Sierra Leonen sisällissota oli Sierra Leonen länsiafrikkalaisessa maassa vuodesta 1991 alkaen käyty aseellinen konflikti. Sota alkoi 23. maaliskuuta 1991, kun Foday Sankohin johtama vallankumouksellinen Yhdistynyt rintama (Ruf) yritti Liberian kapinallisjohtaja Charles Taylorin ja hänen ryhmänsä tukemana kaataa Sierra Leonen presidentin Joseph Momahin hallituksen. Sierra Leonen sisällissota oli yksi Afrikan verisimmistä, ja sen seurauksena yli viisikymmentätuhatta ihmistä kuoli ja puoli miljoonaa joutui jättämään kotinsa neljän miljoonan asukkaan maassa. Konflikti oli erityisen väkivaltainen ja pitkä, koska sekä RUF että Sierra Leonen hallitus saivat usein rahoitusta orjatyövoimalla louhituista ”veritimanteista”.

sodan ensimmäisenä vuonna RUF otti haltuunsa timanttirikkaan alueen itäisessä ja eteläisessä Sierra Leonessa. Huhtikuuta 1992 presidentti Joseph Momah syrjäytettiin sotilasvallankaappauksessa, jota johti kapteeni Valentine Strasser, joka loi kansallisen väliaikaisen hallintoneuvoston (Nprc). Strasserin mukaan korruptoitunut Momah ei pystynyt elvyttämään taloutta, elättämään Sierra Leonen asukkaita eikä torjumaan kapinallisia hyökkääjiä.

maaliskuussa 1993 Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisö ECOMOG (Economic Community of West African States Monitoring Group) lähetti pääosin nigerialaisia joukkoja pääkaupunkiin Freetowniin ja avusti Sierra Leonen armeijaa timanttipiirien takaisinvaltaamisessa ja RUF: n työntämisessä timanttipiireihin sekä RUF: n työntämisessä Sierra Leonen ja Liberian rajalle. Vuoden 1993 loppuun mennessä monet tarkkailijat luulivat sodan päättyneen, koska RUF lopetti suurimman osan sotatoimistaan. Sisällissotana alkaneella sodalla oli kuitenkin nyt kansainvälisiä vaikutuksia, sillä ECOMOG, Iso-Britannia, Guinea ja Yhdysvallat tukivat Sierra Leonen hallitusta, kun taas RUF: ää tukivat Liberia (nyt Charles Taylorin hallinnassa), Libya Ja Burkina Faso.

maaliskuussa 1995 Sierra Leonen hallitus palkkasi eteläafrikkalaisen Executive Outcomesin (Eo) kukistamaan lopulta RUF: n. Samaan aikaan Sierra Leone asetti vaaleilla valitun siviilihallituksen maaliskuussa 1996, ja vetäytyvä RUF allekirjoitti Abidjanin rauhansopimuksen, joka lopetti taistelut. Toukokuussa 1997 joukko Sierra Leonen armeijan upseereita kuitenkin järjesti vallankaappauksen ja perusti asevoimien Vallankumousneuvoston (AFRC) maan uudeksi hallitukseksi. He kutsuivat RUF: n luokseen, ja nämä kaksi ryhmittymää hallitsivat nyt maan pääkaupunkia Freetownia vähin vastustuksin.

Johnny Paul Koroman johtama uusi hallitus julisti sodan päättyneeksi. Kuitenkin pääasiassa RUF: n joukkojen tekemät ryöstöt, raiskaukset ja murhat seurasivat nopeasti uuden hallituksen ilmoitusta ja osoittivat sen heikkouden. ECOMOGIN joukot palasivat ja valtasivat Freetownin Takaisin Koroman hallituksen puolesta, mutta eivät kyenneet rauhoittamaan syrjäseutuja. RUF jatkoi sisällissotaa.

tammikuussa 1999 maailman johtajat puuttuivat asiaan edistääkseen RUF: n ja hallituksen välisiä neuvotteluja. Lomen rauhansopimus allekirjoitettiin 7. heinäkuuta 1999. Sopimus antoi RUF: n komentajalle Foday Sankohille Sierra Leonen timanttikaivosten varapresidentin ja valvonnan vastineeksi taistelujen lopettamisesta ja YK: n rauhanturvajoukkojen lähettämisestä valvomaan aseistariisuntaprosessia. RUF noudatti aseistariisuntaprosessia epäjohdonmukaisesti ja hitaasti, ja toukokuussa 2000 kapinalliset etenivät jälleen Freetowniin. Yhdistyneiden Kansakuntien joukkojen, brittijoukkojen ja Guinean ilmatuen avulla Sierra Leonen armeija kukisti RUF: n lopulta ennen kuin se ehti ottaa Freetownin haltuunsa. 18. tammikuuta 2002 presidentti Ahmad Tejan Kabbah julisti Sierra Leonen sisällissodan päättyneeksi.