Robert Bensonin Kuva

Sayornis pheobe

itäinen Phoebe on melko yleinen pesimälintu Pohjois-Amerikan itäosa. Lisäksi se talvehtii Yhdysvaltain kaakkoisosissa (niinkin kaukana lännessä kuin 103. meridiaanilla) ja Meksikossa. Joissakin osissa Texasia Idänbibe onkin sekä talvehtiva että pesivä lintu. Tämä ilmiö antaa monille birders Texasissa mahdollisuuden tarkkailla tätä lajia ympäri vuoden ja tutustua sen erottuva ”Fi-bee” puhelu ja hännän heiluminen tapa.

tämä ympärivuotinen Residenssi voi kuitenkin vaikeuttaa mahdollisten ja todennäköisten todisteiden tulkintaa. On sanomattakin selvää, että atlantislaisten täytyi olla varovaisia antaessaan ”pesimistilanteen” Phoebelle, joka on läsnä maalis-huhtikuussa alueella, jossa linnun tiedetään talvehtivan. Teksasissa Talvinen levinneisyysalue on täysin päällekkäinen pesimäalueen kanssa. Talvehtimisalue ulottuu myös etelään rannikolle ja Rio Granden laaksoon. Rannikkotasankoalueilla ei tbbap-vuosina esiintynyt vahvistettuja pesintäluetteloita. Näiden alueiden vähäiset tiedot perustuivat PO: n (mahdolliseen) todistusaineistoon, ja niiden ajankohdat viittaavat siihen, että phoebet saattoivat olla talvehtimassa tai muuttamassa. Rio Granden laaksossa tapahtui kuitenkin kaksi varmaa kirjaa: aloitteleva phoebe havaittiin 1.kesäkuuta 1992 rantametsissä (ei rannikkotasangolla) (H. Burgess, pers.viestintä.) ja pari Phoebea raportoitiin latilong 26098: sta 1. toukokuuta 1991. Tilannetta mutkistaa vielä se, että Idänvuohen pesimäkausi ulottuu helmikuun puolivälistä heinäkuun lopulle, kun taas talvehtimiskuukaudet ovat lokakuusta huhtikuuhun, joskus jopa toukokuulle (Oberholser 1974). On selvää, että pesinnän varmistaminen oli tälle lajille toivottavaa, jos Atlas havaitsi linnun kevätkuukausina.

jakautuminen: Texasissa tämä lintu pesii Tbbap: n tietojen mukaan lähes yksinomaan pohjoisilla keskiylängöillä, koillisilla viljelysmailla ja Edwardsin ylängöllä. Yksi ennätys Trans-Pecosissa ja useita Panhandlessa liittyy näiden alueiden mesikanjoneihin ja piirteisiin. Idänrouskua on pidettävä harvinaisena ja erittäin paikallisena pesivänä lintuna Panhandlessa ja osavaltion länsiosissa.

kausittainen esiintyminen: Idänheimo on helppo laji vahvistaa, Kun sen esiintyminen pesimäkauden aikana on varmistunut. Tbbap: n saamista 428 ennätyksestä 41 prosenttia oli vahvistettuja ennätyksiä. Yli puolet vahvistuksista oli seurausta siitä, että oli löydetty aktiivisia pesiä, joissa oli munia tai poikasia.

lajin pesimäkausi on pitkä, se ulottuu helmikuun puolivälistä heinäkuun loppupuolelle (Oberholser 1974). Oberholser huomauttaa , että munien varhainen ja myöhäinen ajankohta on 17.maaliskuuta ja 27. kesäkuuta. TBBAP: n tietoasiakirja sekä aikaisemmista että myöhemmistä munapäivämääristä: 15. maaliskuuta 1987 latilong 33097, quad D4: lle kirjattiin pesä, jossa oli munia; ja 1. heinäkuuta 1990 ilmoitettiin munista Panhandlessa osoitteessa latilong 34101, quad H4.

PESIMÄYMPÄRISTÖ: Texasissa Idänbiben pesä on yleensä sillan tai culvertin alla. Se voi joskus liittyä myös maatiloihin tai rakennuksiin. Edwardsin ylängöllä käytetään usein kalkkikivikallioita ja ulkojäännöksiä. Yksi vahvistettu pesä Panhandle oli ”halkeama kärjessä Dripping Springs Canyon alla massiivisesti yli kieleke” (T. Johnson, pers. viestintä.). Kuppimaiset pesät ovat mutaa, sekoittuneet kuiviin ruohoihin ja sammaliin, ja ne ovat lähes aina lähellä vettä. Pesät voivat olla joko suorassa tasaisella pinnalla (statanttipesät) tai enemmän tai vähemmän pystysuorassa pinnassa (kiinnittyneet pesät). Muissa atlas-hankkeissa on havaittu kahden hautovan Phoeben käyttävän uudelleen samaa pesää (Brewer et al. 1991). Vaikka saman tai edellisen kauden pesän uusiokäyttöä Ei Texasin osalta ole raportoitu, sitä on raportoitu muuallakin (Cuthbert 1962, Coffey 1963).

STATUS: itäisen Phoebe is Texasin tila on vakaa, ehkä jopa koheneva. Yleensä tbbap: n määrittelemä levinneisyysalue vastasi Teksasin linnustossa (Oberholser 1974) kuvattua levinneisyysaluetta Koillis-Texasia lukuun ottamatta. Oberholser kuvailee lajia ”harvinaiseksi ja erittäin paikalliseksi osavaltion itäisellä kolmanneksella”. Oberholserin levinneisyyskartassa näkyy vain yksi pesimäennätys Koillis-Texasista. TBBAP: n tiedot puolestaan osoittavat, että Itä-Foibeja löytyi kaikista paitsi 6: sta kyseisen alueen 64: stä atlaointilohkosta. Puolet lohkoista oli vahvistettuja jalostustodisteita. Paikalliset tarkistuslistat pitävät lajia harvinaisena kesäasukkaana Marshallin ja Caddo Laken lähellä (Harrison County Checklist 1962), eikä sitä esiinny lainkaan kesä-heinä-elokuussa Lähellä kauppaa (Hunt County Checklist 1957). Mielenkiintoista, Tyler Audubon Society, laatija Field Check-list: Birds of Smith County, pitää Itä Phoebe kuin ”melko yleinen talvi asukas ja harvinainen, kesä asukas” alkuperäisessä 1959 Painos checklist mutta vuonna 1962 tarkistus on kirjattu vain ja ”uncommon winter bird”. Myöhemmät versiot asettavat Phoeben Tylerin ”uncommon residentiksi” (Tyler Audubon Society 1976, 1988).

TBBAP: n tietojen mukaan Itäloibikko on saanut jalansijaa ainakin pesimäkauden aikana Koillis-Texasissa. Vaikka se ei välttämättä ole kovin runsaslukuinen, se näyttää olevan huomattavasti laajempi kasvattaja kuin aiemmat havainnot antavat ymmärtää. Lisäksi Teksasin reittien Pesimälintututkimustietojen mukaan Itä-Phoeben runsaus kasvoi 2,721% vuodessa vuodesta 1967 vuoteen 1985 (BBS, pers. viestintä.). Texasin Pesimälintukartaston tiedot vuosilta 1987-1992 vahvistavat tätä suuntausta entisestään.

teksti Karen L. P. Benson (n. 1992)

Literature cited

Carlson, S. 1991. Itäinen Phoebe (”Sayornis phoebe”,. Teoksessa atlas of breeding birds of Michigan (R. Brewer, G. A. McPeek ja R. J. Adams Jr., toim.). Michigan State University Press, East Lansing.

Coffey, J. W. 1963. Pesimätutkimus Itä-Phoebesta. Siirtotakaraja 34: 41-49.

Cuthbert, N. L. 1962. Michigan Audubon Society phoebe study (osa II). Jack-Pine Warbler 40: 68-83.

oberholser, H. C. 1974. Texasin linnusto. University of Texas Press, Austin.