esseessään, jonka hän kirjoitti tieteelliseen antologiaan ”Where Heaven and Earth Meet: Jerusalem ’s Sacred Esplanade”, palestiinalainen Muslimifilosofi Sari Nusseibeh tähdentää, että profeetta Muhammedin yöllinen matka al-Haram al-Sharifiin – jota juutalaiset kutsuvat Temppelivuoreksi – ei voinut olla pyhyyttä tuolle paikalle: ”pikemminkin Muhammedin vierailun on täytynyt tapahtua, koska paikan pyhyydestä.”

• selitti: mikä sytytti Temppelivuoren kriisin ja minne menemme täältä
• Temppelivuoren kriisi: Israel yrittää erottaa uskonnon ja sodan
• uuden sukupolven palestiinalaiset johtavat Temppelivuoren protesteja

Temppelivuoren kriisi: poliittinen kilpailu johti Netanjahun vakavaan virheeseen ■ Jordania, Egypti yritä auttaa Israelia ■ poliittisten ja laillisten pelkojen välillä johtajuus Israelissa puuttuu ■ Abbas: Israelin suhteiden jäädyttäminen sisältää turvallisuuskoordinoinnin

ei tarvitse olla epäuskoinen tunnustaakseen, että Jerusalem yleensä, ja Pyhä Esplanadi – käyttääkseni neutraalia terminologiaa, jota käyttää ”missä taivas ja maa kohtaavat” – lehden päätoimittajat Oleg Grabar ja Benjamin Z. Kedar-erityisesti, on keskeinen symbolinen merkitys juutalaisuudelle, kristinuskolle ja islamille. Ja se ei ole sattumaa, kun otetaan huomioon, että ensin kristinusko ja sitten Islam rakentuivat edeltäjiensä perinteille ja väittivät syrjäyttävänsä ne. Tämä ei ole missään selvempää kuin tarinoissa, joissa kaikki kolme monoteistista uskontoa kertovat vuoresta.

vain israelilaisten ja palestiinalaisten loputtomasta konfliktista-poliittisesta kamppailusta, joka on saamassa yhä uskonnollisemman luonteen – johtuen jompikumpi osapuoli kokee olevansa pakotettu vaatimaan vuorta yksinoikeudella, ja vaatii kiistämään kilpailijoidensa yhteyden siihen.

kukaan ei osaa sanoa, mikä siionina ja Mooriana tunnetun kukkulan merkitys oli Kanaanilaisille, jotka asuttivat Jerusalemia ennen kuin israelilaiset valloittivat sen noin vuonna 1000 eaa. 2. Samuelin kirjan 24. luvussa kerrotaan, että valloittaja, kuningas Daavid, vaati saada maksaa puimatantereen, jonka hän sai Jebusilaiselta kuninkaalta Araunalta. Siellä Jumala neuvoi häntä pystyttämään alttarin ja uhraamaan uhrin ja lopettamaan siten onnettoman vitsauksen, joka oli tappanut 70000 hänen kansaansa kuuluvaa.

myöhemmin juuri Daavidin poika Salomo rakensi temppelin saman alttarin paikalle. Nämä Raamatun kertomukset eivät ole aikalaiskertomuksia tapahtumista. Sen sijaan kertomus Salomosta, joka esiintyy 1.kuningasten kirjan 6. luvussa, samoin kuin Joosuan, Tuomarien ja Samuelin kirjat, kirjoitettiin luultavasti satoja vuosia myöhemmin, noin 7. vuosisadan vaihteessa eaa., ja saattaa hyvinkin olla, että kertomukset Daavidin alttarista ja hänen kaupungistaan sekä Salomon temppelin rakentamisesta Jebusilaisen kaupungin paikalle kirjoitettiin tällä tavalla, jotta voitaisiin selvästi osoittaa, miten israelilaisten yksijumalaisuus syrjäytti kanaanilaisten jebusilaisten pakanauskonnon.

mitä myöhempi hepreankielinen teksti on kirjoitettu, sitä kauemmas israelilaisten vaatimus Jerusalemista näyttää menevän. Mooseksen kirjan 22: ssa mainitaan esimerkiksi Iisakin Sitominen Moorian maahan, mutta vasta 2.Aikakirja yhdistää ”Moorian” ja Jerusalemin. Siitä luemme, miten ” Salomo alkoi rakentaa Herran temppeliä Jerusalemiin Moorian vuorelle, missä ilmestyi hänen isälleen Daavidille; sillä Daavidin sijasta, jebusilaisen Ornanin puimatantereella, oli tehty varaus ”( 2. Aikakirja 3: 1). Raamatunoppineiden mukaan tuo raamatunkohta kirjoitettiin todennäköisesti vielä useita satoja vuosia myöhemmin.

vielä myöhemmin koottu Talmud väittää, että ”maailma luotiin Siionista” (Joma 54b), ja siitä ja myöhemmistä midrashilaisista teksteistä löydämme viittauksia siihen, että Aadam, Kain ja Nooa olivat tehneet Jumalalle uhrauksia Jerusalemissa. (Itse asiassa Kristillinen perimätieto sijoittaa ”Siioninvuoren” paikalle aivan Vanhan Kaupungin lounaiskulman ulkopuolelle, oletettavasti siksi, että uskotaan, että tämä on Daavidin haudan paikka ja että Daavid on Jeesuksen kantaisä. Siioninvuoren sijoittaminen sinne heijasti myös ”halua mitätöidä Temppelivuoren pyhyys”, sanoo tutkija Raakel Elior.)

kristinuskon on tarkoitus olla yleismaailmallinen usko, joka perustuu hengellisiin uskomuksiin, ei uhritoimituksiin. Siitä huolimatta sen keskeisimmät tekstit vahvistavat Jeesuksen vilpittömyyden niin sanotusti siten, että jotkin hänen elämänsä merkittävimmistä tapahtumista tapahtuvat Jerusalemissa, alkaen Luukkaan evankeliumin perinteestä, jonka mukaan Jeesuksen vanhemmat toivat hänet temppeliin ”lunastamaan” hänet hänen syntymänsä jälkeen (pidyon haben) ja että hän palasi 12-vuotiaana ja päätyi jäämään keskustelemaan teologiasta opettajien kanssa ”isäni taloon”, kuten hän myöhemmin kertoi huolestuneille vanhemmilleen. Myöhemmin kaikissa evankeliumeissa kuvaillaan Jeesuksen tulleen temppeliin ja poistuneen inhottavina eläinkauppiailta ja rahanvaihtajilta sen esipihalta. Joh. 4: ssä Jeesus kertoo Samarialaiselle naiselle, jonka hän tapaa Garissimin vuorella, että ”tulee aika, jolloin ei ole enää väliä, palvotteko Isää tällä vuorella vai Jerusalemissa.”Uhrit ja temppeli, jossa ne uhrataan, käyvät tarpeettomiksi sen jälkeen, kun Jeesus itse uhrataan Jerusalemissa ristiinnaulitsemisellaan.

Koraanissa, islamin ensisijaisessa kirjoituksessa, ei mainita Jerusalemia nimeltä. Vasta haditheissa, täydentävissä teksteissä, jotka kertovat profeetta Muhammedin sanoista ja teoista, yhteys al-Masjid al-Aqsaan, Koraanin suurassa 17 mainittuun ”kaukaisimpaan moskeijaan”, ja Jerusalemiin syntyy.

Koraanin mukaan Muhammed teki ”matkan yöllä Pyhästä moskeijasta kaukaisimpaan moskeijaan, jonka alueita siunasimme, jotta voisimme näyttää hänelle joitakin Tunnusmerkejämme.”Muslimioppineen Mustafa Abu Swayn mukaan” hadith-oppineet, Koraanin kommentaattorit ja koko islamilainen perinne ottavat tämän jakeen vakavasti ja pitävät Pyhää moskeijaa Mekassa ja kaukaisinta moskeijaa Jerusalemissa. Yksikään muslimi oppinut ei kiistänyt tätä kantaa koko islamilaisen älyllisen historian ajan ”(hänen esseestään” the Holy Land, Jerusalem, and the Aqsa Mosque in the Islamic Sources ”teoksessa”Where Heaven and Earth Meet”). Näissä myöhemmissä teksteissä yhdistetään myös Aqsa (kaukaisin) moskeija ja” Bayt al-Maqdis ”– Pyhän talo eli” Beit Hamikdaš”, joka on temppeliä tarkoittava hepreankielinen nimitys.

kuten mainittiin, Muhammedin Yöllisen matkan yksityiskohdista, jossa hänen hevosensa Buraq kuljetti hänet Mekasta Jerusalemiin (matka nimeltä ”Isra”), jossa hän rukoili ja nousi sitten taivaaseen (”Mi ’ raj”) keskustellakseen Jumalan kanssa ennen paluutaan maan päälle – kaikki tämä yhden yön aikana – on käännyttävä hadith-tekstien puoleen.

kertomus kuitenkin vahvistaa muslimien yhteyden Jerusalemiin. Jerusalemia pidettiinkin nopeasti muslimien kolmanneksi pyhimpänä paikkana Mekan ja Medinan jälkeen. Muhammed kuoli vuonna 632, ja häntä seurasi kalifina ensin Abu Bakr ja sitten Umar (joskin tästä vallanperimyksestä kiisteltiin šiialaisiksi muodostuneessa ryhmässä). Viimeksi mainittu valloitti Jerusalemin vuosina 635-638 ja perusti Kalliomoskeijan (jota joskus virheellisesti kutsutaan Umarin moskeijaksi) ja Al-Aqsan moskeijan Herodian toisen temppelin raunioiden paikalle.

Umarin hallituskausi Jerusalemissa tunnettiin suhteellisesta suvaitsevaisuudesta. Seuraaville puolelletoista vuosituhannelle olivat tietenkin ominaisia kaupungin perättäiset valloitukset, joissa siihen kuuluvien eri uskontojen omaisuudet kohosivat ja vajosivat riippuen siitä, kuka siellä oli suvereeni.

juutalaisten vuoro tuli vasta vuonna 1967 Kuuden Päivän Sodan ja jaetun kaupungin yhdistymisen myötä Israelin vallan alle. Yleisesti ottaen Israelin politiikka on ollut uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja avoimuuden politiikkaa. Kun Israelin viranomaiset sulkivat Temppelivuoren muslimien palvojilta kahdeksi päiväksi sen jälkeen, kun siellä oli 14.heinäkuuta tapettu kaksi Rajapoliisia, se oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1969. Mutta kysymys siitä, kuka on johdossa, on ollut arkaluontoinen – äärimmäinen vähättely-siitä päivästä lähtien, kun kesäkuussa 1967 Israelin puolustusvoimien sotilas nosti Israelin lipun Al-Aqsan moskeijan ylle, mutta puolustusministeri Moshe Dayan määräsi sen poistettavaksi muutamaa minuuttia myöhemmin. Tällaisessa tilanteessa ei ole yllättävää, että jalomielisyydelle on vain vähän tilaa, kun kumpikin osapuoli on jatkuvasti varuillaan vallitsevan tilanteen muuttumisen varalta ja sen merkiksi, että toinen puoli on vähitellen tunkeutumassa asemaansa. Kumpikin yleisö tulkitsee kaiken perääntymisen heikkouden merkiksi. Äärettömän pienet toimet voivat laukaista konfliktin, jonka panokset ovat käsittämättömän korkeat.