkea muuri. Kaikki Varsovan juutalaiset joutuivat nyt ahtautumaan tilaan, joka käsitti vain 2,4% kaupungin pinta-alasta. Gheton erottaminen ympäröivästä alueesta merkitsi useimpien juutalaisten taloudellisten siteiden katkeamista ja esti heitä pääsemästä omistamaansa omaisuuteen. Ghettoon lähetettiin myös noin 2 000 juutalaista, jotka olivat aiemmin kääntyneet kristinuskoon, mutta joihin nyt vaikuttivat natsien rotulait. Ghetossa he saivat käyttää yhtä kirkkoa ja heillä oli oma pappi, joka oli ei-arjalaista alkuperää.

ahtaus, huono sanitaatio sekä ruoan ja polttoaineen puute johtivat korkeaan kuolleisuuteen. Marraskuuhun 1940 mennessä kuolleita oli ollut jo 445, tammikuussa 1941 898, huhtikuussa 2 061, kesäkuussa 4 290 ja elokuussa 5 560. Monilla gheton asukkailla ei ollut mitään keinoja, ja jotkut heistä olivat kirjaimellisesti kuolemassa nälkään. Gheton ruoka-annokset olivat 8% saksalaisten ja 25% puolalaisten annoksista.

22.heinäkuuta 1942 juutalaisia alettiin karkottaa Varsovan ghetosta tuhoamisleireille. Seuraavana päivänä Czerniaków teki itsemurhan kieltäytyen noudattamasta natsien määräystä koota päivittäin 7 000 juutalaista, myös lapsia, karkotettavaksi. Juutalaisten kokoaminen karkotusta varten tapahtui äärimmäisen raa ’ alla tavalla. Aluksi Juutalaispoliisit osallistuivat karkotuksiin, kun taas myöhemmin SS ja heidän ukrainalaiset avustajansa kokosivat juutalaiset itse ratsioissa ghettoon. Vuoden 1942 loppuun mennessä ghetossa oli enää noin 60 000 ihmistä. Alkuperäinen ghetto jaettiin kolmeen itsenäiseen osaan ja muutettiin joksikin, joka oli lähempänä työleiriä.

karkotusten alettua useat gheton vastarintaryhmät muodostivat yhteisen laittoman vastarinnan järjestön: Żidowska organizacja bojowa. Se yritti kertoa gheton jäljelle jääneille asukkaille kohtalosta, jonka aiemmin karkotetut juutalaiset olivat kohdanneet tuhoamisleireillä. Se myös keräsi aseita ja valmistautui aseelliseen vastarintaan. Kun karkotukset aloitettiin uudelleen 18. tammikuuta 1943, juutalaiset kieltäytyivät kokoontumasta kuljetukseen ja aseellinen vastarinta puhkesi. Natsit pysäyttivät karkotusoperaation useaksi päiväksi, jonka aikana karkotettiin vain 5 000-6 000 juutalaista. Tämän jälkeen ghetossa puhkesi kuumeinen toiminta kapinaksi sen odotettua lopullista tuhoa vastaan. Etsittiin lisää aseita, laadittiin puolustussuunnitelma ja rakennettiin maanalaisia bunkkereita. Kapinallistaistelijat eivät kuitenkaan toivoneet pelastavansa henkeään. Kansannousun oli tarkoitus olla viimeinen merkki juutalaisten protestista, merkki koko vapaalle maailmalle. Tästä syystä he eivät laatineet mitään pakoreittejä ghetosta.

Varsovan gheton kansannousun aikana huhti-toukokuussa 1943 vangitut Juutalaisvastarinnan jäsenet. (Kuva: National Archives, ushmm Photo Archives.)

kun saksalaiset joukot aloittivat gheton tuhoamisen 19.huhtikuuta 1943, he havaitsivat odottamattoman voimakkaan aseellisen vastarinnan. Ghetossa puhkesi katutappeluita. Talo talolta ghetto sytytettiin tuleen ja tuhottiin. Vastarintataistelijat ja muut juutalaiset piiloutuivat maanalaisiin bunkkereihin, jotka natsit tuhosivat yksi toisensa jälkeen. Ase-ja ruokapulasta huolimatta he onnistuivat sinnittelemään Suur-saksalaisia joukkoja vastaan päiväkausia. Vasta 16. toukokuuta 1943 gheton tuhoamista johtanut Saksalainen komentaja Jürgen Stroop julisti operaation päättyneeksi. Varsovan juutalaisten tuhoamisen symbolina hän räjäytti gheton ulkopuolella sijainneen Varsovan suuren synagogan. Todellisuudessa aseelliset taistelut jatkuivat gheton raunioissa kuitenkin vielä jonkin aikaa. Kun Varsovan kansannousu tapahtui elokuussa 1944, juutalaisia löydettiin piileskelemästä maanalaisten bunkkereiden labyrintista. Kiinni otetut juutalaiset ammuttiin useimmiten paikan päällä, ja osa karkotettiin tuhoamisleireille.