mikä on uusklassinen taloustiede?

uusklassinen taloustiede on laaja lähestymistapa, jossa pyritään selittämään tavaroiden ja palvelujen tuotantoa, hinnoittelua, kulutusta sekä tulonjakoa tarjonnan ja kysynnän kautta ja kysynnän lait ovat mikrotaloudellisia käsitteitä, joiden mukaan tehokkailla markkinoilla tavaran ja määrän toimitusmäärä. Se yhdistää klassisen taloustieteen tuotantokustannusteorian hyödyllisyyden maksimoinnin ja marginalismin käsitteeseen. Uusklassiseen taloustieteeseen kuuluvat muun muassa Stanley Jevonsin, Maria Edgeworthin, Leon Walrasin, Vilfredo Pareton ja muiden taloustieteilijöiden työt.

uusklassinen taloustiede syntyi 1900-luvulla. vuonna 1933 uusklassiseen taloustieteeseen tuotiin epätäydellisiä kilpailumalleja. Joitakin uusia työkaluja, kuten välinpitämättömyyskäyriä ja marginaalitulokäyriä, käytettiin. Uudet työkalut auttoivat parantamaan sen matemaattisten lähestymistapojen hienostuneisuutta ja vauhdittivat uusklassisen taloustieteen kehitystä.

1950-luvulla Keynesiläinen makrotalousteoriatkeynesialainen talousteoria on taloustieteellinen koulukunta, jonka mukaan valtiovallan väliintuloa tarvitaan kansantalouksien syntyyn ja uusklassiset mikrotalousteoriat yhdistettiin. Yhdistelmä johti uusklassiseen synteesiin, joka on hallinnut taloudellista päättelyä siitä lähtien.

uusklassisen taloustieteen oletukset

uusklassisessa taloustieteessä on monia haaroja, jotka käyttävät erilaisia lähestymistapoja. Kaikki lähestymistavat perustuvat kolmeen keskeiseen oletukseen:

1. ihmiset ovat rationaalisia tehdessään valintoja tunnistettavien ja arvoihin liittyvien tulosten välillä.
2. yksilön tarkoitus on maksimoida hyödyllisyys, kuten yrityksen tarkoitus on maksimoida voitot.
3. ihmiset toimivat itsenäisesti täydellisen (täyden ja relevantin) tiedon varassa.

edellä esitettyjen perusoletusten pohjalta on kehitetty erilaisia tutkimuksia ja lähestymistapoja. Hyödyn maksimointi voi selittää esimerkiksi tuotteen tai palvelun kysyntää. Kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutus selittää hinnoittelua ja sitä kautta tuotannontekijöiden jakautumista.

uusklassisen taloustieteen keskeiset käsitteet

uusklassinen taloustiede käsittelee ensisijaisesti rajallisten tuotantoresurssien tehokasta kohdentamista. Siinä pohditaan myös resurssien kasvua pitkällä aikavälillä. Kasvu mahdollistaa tavaroiden ja palveluiden tuotannon laajentamisen. Siinä korostetaan, että markkinoiden tasapaino on avain resurssien tehokkaaseen kohdentamiseen. Markkinoiden tasapainon pitäisi siis olla yksi hallituksen ensisijaisista taloudellisista painopisteistä.

uusklassinen taloustiede kehitti myös tutkimuksia hyödyllisyydestä ja marginalismista. Hyödyllisyys mittaa tavaroiden ja palveluiden kuluttamisesta saatua tyydytystä. Sen mukaan ihmisten päätöksenteko ylikulutuksesta riippuu hyötyarviosta. Ihmiset suuntaavat tulonsa maksimoidakseen hyödyllisyytensä. Näin ollen hyödyllisyys on keskeinen tekijä, joka ohjaa tuotteen tai palvelun arvoa.

marginalismi selittää tuotteen tai palvelun arvon muutosta lisäsummalla. Näiden kahden käsitteen yhdistäminen tuo meidät ” marginaaliseen hyödyllisyyteen.”Marginaalinen hyödyllisyys tarkoittaa hyödyn muuttumista kulutuksen kasvun seurauksena.

vähenevän marginaalisen hyödyn lain mukaan kulutetun määrän kasvaessa marginaalinen hyöty pienenee. Marginaalinen utility voi jopa kääntyä negatiiviseksi yli tietyn määrän. Näin kokonaishyötysuhde maksimoituu sillä määrällä, jossa marginaalinen hyödyllisyys on nolla.

uusklassinen taloustiede vs. Klassinen taloustiede

Klassinen taloustiede syntyi 1700-luvulla. Se sisältää Adam Smithin, David Ricardon ja monien muiden taloustieteilijöiden töitä. Klassisen taloustieteen arvo-ja jakaumateorian mukaan tuotteen tai palvelun arvo riippuu sen tuotantokustannuksista. Tuotantokustannukset määräytyvät tuotannontekijöiden mukaan, joita ovat työvoima, pääoma, maa ja yrittäjyys.

uusklassinen taloustiede on johdettu klassisesta taloustieteestä marginalismin käyttöönoton myötä. On todettu, että ihmiset tekevät päätöksiä marginaalien perusteella (esim.marginaalinen hyöty, rajakustannusarvioanalyysikustannukset tuotannon rajakustannukset ovat kustannukset, jotka aiheutuvat tuotteen tai palvelun yhden lisäyksikön tarjoamisesta. Se on perusperiaate, joka on, ja marginaalinen korvausaste). Prosessi tunnetaan nimellä ” marginaalinen vallankumous.”

klassisen taloustieteen ja uusklassisen taloustieteen välillä on useita suuria eroja. Klassinen taloustiede esittää teorioissaan, että tuotteen hinta on riippumaton sen kysynnästä. Tuotanto ja muut tekijät, jotka vaikuttavat kyseisen tuotteen tarjontaan, ovat keskeisiä tekijöitä.

uusklassinen taloustiede korostaa kuluttajien valintoja (kysyntää). Henkilökohtaiset mieltymykset, resurssien kohdentaminen ja jotkin muut tekijät voivat vaikuttaa kulutuskysyntään. Uusklassisessa taloustieteessä tuotteiden ja palvelujentuotteiden ja Palvelujentuotteiden arvo on aineellinen hyödyke, joka saatetaan markkinoille hankittavaksi, huomioitavaksi tai kulutettavaksi, kun taas palvelu on aineeton hyödyke, joka syntyy niiden tuotantokustannusten ylittämisestä.

lähestymistavoiltaan klassisen taloustieteen tutkimus on empiirisempää. Se keskittyy selittämään kapitalistista tuotantotapaa yhteiskunnallisten ja historiallisten analyysien avulla. Uusklassisen taloustieteen tutkimus riippuu matemaattisista malleista. Se toteuttaa matemaattista lähestymistapaa historiallisen käsitteen sijaan.

kritiikki uusklassista taloustiedettä vastaan

1. Epärealistiset oletukset

yksi yleisimmistä uusklassisen taloustieteen kritiikistä on sen epärealistiset oletukset. Rationaalisen käyttäytymisen oletus ei huomioi ihmisluonnon haavoittuvuutta ja irrationaalisuutta.

Behavioral economics keskittyy tutkimaan irrationaalista käyttäytymistä taloudellisessa päätöksenteossa. Tutkimus tarjoaa empiiristä näyttöä ihmisen käyttäytymisestä taloudessa. On myös väitelty siitä, onko hyödyn tai voiton maksimointi yksilön tai yrityksen ainoa tavoite.

2. Liiallista riippuvuutta matemaattisista lähestymistavoistaan

uusklassista taloustiedettä on kritisoitu siitä, että se on liian riippuvainen matemaattisista lähestymistavoistaan. Empiirinen tiede puuttuu tutkimuksesta. Liian teoreettisiin malleihin perustuva tutkimus ei riitä selittämään todellista taloutta, etenkään yksilön riippuvuutta järjestelmästä. Se voi johtaa myös normatiiviseen vinoutumaan.

3. Myös liiallista riippuvuutta monimutkaisista, epärealistisista matemaattisista malleista

uusklassista taloustiedettä pidetään liian riippuvaisena monimutkaisista, epärealistisista matemaattisista malleista. Monimutkaisia malleja ei voida soveltaa reaalitalouden kuvaamiseen. Vastauksena kritiikkiin amerikkalainen kasvatustieteilijä ja taloustieteilijä Milton Friedman väitti, että teoriaa tulisi arvioida sen ennustamiskyvyn perusteella. Mallin monimutkaisuus tai oletusten realismi ei ole standardi arvioida teoriaa.

Related Readings

CFI on Commercial Bankingin virallinen toimittaja & Credit Analyst (CBCA)™Cbca™ certification the Commercial Banking & Credit Analyst (CBCA)™ accreditation on luottoanalyytikkojen maailmanlaajuinen standardi, joka kattaa rahoituksen, kirjanpidon, Luottoanalyysin, kassavirran analyysin, covenant-mallinnuksen, lainojen takaisinmaksut ja lisää. sertifiointiohjelma, joka on suunniteltu tekemään kenestä tahansa maailmanluokan finanssianalyytikko.

jotta oppisit ja kehittäisit tietämystäsi talousanalyysistä, suosittelemme lämpimästi seuraavia lisäresursseja:

• Laissez-faireLaissez-faireLaissez-faire on ranskankielinen lause, joka kääntyy sallimaan tehdä. Se viittaa poliittiseen ideologiaan, joka hylkää hallintokäytännön
• marginaalinen Kulutushalukkuus marginaalinen Kulutushalukkuus (MPC) viittaa siihen, kuinka herkkä kulutus tietyssä taloudessa on tulotason yhtenäistetyille muutoksille. MPC
• Markkinataloustalous Ekonomistitalous määritellään järjestelmäksi, jossa tavaroiden ja palvelujen tuotanto asetetaan
• Hyötyteorian muuttuvien halujen ja kykyjen mukaan taloustieteen alalla utility (u) on mittari sille, kuinka paljon kuluttajat saavat hyötyä tietyistä tavaroista tai palveluista. Rahoituksesta