slaavilaista autonyymiä * Slověninъ pidetään yleensä johdoksena slovon sanasta ”sana”, joka alun perin tarkoittaa” samaa kieltä puhuvia ihmisiä”, eli toisiaan ymmärtäviä ihmisiä, vastakohtana” vierasta kansaa ”tarkoittavalle slaavilaiselle sanalle němci, joka tarkoittaa” muminaa, mutinaa ”(slaavilaisesta *němъ ’muminaa, mutinaa’). Jälkimmäinen sana voi olla johdos sanoista, jotka tarkoittavat ”saksalaisia” tai ”germaanisia kansoja” monissa myöhemmissä slaavilaisissa kielissä: esim. , Tšekin Němec, Slovakian Nemec, Slovenian Nemec, Valkovenäjän, Venäjän ja Bulgarian Немец, Serbian Немац, Kroatian nijemac, Puolan Niemiec, Ukrainan Німець jne., mutta toisen teorian mukaan nämä sanat ovat pikemminkin peräisin Nemetes-heimon nimestä, joka on johdettu kelttiläisestä juuresta nemeto -.

sana slovo (’sana’) ja siihen liittyvät slava (’kunnia, Maine, ylistys’) ja slukh (’kuuleminen’) ovat peräisin alku-indoeurooppalaisesta juuresta *ḱlew-(’puhua, kunnia’), joka liittyy Muinaiskreikkaan κλέος (kléos ’Maine’), mistä tulee nimi Perikles, latinan clueo (’kutsua’) ja Englannin kova.

joidenkin tutkijoiden esittämät Vaihtoehtoiset ehdotukset *Slověninъ-kielen etymologiaksi saavat paljon vähemmän kannatusta. B. Filip Lozinski väittää, että sana * slava tarkoitti aikoinaan ”palvojaa”, tässä yhteydessä ”yhteisen slaavilaisen uskonnon harjoittajaa”, ja siitä kehittyi etnonyymi. S. B. Bernstein spekuloi, että se juontuu rekonstruoidusta Proto-indoeurooppalaisesta *(s)lawoksesta, joka on sukua muinaiskreikan λαός (laós) ”populaatiolle, kansalle”, jolla itsellään ei ole yleisesti hyväksyttyä etymologiaa. Samaan aikaan toiset teoretisoivat, että slavjane (venäjäksi Славяне) on toponyymistä alkuperää, paikasta nimeltä Slovo tai joesta nimeltä Slova; joidenkin mukaan tämä on suffiksi-enin. Henrich Bartek (1907-1986) esitti Dnepr-joen vanhan Itäslaavilaisen Slavutan olevan peräisin slovasta ja myös Slověnen alkuperästä.

englanninkielinen termi Orja juontuu etnonyymistä Slaavista. Keskiajan sodissa monet slaavit vangittiin ja orjuutettiin, minkä vuoksi sana slaavi muuttui synonyymiksi ”orjuutetulle henkilölle”. Lisäksi englannin sana Slaavi juontuu keskienglannin sanasta sclavus, joka oli lainattu keskiajan latinan sanasta sclavus tai slavus, itse lainaus ja Bysantin kreikan sanasta σκλάβος sklábos ”orja”, joka puolestaan oli ilmeisesti johdettu väärinymmärryksestä slaavilaisesta autonyymistä (tarkoittaen heidän omien kieliensä puhujaa). Bysanttilainen nimitys Sklavinoi lainattiin arabiaksi nimellä saqaliba (AP. Saqlabi, AP) keskiaikaisten arabialaisten historiantutkijoiden toimesta. Sanan alkuperä on kuitenkin kiistanalainen.

suosittu italiankielinen (ja kansainvälinen) tervehdys Ciao on johdettu sanasta.