Tasavallan Presidentti

kansalliskokous hyväksyi Korean vuoden 1948 perustuslain, jossa säädettiin pääosin demokraattisesta, presidentillisestä hallintojärjestelmästä. Yhtenä ensimmäisistä uuden perustuslain mukaisista virallisista teoistaan kansalliskokous valitsi Rheen tasavallan ensimmäiseksi presidentiksi. Korean tasavalta julistettiin VJ-päivän kolmantena vuosipäivänä, mikä päätti Yhdysvaltain sotilashallituksen 3-vuotisen hallinnon Etelä-Koreassa.

Rheen hallinnon ensimmäisinä kuukausina tasavaltaan vakiintui niin sanottu voimakastahtoisen presidentin ”personalismi” erotuksena ”institutionalismista”. Kriisiolot, joissa Rheen hallituksen oli toimittava jaetun niemimaan eteläosassa, olivat omiaan nopeuttamaan prosessia. Kommunistihenkiset kapinat esimerkiksi Yo‧su-Suncho‧n-alueilla vaikeuttivat hallituksen normaalia toimintaa jo lokakuussa-vajaa 2 kuukautta hallituksen virkaanastumisen jälkeen. Kun Pohjois-Korean kommunistinen armeija hyökkäsi Korean tasavaltaan 25.kesäkuuta 1950, Rheen hallinto sopeutui nopeasti sota-ajan tilanteeseen ja Rheestä tuli yhä itsevaltaisempi.

samaan aikaan kun Yhdysvaltain johtamat YK: n toimet päättäväisesti torjuttiin aseellinen hyökkäys ja kun lukuisat Etelä-Korean joukot kävivät kiivasta taistelua Kommunistijoukkoja vastaan, Rheen hallinto aloitti ”poliittisen kriisin” sodanaikaisessa pääkaupungissa Pusanissa ja sen ympäristössä, joka asetettiin sotatilalakiin.

toimeenpanovalta pelotteli lainsäätäjän perusteellisesti alkukesästä 1952 hyväksymään joukon Rheen toivomia perustuslain muutoksia. Kansalliskokous tuskin enää valitsi Rheetä uudelleen presidentiksi vuoden 1948 perustuslain mukaan. Vuoden 1952 muutoksissa säädettiin muun muassa presidentin ja varapresidentin suorasta kansanvaalista. Rhee ja hänen varapresidenttiehdokkaansa Ham t ’ ae-yo‧ng saivat äänioikeuden eteläkorealaisten äänestäjien ylivoimaisella enemmistöllä elokuussa. Vaalit 5. 1952. Kun Korean aseleposopimus allekirjoitettiin P ’ anmunjo‧m: n puumajassa heinäkuussa 1953, presidentti Rheen ja hänen Liberaalipuolueensa poliittinen asema oli korkein.

liberaalipuolueen voitettua parlamenttivaalit 20.toukokuuta 1954 Rheen hallitus ehdotti jälleen syyskuun 6. päivänä pitkää perustuslakimuutosten sarjaa. Marraskuun 27.päivänä hyväksyttyjen muutosten tärkeämmät säännökset poistivat presidentin virkakauden kahden kauden rajoituksen ja lakkauttivat pääministerin viran. Rhee voitti kolmannen presidenttikautensa 15. toukokuuta 1956 pidetyissä vaaleissa. Rhee oli kuitenkin voittanut vaalit vain 56 prosentin ääniosuudella, kun vuoden 1952 sota-ajan vaaleissa se oli 72 prosenttia. Lisäksi korealaiset äänestäjät olivat valinneet varapresidentiksi oppositiopuolueen Chang Myo‧n (John M. Chang). Monet kommentoijat huomauttivat, että vuoden 1956 vaalit olivat Rheen hallinnon ja hänen Liberaalipuolueensa osittaisia torjuntoja, jotka muuttuivat yhä sortavammiksi.

tietoinen kansan, hallinnon ja liberaalipuolueen kasvavasta tyytymättömyydestä ”peukaloi” laajasti Maaliskuun 15.päivän 1960 presidentinvaaleja, vaikka opposition ehdokas Cho Pyo‧ng-ok oli kuollut Walter Reedin sairaalassa tehdyn leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Kun kaikki äänet oli ”laskettu” Maaliskuun 15.päivän jälkeen, ilmoitettiin, että cho: lle ei ollut merkillistä ”postuumia” ääniä; hallitus väitti Rheen ”voittaneen” 92 prosenttia äänistä; jäljelle jääneitä ääniä sanottiin yksinkertaisesti ”mitättömiksi.”Kansalliskokouksen oppositioryhmät, ainoa julkinen kokoontuminen jossa näennäinen sananvapaus oli vielä Rheen hallituksen alaisuudessa, protestoivat vaaleja voimakkaasti. He syyttivät, että äänimäärä, joka vastaa 40 prosenttia koko äänestäjäkunnasta, oli väärennetty ja käytetty liberaalipuolueen äänimäärän paikkaamiseen.