tässä artikkelissa käsitellään työn arvoteorian merkitystä ja kritiikkiä.

David Ricardon kehittämän ja Karl Marxin teorian jalostaman ja muokkaaman työn arvoteorian mukaan jonkin asian arvo riippuu sen tuottamiseen tarvittavan työn määrästä. Näin ollen Adam Smithin mielestä, jos jokin asia vaatii kaksi kertaa enemmän työtä tuottaakseen kuin toinen asia, se olisi kaksi kertaa arvokkaampi.

työväenteoriaa käyttivät klassiset taloustieteilijät, esim.Ricardo ja erityisesti Marx, selittämään suhteellisten hintojen määräytymistä tavaroihin sisältyvien, välittömien ja kertyneiden työmäärien perusteella. Välittömällä työllä tarkoitetaan työntekijän nykyistä ponnistusta ja kasautuneella työllä pääoman palveluja, jotka edustavat työn mennyttä panosta.

väitettiin, että hinnat olisivat verrannollisia tavaroihin sisältyvän ruumiillisen työn määrään. Esimerkiksi Ricardo tunnusti, että teoria hajosi, kun eri tavaroiden tuotanto vaati eri aikajaksoja tai pääoman ja työvoiman suhde poikkesi niiden välillä. Jos kahdella tavaralla olisi samat työpanokset, mutta toisella enemmän pääomaa, niin pääomavaltaisen tavaran tuottajalle olisi korvattava suuri pääomamäärä hyödykkeen markkinahinnasta.

Jos hinnat olisivat samat, hänen voittoprosenttinsa on oltava alhaisempi; jos hän aikoo ansaita yhtä paljon voittoa, hänen hintansa on oltava korkeampi. Ruumiillinen työ ei sitten selitä hintoja. Sama perustelu pätee eri tuotantokausiin, jos voittoprosentit halutaan tasata.

työn Arvoteorian merkitys:

työn arvoteoria on tärkeä, koska se kiinnittää huomiota työn epäkohtiin ja riistoon, jota ne kärsivät kapitalistien käsissä.

Marxille työteoria oli enemmän kuin vain suhteellisten hintojen teoria ja oli itse asiassa avain kapitalismin ymmärtämiseen. Hänen järjestelmässään vain työ voi luoda arvoa, mutta se ei kykene pitämään itsellään kaikkea luotua arvoa, sillä kapitalisti kykenee saamaan itselleen lisäarvon eli taloudellisen voiton, joka sitten sijoitetaan uudelleen koneistoon, mikä johtaa kapitalistisen talousjärjestelmän kasvuun ja sen lopulliseen luhistumiseen.

Marx kuitenkin muokkasi työn teoriaa ottamalla käyttöön pätevyysvaatimukset, joiden mukaan työn eri palkkaluokat tulisi supistaa yksinkertaiseksi työksi eli standarditehokkuuden yksiköksi, ja että työn tulisi olla yhteiskunnallisesti välttämätöntä yhtä työtä.

yhteiskunnallisesti välttämätön työ on sitä, mitä ajan keskivertoteknologia vaatii (jotta takapajuisella teknologialla toimivaa työtä ei laskettaisi perusteettoman arvon syntymiseksi) ja joka tekee tuotteesta, jolle on kysyntää. Ilman kysyntää työvoimaa ei pidetä yhteiskunnallisesti välttämättömänä, joten arvoa ei voida luoda. Tämä jälkimmäinen kvalifiointi heikentää oleellisesti työvoimateorian väitettä siitä, että se voi selittää hinnat.

työn Arvoteorian kritiikki:

nykykirjailijat eivät kuitenkaan hyväksy työn arvoteoriaa seuraavin perustein:

(1) työ ei yksin luo tuotetta ja sen arvoa. Muut tekijät, kuten riskinotto, pääoma, jne., ovat yhtä välttämättömiä kuin työ.

(2) Se ei pysty selittämään toistokelvottomien tavaroiden arvoja.

(3) erilaisten työn muotojen olemassaolon ja eri työn ryhmien kykyjen ja taitojen erojen vuoksi termiä ” työ ” ei voida määritellä kunnolla, eikä sitä näin ollen voida pelkistää yhteiseksi mittapuuksi.

(4) lopuksi siinä jätetään huomiotta kysynnän tai hyödyn merkitys, joka on tärkeä tavaran arvon määrittämisessä hyvin lyhyellä aikavälillä.