sana daw on Swahilinkielinen sana, joka on Itä-Afrikan laajimmin puhuttu kieli, jossa pitkin rannikkoa näet vedessä heiluvia puuveneitä, joissa on kolmiomaiset purjeet. Nämä ovat dhoweja, perinteinen itäafrikkalainen vene, joka on seilannut juuri niillä vesillä vuosituhansia.

sana dhow on itse asiassa yleisnimitys Intian valtamereltä tai Punaiseltamereltä löydetyille erilaisille perinteisille purjealuksille, joissa on yksi tai useampi lateenpurje (klassinen kolmionmuotoinen purje, joka on kiinnitetty ristipalkkiin, jota nostetaan ja lasketaan tuulten mukaan). Historioitsijat arvelevat, että dhow ’ n keksivät joko Arabit tai intialaiset ja että ne olivat alun perin kalastus-tai kauppa-aluksia, joita käytettiin lähinnä hedelmien, makean veden tai muiden tavaroiden kuljettamiseen arabimaiden sekä Pakistanin, Intian, Bangladeshin ja Itä-Afrikan rannikoilla. Vaikka ne ovat peräisin Intiasta tai Arabian niemimaalta, ne olivat Itä-Afrikan rannikolla, jossa ne kukoistivat ja ovat edelleen käytössä. Kun luemme läpi antiikin kreikkalaisia tekstejä, näemme viittauksen näihin dhoweihin, jotka ovat peräisin jo 600 eaa.

vielä tänäkin päivänä dhowit lähtivät matkoille Arabianlahden ja Itä-Afrikan välillä käyttäen purjeissaan vain tuulta käyttövoimanaan. Näillä kaupallisilla matkoilla, joilla he kuljettavat enimmäkseen tavaroita, kuten taateleita, kalaa ja mangrovepuuta, dhowit purjehtivat usein etelään monsuunituulten mukana talvella tai aikaisin keväällä ja palaavat sitten loppukeväästä tai alkukesästä. Zimbabwessa, Sambesi-joen varrella, voit löytää 2 Itäafrikkalaista dhow ’ ta, jotka purjehtivat varovasti ylös ja alavirtaan, kuljettaen matkalaisia ympäri maailmaa autuuden matkalle ilman määrättyä päämäärää tai tarkoitusta – muuta kuin nauttien upeasta ympäristöstä ja käyttäen tilaisuutta löytää hiljaisuutta ja rauhaa.

dhow ’ n askartelua pidetään taiteena, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Perinteisesti se on isältä pojalle jaettu oppitunti, jossa käytetään paljaita käsiä ja samoja työkaluja aikojen takaa. Se on harjoitus, joka on täynnä kunnioitusta muinaiselle muodolle, joka kestää vielä tänäkin päivänä.

mastot ja pihat tehtiin alun perin Intiasta tuodusta kookospuusta ja tiakista, mutta nyt voidaan käyttää laajempaa lajiketta. Purjeet oli luultavasti kudottu kookospähkinästä tai palmunlehdistä, ja puuvillan (joka oli myös Intiasta) tulo mahdollisti pidemmät merimatkat. Erityisen ainutlaatuista dhow ’ ssa oli se, että lankut ommeltiin yhteen köydellä tai kookoskuidulla sen sijaan, että ne olisi taottu nauloilla. Kookosöljyssä liotettua puuvillaa käytetään myös mahdollisten rakojen täyttämiseen, jolloin se laajenee märkänä ja pitää vuotoja poissa.

Itä-Afrikan, Arabian ja Intian rannikkoa pitkin kulkeneella dhowien järjestelmällä oli valtava kulttuurinen ja taloudellinen vaikutus tällä alueella. Se mahdollisti ajatusten, tavaroiden, uskontojen, makujen ja taitojen tasaisen virtauksen ja vaihdon. Tämä ajatusten jakaminen ja kansainvälisen yhteisön rakentaminen on huomattavasti edeltänyt nykyaikaista globalisaatioilmiötä. Koska kaupankäynti oli näiden vuorovaikutusten päätavoite, oli tietty vapaus, jonka Euroopasta saapuvat siirtomaahallitsijat myöhemmin riistäisivät. Monsuunituulten armoilla oleminen tarkoitti sitä, että merimiehet viettäisivät jonkin aikaa eri kauppasatamissa ja olisivat sosiaalisesti paljon enemmän vuorovaikutuksessa kuin pikavisiitillä. Pohjimmiltaan nämä dhow ’ t olivat sivilisaatioiden välisen vuoropuhelun väline ja erittäin tehokas viestintäkanava, joka esimerkiksi kuljetti islamin kaltaisen uskonnon sanomaa pitkin Afrikan rannikkoa.

kaikki huomioon otettavat asiat, kun nautitte intiimistä Zambezi Truth-matkastanne Victorian Putouksilla, ehkä sekin antaa teille mahdollisuuden tutustua eri kulttuuriin ja oppia uusia taitoja ja ideoita.