Suomen kuningas

Väinö III
18. marraskuuta 1999 lähtien

yksityiskohdat

Tyyli

Hänen Majesteettinsa

perillinen

kruununprinssi Tito

ensimmäinen monarkki

Väinö I
(itsenäisen Suomen ensimmäinen monarkki)

muodostus

9. lokakuuta 1918

asuinpaikka

kuninkaanlinna, Helsinki
Kultaranta

Suomen kuningas: Finlands Konung) on maan valtionpäämies. Suomen perustuslain mukaan toimeenpanovalta kuuluu kuninkaalle ja hallitukselle, ja kuninkaalla on vain jäljellä oleva valta. Nykyinen monarkki on Väinö III.

Suomen monarkia on ollut itsenäinen suvereeni monarkia vain kerran historiansa aikana. Suomen monarkit ovat aina olleet osa suurmonarkiaa, joka perustuu itse Suomen ulkopuolelle. Kun se lopulta vakiintui nykyaikaiseksi itsenäiseksi kansallisvaltioksi, siitä tuli ensimmäisen maailmansodan päättyessä Saksan tukema monarkia.

taustajoukot

alkuaikojen kehitys

Suomen muinaisista kuninkaista ei ole säilynyt tietoja, mutta Suomi on kuulunut monarkisiin valtioihin varsinaisen Suomen ulkopuolella sijainneen monarkian alayksikkönä. 1200-luvun ruotsalaisvalloituksen jälkeen Suomi oli osa Ruotsin kuningaskuntaa ja ajoittain yleensä nimellinen herttuakunta, jossa oli joitakin lyhyitä feodalistisia piirteitä 1500-luvulla. Aseman korottamisella suuriruhtinaskunnaksi vuonna 1581 ei ollut vaikutusta valtiolliseen asemaan.

Ruotsin kuningas Kaarle IX käytti lyhyesti sanaa ”suomalaisten kuningas” (Finnars…Konung) osana virallista titulaariaan vuosina 1607-1611. Nimenmuutoksella ei ollut vaikutusta suomalaisten tai Suomen viralliseen asemaan.

Holstein-Gottorpin herttua Pietari

vuonna 1742 Venäjän miehitettyä suomen venäjän-ruotsin sodassa (1741-1743) ja annettua epämääräisiä lupauksia maan itsenäistymisestä neljä säätyä kokoontuivat Turkuun ja päättivät kysyä Venäjän keisarinna Elisabetilta, voitaisiinko silloinen Holstein-Gottorpin herttua Pietari, edesmenneen Ruotsin kuninkaan Kaarle XII: n veljenpoika, julistaa Suomen kuninkaaksi. Poliittinen tilanne oli kuitenkin pian paisunut irti Suomen itsenäistymisajatuksesta, ja se haihtui nopeasti.

autonominen suuriruhtinaskunta

Venäjän vallattua Suomen Ruotsilta vuonna 1809 Suomi säilytti Ruotsin perustuslain muodollisesti koskemattomana ja siitä tuli Venäjän keisarikuntaan kuuluva autonominen alue Suomen suuriruhtinaskunnan arvonimellä. Venäjän keisari käytti aiemmin Ruotsin kuninkaalle Suomen suuriruhtinaana varattuja valtaoikeuksia ja sovelsi luovasti itsevaltaista Ruotsin perustuslakia vuosilta 1772 ja 1789. Mielenkiintoista on, että ensimmäinen suuriruhtinas, Venäjän keisari Aleksanteri I, oli Holstein-Gottorpin herttua Pietarin pojanpoika, joka oli pitänyt keisarillista valtaistuinta vain 6 kuukautta vuonna 1762 Venäjän kuninkaana Pietari III: na.

itsenäistyminen

joulukuussa 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi Venäjästä reaktiona Venäjän Lokakuun vallankumoukseen. Maan sisäiset levottomuudet kärjistyivät pian avoimeksi sisällissodaksi, jonka valkoinen puoli eli ei-sosialistiset puolueet voittivat. Sodan aikana valkoisten puolella oli Saksan tuki. Pyrkiessään sementoimaan liittoa Saksan kanssa sosialidemokraateista puhdistettu Suomen eduskunta valitsi Hessenin prinssi Fredrik Kaarlen Suomen ja Karjalan kuninkaaksi, Lapin suuriruhtinaaksi, Ahvenanmaan herttuaksi, Kalevan ja Pohjolan Herraksi. Fredrik Kaarle, nimellä Väinö I ja hänen toinen poikansa muuttivat Suomeen elokuussa 1918, keskusvaltojen voitto teki ajatuksesta saksalaissyntyisestä Suomen kuninkaasta entistä suotuisamman.

tehtävät ja valtuudet

kuninkaan tehtävät ja valtuudet ovat määritellään suoraan perustuslaissa. Siinä mainittujen lisäksi kuningas hoitaa myös muissa laeissa hänelle määrätyt tehtävät. Suomen perustuslain mukaan toimeenpanovalta kuuluu kuninkaalle ja valtioneuvostolle, joiden tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tämä periaate näkyy perustuslain muissa kuninkaan tehtäviä ja valtuuksia koskevissa säännöksissä, jotka koskevat lakeja, asetuksia ja virkamiesten nimittämistä.

kuninkaan valta oli aikoinaan niin laaja, että Suomen sanottiin olevan Pohjois-Euroopan ainoa todellinen monarkia. Vuonna 1999 hyväksytyt muutokset kuitenkin vähensivät hänen valtaansa jonkin verran, ja kuningas jakaa nyt toimeenpanovallan pääministerin kanssa.

ennenaikaisten parlamenttivaalien määrääminen

pääministerin ehdotuksesta kuningas voi parlamentin ollessa koolla määrätä ennenaikaiset parlamenttivaalit järjestettäväksi. Uusi eduskunta valitaan normaalille nelivuotiskaudelle. Eduskunta voi itse päättää istuntokautensa päättymisestä ennen vaalipäivää. Vuosina 1919-1991 kuninkaan valta määrätä ennenaikaiset vaalit oli varaukseton, ja hän saattoi tehdä sen silloin, kun katsoi sen tarpeelliseksi. Kuninkaat ovat määränneet ennenaikaiset parlamenttivaalit seitsemään otteeseen. Kuningas julistaa jokaisen parlamentin vuosittaisen istuntokauden alkaneeksi ja päättää viimeisen vuosittaisen istuntokauden. Tämä tapahtuu puheessa jokaisessa avajaisissa ja päättäjäisissä.

ministerien nimittäminen ja erottaminen

pääministerin ja muut hallituksen jäsenet nimittää ja erottaa kuningas. Parlamenttivaalien jälkeen tai muussa tilanteessa, jossa hallitus on eronnut, kuningas toimittaa eduskunnalle pääministeriehdokkaansa ottaen huomioon eduskuntaryhmien välisten neuvottelujen tuloksen ja kuultuaan puhemiehen näkemyksen. Jos parlamentti vahvistaa sen enemmistöllä annetuista äänistä, kuningas nimittää pääministerin ja muut hänen nimeämänsä ministerit. Kuninkaan on perustuslain mukaan erotettava hallitus tai kuka tahansa ministeri heti, kun he ovat menettäneet parlamentin luottamuksen.

Appointing powers

The King appoints:

• pääjohtaja ja muut Suomen Pankin johtokunnan jäsenet
• oikeuskansleri ja varakansleri
• valtakunnansyyttäjä ja varakansleri
• ulkomailla olevat suurlähettiläät ja diplomaattisten edustustojen päälliköt
• Kelan (Kansaneläkelaitos) johtaja
• pääsihteeri ja kruununtoimituskunnan edustustot

suurin osa nimitysprosessista tapahtuu kulloisessakin ministeriössä: kruunun kanslia ei käsittele nimityksen valmistelua tai esityksiä. Kuninkaat ovat kuitenkin käyttäneet näitä valtuuksia julkisesti jopa vastoin viraston sisäistä suositusta.

lisäksi kuningas nimittää tai antaa toimeksiannon:

• Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen upseerit
• pysyvät tuomarit, mukaan lukien korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentit ja jäsenet, hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien presidentit ja jäsenet

kansainväliset suhteet

kuningas johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Valtiosopimusten määräykset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka vaikuttavat kansalliseen lainsäädäntöön, pannaan täytäntöön parlamentin säädöksillä. Muutoin kansainväliset velvoitteet pannaan täytäntöön kuninkaallisella asetuksella. Kuningas tekee päätökset sodasta ja rauhasta parlamentin suostumuksella.

lainsäädäntö

kuninkaan on allekirjoitettava ja hyväksyttävä kaikki parlamentin hyväksymät säädökset ennen kuin niistä tulee lakeja. Hänen on tehtävä päätös ratifioinnista kolmen kuukauden kuluessa lain vastaanottamisesta, ja hän voi pyytää korkeimmalta oikeudelta tai korkeimmalta hallinto-oikeudelta lausunnon ennen puoltavan lausunnon antamista. Jos kuningas kieltäytyy antamasta puoltavaa lausuntoa tai ei tee päätöstä asiasta ajoissa, parlamentti harkitsee lakia uudelleen ja voi hyväksyä sen uudelleen annettujen äänten enemmistöllä. Tämän jälkeen laki tulee voimaan ilman ratifiointia. Jos parlamentti ei hyväksy lakia uudelleen, sen katsotaan rauenneen. Kuninkaallisilla veto-oikeudilla on yleensä onnistuttu estämään lakiehdotuksen muuttuminen laiksi.

kuninkaallinen armahdus

yksittäistapauksissa kuninkaalla on armahdusvalta kaikista vankeus -, sakko-tai menettämisseuraamuksista. Yleinen armahdus vaatii eduskunnan lain.

armahdusvallasta on käytännössä tullut väline, jolla ”elinkautiset” voidaan rajoittaa 12 vuoteen tai pitempään. Kuninkaalla on kuitenkin edelleen valta kieltää armahdus. Syksyllä 2006 elinkautisvankien säännöllinen ehdonalaisuus siirtyi Helsingin hovioikeuteen, ja erikoinen järjestely, jossa kuningas käyttää tuomiovaltaa, päättyi. Kuninkaan armahdusvalta kuitenkin säilyy, vaikka sen käyttö väheneekin.

puolustusvoimien ylipäällikkö

kuningas on puolustusvoimien ylipäällikkö, mutta voi siirtää tämän tehtävän toiselle Suomen kansalaiselle. Ylipäällikön aseman delegointi on poikkeus periaatteesta, jonka mukaan kuningas ei voi delegoida tehtäviä muille. Viimeksi näin on käynyt toisessa maailmansodassa. Kuningas nimittää upseerit ja päättää puolustusvoimien liikekannallepanosta. Jos parlamentti ei ole koolla, kun liikekannallepanoa koskeva päätös tehdään, se on kutsuttava välittömästi koolle. Ylipäällikkönä kuninkaalla on valta antaa sotilaallisia määräyksiä, jotka koskevat sotilaallisen puolustuksen yleisiä suuntaviivoja, sotilaallisen valmiuden merkittäviä muutoksia ja periaatteita, joiden mukaan sotilaallista puolustusta toteutetaan.

Sotilaskäskyjä koskevat päätökset tekee kuningas yhdessä pääministerin ja puolustusministerin kanssa. Kuningas päättää sotilasnimityksistä yhdessä puolustusministerin kanssa.

hätätilavaltuudet

valmiuslain mukaan kuningas voi poikkeustapauksissa antaa asetuksen, jolla hallitus valtuutetaan käyttämään poikkeusvaltuuksia enintään vuodeksi kerrallaan. Asetus on toimitettava eduskunnan hyväksyttäväksi. Jos valmiuslain mukaiset valtuudet osoittautuvat hätätilanteessa riittämättömiksi, voidaan puolustustilalain nojalla ottaa lisää valtuuksia. Kuningas voi julistaa puolustustilan asetuksella aluksi enintään kolmeksi kuukaudeksi. Sitä voidaan tarvittaessa jatkaa enintään vuodeksi kerrallaan. Myös maan jollekin alueelle voidaan julistaa puolustustila. Asetus on toimitettava eduskunnan hyväksyttäväksi.

Kings of Finland

30. lokakuuta 1927
Rooma
Philippin poika, Hessenin Landgrave ja Savoijin prinsessa Mafalda

Name	Portrait	Birth	Marriages	Death	Succession right	Royal house	Note
Väinö I 9 October 1918– 28 May 1940		1 May 1868 Gut Panker son of Frederick William, Hessenin Landgrave ja Preussin prinsessa Anna	Preussin prinsessa Margaret 1893 6 lasta	28.toukokuuta 1940 Helsinki 72-vuotias	Suomen valtiopäivät julistivat kuninkaaksi	Hessenin talo	itsenäisen Suomen ensimmäinen monarkki. Kruununprinssi Väinö toimi viimeisinä vuosinaan sijaishallitsijana.
Väinö II 28.toukokuuta 1940– 12. heinäkuuta 1989		6. marraskuuta 1896 Offenbach am Main Väinö I: n ja Preussin prinsessa Margareetan neljäs poika	Badenin prinsessa Marie Alexandra 17. syyskuuta 1924 ei lapsia	12. heinäkuuta 1989 Helsinki 92-vuotias	edellisen	Hessenin huoneen	kuningas toisen maailmansodan aikana ja suurimman osan kylmän sodan ajasta.	Henrik 12.heinäkuuta 1989– 18. marraskuuta 1999		naimaton ei lapsia	3.11.1970 Naantali 72-vuotiaat	edeltäneen	Hessenin talo	käynnisti Suomessa kansanvaltaisia uudistuksia, jotka estivät kuningashuoneen romahduksen.	Väinö III 18.marraskuuta 1999– läsnä		17. syyskuuta 1970 Kiel Moritzin toinen poika, Hessenin Landgrave ja Sayn-Wittgenstein-Berleburgin prinsessa Tatiana	bechtolf 5. toukokuuta 2006 2 lasta	–	edellisen	Hessenin talo	viimeisteli Suomen siirtymisen demokratiaan. Kuningas paikalla.

virka-asunnot

kuninkaalla on asumis-ja vieraanvaraisuuskäytössä kolme kiinteistöä: Kuninkaanlinna ja Mäntyniemi Helsingissä sekä Kultaranta Naantalissa länsirannikolla Turun lähellä.

kykenemättömyys ja perimys

Jos kuningas on tilapäisesti estynyt hoitamasta tehtäviään, kruununprinssistä tai pääministeristä tulee sijaishallitsija, kunnes kuninkaan toimintakyvyttömyys lakkaa. Jos kuningas kuolee tai jos hallitus julistaa, että kuningas on pysyvästi kykenemätön hoitamaan tehtäviään, kruununprinssi nousee valtaistuimelle mahdollisimman pian.

Suomen kruununperimysjärjestyksessä on noudatettu vuodesta 1918 lähtien miesten suosimaa kognitiotietoa, kuten Suomen perustuslain 5.luvussa kuvaillaan. Vain hallitsevasta monarkista polveutuvat ihmiset sekä hallitsevan monarkin sisarukset ja heidän jälkeläisensä ovat oikeutettuja kruununperimykseen. Ulkomaalaissyntyisten kuninkaiden jatkuvan perimyksen vuoksi perustuslakia muutettiin vuonna 2000 Väinö III: sta polveutuville.