muodostamasta sirkusta yli sadan vuoden ajan geomorfologit ovat etsineet mekanistista selitystä alppisirkkojen muodostumiselle, laaksojen päissä sijaitseville teatterimaisille altaille, jotka on kaiverrettu Matterhornin kaltaisiin vuorten reunoihin. On ymmärretty, että kirkkojen jäätiköt pesevät vuoteensa ja nakertavat päätään, mutta todisteita mallien rajoittamiseksi on ollut vaikea löytää. Tässä esittelen pienen alppijäätikön kenttämittauksia ja numeerisia analyysejä, jotka edistävät ymmärrystämme sirkusten muodostumisesta. Oma kenttä sivusto, West Washmawapta Glacier, sijaitsee Cirque veistetty kypärä vuori, ja on noin 1 km pitkä ja 1 km leveä, jonka suurin syvyys on ~185 m. jäätikkö ja ympäröivä cirque seinät muistuttavat nojatuoli, jyrkkä pää ja varpaat osat yhdistetty tasaisempi keskus lakeus. Osoitan, että vallitseva näkemys cirque – jäätiköistä – joissa jäämassa pyörii jäykästi kaaripohjan yläpuolella-ei ole sovellettavissa. Sen sijaan jäätikkö käyttäytyy paljon kuin suuremmat lauhkeat jäätikköjärjestelmät, joiden tyvijännitykset pyrkivät kaikkialla kohti 105 Pa: ta. Sisäisen muodonmuutoksen ja pohjaliukuman välinen osiointi on jäävuon ja altaan geometrian spatiaalisen vaihtelun funktio. Tyviliukumäärät ovat minimissään jäätikkökeskuksen alapuolella, cirque Bowlin syvimmässä kohdassa. Pohjoisreunalla ja riegelin stoss-puolen yläpuolella tyviliukumäen osuus on kuitenkin yli 50% pinnan nopeudesta. Kypärävuorelta löydetty ”klassinen” cirque-muoto säilyy jäätikön pohjan eroosion ja jäätikön kuljettaman irtonaisen rojun avulla pois päälaelta. Käyttämällä sedimentin budjetti lähestymistapa, osoitamme, että viime vuosisatojen, cirque on pitkänomainen ja syveni suunnilleen saman verran, jotta 1 mm/v. Vuonna 2007 mittasimme altaan ulostulossa 70-1840 tonnin vuotuisen proglasiaalisen virtasedimenttivuon, josta kolmannes lähti cirquesta kahden päivän kuluttua sulamisvuodesta. Etäaistimusten ja paikan päällä tehtyjen mittausten yhdistelmällä arvioin, että päänseinämän suberaali perääntyminen tapahtui ~1,3 mm/v (0,2-5 mm/v). Ehdotan, että kallioperälle ominaiset jyrkät kallioperän rinteet, jotka kannustavat kallioperän putoamiseen ja lumivyöryihin, johtuvat kalliomurtuman ja jäätikön kaivamisen aiheuttamasta heikentymisestä bergschrundissa. Bergschrundissa lähes kahden vuoden ajan tehdyt ympäristömittaukset osoittavat, että pakkasasteet ovat normaaleja eivätkä vuorokausivaihtelut nollan yläpuolella ja alapuolella. Käytän lämpötilamittauksiani, yhdistettynä numeeriseen kuvaukseen kalliomurtumasta jään erottelun avulla, osoittaakseni, että bergschrund on suotuisa ympäristö kiven särkymiselle. Vain bergschrundissa voi periglasiaalinen sää ja jäätikön jäämuodostuma vehkeilevät heikentääkseen päävallia ja siten olla keskeisessä asemassa cirquen kehityksessä.