About this Piece

Born in 1862 in St-Germain-en-Laye, France, Debussy entered the Paris Conservatoire at The age of kymmenvuotias, where he both excelled and sharpled professors with his defiance; hän kertoi istua pianon ja soittaa sointuja, jotka hylkäsivät kaikki oppikirjan säännöt. Kuten monet säveltäjät ennen ja jälkeen, Debussyn tuotanto sai paljon vaikutteita runoudesta, ja säveltäjä oli myös monien aikansa runoilijoiden, kuten Stephane Mallarmén, ystävä.

juuri Mallarmén runo ” l ’après-midi d’ un faune ” (erään Faunin iltapäivä) innoitti Debussyn kirjoittamaan teoksen, jonka oli todennäköisesti tarkoitus olla kolmiosainen orkesteriteos nimillä Prélude, Interlude ja Parafraasifinaali. Debussy sai preludin valmiiksi vuonna 1894-vain yksiosaisena teoksena. Hän tarkisti sitä aivan viime hetkiin asti ja ensi-ilta oli Société Nationale de Musiquessa joulukuussa 1894 Gustave Doretin johdolla.

huilun teema, joka toistuu läpi teoksen, edustaa Faunia, vaikka sitä ei ole tarkoitettu runon kirjaimelliseksi käännökseksi. Viiva-Soolo heti alussa-siirtyy kromaattisesti tritoniin alkuperäisen sävelkorkeuden alapuolelle ja nousee sitten takaisin alkuperäiseen sävelkorkeuteen. Säe etenee koko kappaleen ajan ja sen metamorfoosit selittävät alkusoiton tekstuurin ja harmonian rikkauden. Kuulemme jopa Debussyn kasvavan kiinnostuksen ei-länsimaisia asteikkoja ja sointivärejä kohtaan (hän käytti myöhemmissä teoksissaan enemmän indonesialaisen gamelanin ääniä ja jatkoi kirjoittamista kokoäänisellä asteikolla).

Esipuhe Faunin iltapäivään on suorastaan suuri timbral-saavutus. Debussy käyttää 1800-luvun lopun mittapuulla suhteellisen pientä orkesteria. Vasket ja lyömäsoittimet on lähes jätetty pois. Crotalesia, ainoita lyömäsoittimia, käytetään säästeliäästi ja asiantuntevasti. Ainoat vasket ovat neljä torvea, kun taas puhallinosastoon kuuluu kolmas huilu ja englannintorvi. Debussy antaa merkittävää materiaalia myös kahdelle harpistille ja pyytää kieliltä useita hienovaraisia varjostuksia, kuten mykistyksiä, sekä sul taston soittamista (otelaudalla) ja pizzicato-tekniikoita. Debussy tuottaa orkesteristaan huomattavan paljon väriä.

Mallarmén runo – ”nymfien valloituksesta haaveilevasta faunista” – siirtymät unen ja todellisuuden välillä, antaen Debussylle täydellisen areenan tutkia uutta kieltään. Prelude on käännekohta musiikin historiassa, ja sillä oli syvällisiä vaikutuksia sitä seuranneeseen säveltäjäsukupolveen. Debussy oli luonut uskomattoman innovatiivisen tyylin-niin orkesterin kohtelun kuin harmonian ja musiikillisen rakenteen suhteen. Näin Debussy löysi täydellisen tavan vangita Faunin iltapäivän unitilanne.

vuonna 1862 St-Germain-en-Layessa Ranskassa syntynyt Debussy pääsi kymmenvuotiaana Pariisin konservatorioon, jossa hän sekä kunnostautui että hätkähdytti professoreita uhmakkuudellaan; hänen kerrotaan istuneen pianon ääressä ja soittaneen sointuja, jotka hylkäsivät kaikki oppikirjan säännöt. Kuten monet säveltäjät ennen ja jälkeen, Debussyn tuotanto sai paljon vaikutteita runoudesta, ja säveltäjä oli myös monien aikansa runoilijoiden, kuten Stephane Mallarmén, ystävä.

juuri Mallarmén runo ” l ’après-midi d’ un faune ” (erään Faunin iltapäivä) innoitti Debussyn kirjoittamaan teoksen, jonka oli todennäköisesti tarkoitus olla kolmiosainen orkesteriteos nimillä Prélude, Interlude ja Parafraasifinaali. Debussy sai preludin valmiiksi vuonna 1894-vain yksiosaisena teoksena. Hän tarkisti sitä aivan viime hetkiin asti ja ensi-ilta oli Société Nationale de Musiquessa joulukuussa 1894 Gustave Doretin johdolla.

huilun teema, joka toistuu läpi teoksen, edustaa Faunia, vaikka sitä ei ole tarkoitettu runon kirjaimelliseksi käännökseksi. Viiva-Soolo heti alussa-siirtyy kromaattisesti tritoniin alkuperäisen sävelkorkeuden alapuolelle ja nousee sitten takaisin alkuperäiseen sävelkorkeuteen. Säe etenee koko kappaleen ajan ja sen metamorfoosit selittävät alkusoiton tekstuurin ja harmonian rikkauden. Kuulemme jopa Debussyn kasvavan kiinnostuksen ei-länsimaisia asteikkoja ja sointivärejä kohtaan (hän käytti myöhemmissä teoksissaan enemmän indonesialaisen gamelanin ääniä ja jatkoi kirjoittamista kokoäänisellä asteikolla).

Esipuhe Faunin iltapäivään on suorastaan suuri timbral-saavutus. Debussy käyttää 1800-luvun lopun mittapuulla suhteellisen pientä orkesteria. Vasket ja lyömäsoittimet on lähes jätetty pois. Crotalesia, ainoita lyömäsoittimia, käytetään säästeliäästi ja asiantuntevasti. Ainoat vasket ovat neljä torvea, kun taas puhallinosastoon kuuluu kolmas huilu ja englannintorvi. Debussy antaa merkittävää materiaalia myös kahdelle harpistille ja pyytää kieliltä useita hienovaraisia varjostuksia, kuten mykistyksiä, sekä sul taston soittamista (otelaudalla) ja pizzicato-tekniikoita. Debussy tuottaa orkesteristaan huomattavan paljon väriä.

Mallarmén runo – ”nymfien valloituksesta haaveilevasta faunista” – siirtymät unen ja todellisuuden välillä, antaen Debussylle täydellisen areenan tutkia uutta kieltään. Prelude on käännekohta musiikin historiassa, ja sillä oli syvällisiä vaikutuksia sitä seuranneeseen säveltäjäsukupolveen. Debussy oli luonut uskomattoman innovatiivisen tyylin-niin orkesterin kohtelun kuin harmonian ja musiikillisen rakenteen suhteen. Näin Debussy löysi täydellisen tavan vangita Faunin iltapäivän unitilanne.