1400-ja 1500-luvuilla, ei juuri ymmärretty tanssivitsauksen takana olevasta tieteestä. Ajan yhteiskunnat tarjosivat selityksiä, jotka ulottuivat demonisesta riivauksesta, Jumalan vihasta hämähäkkien puremiin.

• kirjoittanut Sahil M Beg | New Delhi |
• 19.syyskuuta 2020 9:30:45 am

Dance at Molebeek: a description of the dancing mania by Pieter Brueghel the Younger (1564-1638). (Lähde: Wikimedia Commons)

heinäkuun 14.päivänä 1518 jossakin ranskalaisessa Strasbourgin kaupungissa nainen nimeltä Frau Trofea astui ulos kodistaan ja alkoi tanssia. Pian hänen ympärillään oli suuri ihmisjoukko. Jotkut taputtivat, jotkut nauroivat, kun taas jotkut vain katselivat ihmeissään. Tapahtuma oli kiehtova, sillä Trofeau ei hallinnut tanssiaan. Hän ei myöskään aloittanut omasta tahdostaan eikä osannut lopettaa. Sen sijaan hän kärsi niin sanotusta’ tanssimaniasta ’tai’tanssivitsauksesta’. Kaikkien kauhuksi Trofea jatkoi tanssimista kuusi päivää. Hän lyyhistyi uupumuksesta joka ilta, kengät veressä, mutta heräsi seuraavana aamuna vain aloittaakseen tanssimisen uudelleen.

1500-luvun Euroopassa tanssimania ei ollut uusi sairaus. Se oli ollut olemassa 600-luvulta lähtien, ja se tapahtui vaiheittain, joiden välissä oli pitkiä välejä. Sen sanotaan saavuttaneen huippunsa 1400-ja 1500-luvuilla, tartuttaen tuhansia ihmisiä ja tappaen useita.

nykylääketieteellisessä mielessä keskiajan Euroopan tanssimania oli psykogeeninen sairaus – eräänlainen sairaus, jossa tapahtui psyykkisistä tekijöistä johtuva fyysinen poikkeavuus. Vaikka tanssimaniaa ei ole havaittu 1800-luvun jälkeen, muut psykogeeniset sairaudet ovat yleisiä nykyaikana äkillisten järkytysten tai pitkittyneiden tunneperäisten tai henkisten ahdistusten aiheuttamina kohtauksina tai särkyinä.

”pimeän keskiajan tulon ja uskonnollisuuden ja vanhurskauden läpitunkevan huolen myötä massapsykologiset episodit yleistyivät”, kirjoitti sosiologi Alan C. Kerckhoff kirjassa Mass psychogenic illness: A social psychological analysis (1982). Hän selitti, että paras esimerkki tällaisista episodeista keskiajalta oli tanssiepidemia. Hän kirjoitti edelleen, että tällaiset epidemiat vaikuttivat eri tavoin muihin kulttuureihin.

1400-ja 1500-luvuilla tanssivitsauksen takana olevasta tieteestä ei kuitenkaan ymmärretty juuri mitään. Ajan yhteiskunnat tarjosivat selityksiä, jotka ulottuivat demonisesta riivauksesta Jumalan vihaan, hämähäkin puremasta sekä torajyvien (rukiin päällä kasvavan sienen) syönnistä.

Tanssiruton Historialliset esiintymät

e l Backman esitti kirjassaan Religious Dances in the Christian Church and in Popular Medicine (1952), että todisteita tanssiruton puhkeamisesta kirjattiin jo 600-luvulla eri puolilla Eurooppaa. Backmanin mukaan ensimmäisten hyvin dokumentoitujen tapausten joukossa oli Kolbigk-nimisessä Saksikaupungissa sattunut tapaus, jossa useat ihmiset alkoivat tanssia hautausmaalla ”kunnes pappi kirosi heidät tanssimaan kokonaisen vuoden”.

tanssimanian esiintymispaikka Euroopassa. (Lähde: John Wallerin Tanssivitsaus)

myös Kuninkaallinen kirjuri ja historioitsija Giraldus Cambrensis kertoi vuonna 1188 samanlaisesta tapauksesta, joka koski uskonnollista seremoniaa eräässä kirkossa Etelä-Walesissa. Cambrensis mainitsi kronikoissaan tapauksen, jossa ”kymmenet ihmiset tanssivat ja lauloivat kirkkomaalla, kunnes putosivat maahan”.

yksi tappavimmista ja elävimmin dokumentoiduista taudinpurkauksista tapahtui Reininmaalla (Saksassa) kesällä 1374 heti sen jälkeen, kun mustan surman pandemia iski suureen osaan Eurooppaa.

Justus Friedrich Karl Hecker, saksalainen lääkäri ja lääketieteellinen kirjailija, kuvaili kirjassaan Musta surma ja Tanssiva Mania (1888) elävästi sairastuneita.

Eugen holländerin (1867-1932) tanssimania. (Lähde: Wikimedia Commons)

” he muodostivat ympyröitä käsi kädessä ja näyttivät menettäneen kaiken aistiensa hallinnan, jatkoivat tanssimista sivullisista riippumatta tuntikausia yhdessä villissä deliriumissa, kunnes lopulta kaatuivat maahan uupumuksen tilassa. Sitten he valittivat äärimmäisestä sorrosta ja vaikeroivat ikään kuin kuoleman tuskissa, kunnes heidät käärittiin käärinliinoihin, jotka oli sidottu tiukasti vyötärönsä ympärille, mistä he jälleen toipuivat ja pysyivät vapaina valituksesta seuraavaan hyökkäykseen asti.”

pahimmillaan mania vaikutti viidestä tuhanteen sataan ihmiseen, ja vaikka useimmat paranivat ruumiinhallintansa kymmenen päivän kuluessa tartunnan saamisesta, toiset uusiutuivat yhden tai useamman kerran.

Strasbourgissa, jossa Trofeau kärsi vuonna 1518, epidemia saavutti jälleen monumentaaliset mittasuhteet. Strasbourgissa puhjenneen epidemian uhrien tarkka lukumäärä ei ole vielä tiedossa. Tosin erään kronikan mukaan (ainakin jonkin aikaa) jopa viisitoista ihmistä kuoli joka ikinen päivä.

kaupungin silloisessa arkistossa oleva käsikirjoitus tarjoaa välähdyksen seuranneen epidemian laajuudesta. Siinä luki:

”viime aikoina on ollut outo epidemia

menossa kansan pariin,

niin, että moni hulluudessaan

alkoi tanssia,

jota he valvoivat yötä päivää,

keskeytyksettä,

kunnes vaipuivat tajuttomaksi.

monet ovat kuolleet siihen.”

Trofean tavoin monet tanssijoista vietiin yleensä Pyhän Vituksen (Kristityn pyhimyksen Italiasta) pyhäkköön, jossa heidän liikkeensä ajan myötä lakkasivat. Myös repsahdustapauksia oli useita, mutta lopulta epidemia hävisi Kaupungista.

nykyaikaiset analyysit tanssirutosta

vivahteikas, moderni käsitys eriskummallisesta taudista syntyi sen jälkeen, kun yksi viimeisistä suurista taudinpurkauksista kirjattiin Madagaskarilla 1800-luvulla, missä sitä kutsuttiin tigretieriksi ja se oli tartuttanut satoja.

Andrew Davidson, tuon ajan skotlantilainen lääkäri, esitti vuonna 1867 julkaisemassaan tutkimuspaperissa, että psykologinen sairaus liittyi ajan uskonnolliseen taikauskoon ja jäykkään kulttuuriseen mielikuvitukseen.

pyhä Vitus,Nürnbergin kronikasta vuodelta 1493. (Lähde: Wikimedia Commons)

Davidson kirjoitti, että paljolti niin kuin Strasbourgissakin, ihmisten henkinen ja moraalinen tila ”suurten onnettomuuksien, kuten mustan surman, ihmisten poliittisten ja uskonnollisten olojen sekä auktoriteetin perusteettoman vastarinnan aikaansaamana” olivat kaikki syitä taudin epidemiaan.

sähköpostikeskustelussa Indianexpress.com, John Waller, lääketieteen historioitsija ja lääketieteen historian apulaisprofessori Michiganin osavaltionyliopistosta sanoi, ” Strasbourg on erottuva, koska sitä ajoi joukko uskomuksia, jotka ovat nyt suurelta osin kadonneet (ts. pyhimyksen voimassa kirota tanssimalla). Mutta se, mitä siellä tapahtui, korostaa ahdingon voimaa, erityisesti taloudellisen taantuman ja sosiaalisten konfliktien aikana, tehdä äärimmäisistä uskomuksista uskottavampia.”

siitä, miksi tanssivitsausta ei esiintynyt 1800-luvun jälkeen, Waller selitti: ”Tämä on pelkästään spekuloinnin alue. On syytä huomauttaa, että tanssiepidemiat olivat aina olleet hyvin harvinaisia – iso kuilu esimerkiksi 1370-luvun ja 1518 välillä; siksi ei ehkä ole kovin yllättävää, että Strasbourgin tapahtumat eivät toistuneet pian sen jälkeen.””Ja 1600-luvun lopulla koulutetut olivat vähemmän todennäköisesti luottaneet kiroileviin pyhimyksiin”, hän sanoi.

kutsuen sitä epätavanomaiseksi sairaudeksi, Fortis Healthcaren mielenterveys-ja käyttäytymistieteiden osaston johtaja Samir Parikh sanoi, että psykogeenisellä sairaudella tai kulttuurisidonnaisella oireyhtymällä ei ole yhtä tai tiettyä oirevalikoimaa. ”Jokainen oireyhtymä on eri sairaus, ja siksi sillä on omat oireensa. Kussakin tapauksessa ilmenemismuodot ovat erilaisia perustuen ihmisiin ja heidän uskomusjärjestelmiinsä”, hän kertoi indianexpress.com

luki myös: musta surma: Suuri Rutto, joka tappoi miljoonia, ja feodalismi

”tanssiruton tapauksessa edetään aikaan, jolloin kylien välillä ei ollut viestintävälineitä. Tarkastelemme siis pohjimmiltaan läheisiä yhteisöjä, joilla on hyvin vahva uskomusjärjestelmä ja suuri keskinäinen riippuvuus ja paljon ajattelun osa-alueita, joissa yksi asia johtaa toiseen”, Parikh kertoi.

mutta tarkoittaako tämä sitä, että massapsykologisia sairauksia ei enää esiinny?

”toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että joukkopsykologiset sairaudet olisivat vähentyneet. Muoto on saattanut muuttua, mutta ne ovat edelleen olemassa”, kliininen psykologi kamna Chhibber, Mielenterveyspäällikkö & Käyttäytymistieteet, Fortis Healthcare kertoi indianexpress.com hän lisäsi. ”Viimeksi vuonna 2019 kerrottiin koulutytöistä Malesiassa, jotka olivat alkaneet huutaa joidenkin väittäessä nähneensä puhtaan pahuuden Kasvot.”

Jatkoluku:

*the Dancing Plague: The Strange, True Story of an Extraordinary Illness by John Waller

* Justus Hecker

* Religious Dances in the Christian Church and in Popular Medicine by e l Backman

you have updates

*Mass psychogenic illness: a social psychological analysis (1982) by Alan C. Kerckhoff

📣 the Indian Express is now on Telegram. Klikkaa tästä liittyäksesi kanavallemme (@indianexpress) ja pysy ajan tasalla uusimpien otsikoiden kanssa

kaikista uusimmista Tutkimusuutisista, lataa Indian Express-sovellus.