tutkijat ovat löytäneet meren alta makean veden
tuhansia vuosia sitten jäätiköt peittivät suuren osan planeetasta. Valtameret vetäytyivät, kun vesi jäätyi Pohjois-Amerikan mannerta peittävinä valtavina jääpeitteinä. Jääkauden päätyttyä jäätiköt sulivat. Mannerjalustan poikki virtasi valtavia deltoja. Meret nousivat, ja makea vesi jäi aaltojen alle jääneisiin sedimentteihin. Kun tutkijat löysivät öljynporauksen merellä 1970-luvulla, he pitivät näitä” eristettyjä ” makean veden taskuja kuriositeettina. Ne saattavat sen sijaan osoittautua rutikuivaksi maailman uusimmaksi makean veden lähteeksi.
kuten vertaisarvioidun Scientific Reports-lehden uusimmassa numerossa kerrottiin, Columbian yliopiston ja Woods Hole Oceanographic Institutionin tutkijat viettivät 10 päivää tutkimusaluksella hinaten sähkömagneettisia sensoreita New Jerseystä Massachusettsiin. Mittaamalla, miten sähkömagneettiset aallot kulkivat makean ja suolaisen veden läpi, tutkijat kartoittivat ensimmäistä kertaa makean veden varastoja.
kävi ilmi, että maanalaiset altaat ulottuvat ainakin 50 mailin päähän Yhdysvaltain Atlantin rannikosta, ja niissä on valtavia varastoja vähäsuolaista pohjavettä, noin kaksi kertaa Ontariojärven tilavuuteen verrattuna. Kerrostumat alkavat noin 183 metrin syvyydestä merenpohjasta ja ulottuvat satojen kilometrien päähän. Se kilpailee suurimpienkin maanpäällisten pohjavesimuodostumien kanssa.
”tiesimme, että siellä on makeaa vettä syrjäisissä paikoissa, mutta emme tienneet sen laajuutta tai geometriaa”, Columbian yliopiston Lamont-Dohertyn maan observatorion Tohtorikoulutettava Chloe Gustafson sanoi Phys.org. ” se voi osoittautua tärkeäksi resurssiksi muualla maailmassa.”
makeanveden esiintymien koko ja laajuus viittaavat siihen, että ne saavat ravintonsa myös nykyisistä maalta tulevista valumista-ja niitä saattaa olla muuallakin, joilla on samanlainen pinnanmuodostus.
vesi ei ole puhdasta maanpäällistä makeaa vettä, jonka suolapitoisuudet ovat alle yhden tuhannesosan. Lähellä maata vedenalaisen pohjavesialueen pitoisuudet ovat lähellä puhdasta makeaa vettä. Sen reunoja kohti se voi nousta 15 osaan tuhannesta (noin puoleen merivedestä). Se on silti arvokasta. Suolanpoistolaitokset voisivat helposti muuttaa sen juomakelpoiseksi vedeksi.