uusi tutkimus on osoittanut, että pieni korkeus kehittyi kahdesti ihmisillä Indonesiaan kuuluvalla Floresin saarella.

tutkijat purkivat nykyisten ”kääpiöihmisten” DNA: ta selvittääkseen, saattaisivatko ne polveutua osittain sukupuuttoon kuolleesta Hobittilajista.

näiden hobittien jäänteet löydettiin arkeologisten kaivausten yhteydessä Floresista 15 vuotta sitten.

Science-lehdessä julkaistu uusi analyysi ei löytänyt Hobitin DNA: sta jälkeäkään nykyihmisistä.

Tämä on tärkeää, koska jotkut tutkijat olivat pohtineet, olisivatko nykyihmiset (Homo sapiens) voineet sekoittua hobittipopulaatioon näiden saapuessa saarelle ensimmäistä kertaa tuhansia vuosia sitten. Teoriassa tämä olisi voinut johtaa hobittigeenien periytymiseen saaren eläville ihmisille.

vaikka havainto sulkee pois tämän ajatuksen, se voi osaltaan selittää, miksi evoluutio saattaa suosia saarten pientä kokoa.

pienen ihmislajin Homo floresiensis, lempinimeltään ”Hobitti”, fossiloituneet jäänteet aiheuttivat kohun, kun ne löydettiin Liang Buan luolasta.

hieman yli metrin korkuinen tämä ihmissukulainen eli Floresilla ennen kuin lajimme ehti sinne. Sen arvellaan kuolleen sukupuuttoon kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

vaikka Hobittia koskevaa tutkimusta – ja kiistelyä – on ollut paljon, elävien kääpiöihmisten – jotka myös tyypillisesti osoittavat pienikokoisuutta – evolutiivista alkuperää ei ole tutkittu kunnolla.

Uusi analyysi osoitti, että Floresin pygmit eivät geneettisesti merkittävästi eroa maailman muista populaatioista. Joidenkin muiden samalla alueella asuvien ihmisten tavoin pygmit ovat perineet osan DNA-koodistaan sekä Neandertalilaisilta että toiselta varhaiselta ihmistyypiltä, Denisovalaisilta.

tutkijat havaitsivat myös, että nykyisillä pygmeillä esiintyy paljon geenivariantteja, jotka liittyvät lyhyempään pituuteen ja kasvipohjaiseen ruokavalioon.

miksi onko sillä väliä?

oli aina kiistanalaista, että nykyiset Floresin pygmit saattaisivat polveutua osittain Hobiteista. Vaikka voi tuntua pettymykseltä saada selville, että sukupuuttoon kuolleiden hobittien geenit eivät näytä elävän ihmisillä, vanhempi kirjailija Richard Green sanoi: ”Se kuulostaa tylsältä tulokselta, mutta se on itse asiassa varsin merkityksellinen.”

Kalifornian yliopiston apulaisprofessori Santa Cruz selitti: ”pienikokoisuutta aiheuttavan geneettisen vaihtelun on täytynyt olla läsnä eurooppalaisten ja Floresin pygmien yhteisessä esi-Isässä. Pygmit jäivät lyhyiksi Floresin paikallisten olojen vuoksi, jotka suosivat pienuutta, eikä siksi, että ne polveutuisivat osittain Hobittilajeista.”

aiempi tutkimus oli väittänyt, että hobitit kehittyivät nopeasti pidemmästä esi-isästä muutaman sadantuhannen vuoden kuluessa. Nyt, Richard Green sanoi,”jos olosuhteet ovat oikeat, niin luonnonvalinta voi toimia perityn vaihtelun pohjalta luodakseen pieniruumiisen populaation lyhyen ajan kuluessa”.

DNA hobiteilta?

Jos tutkijoilla ei ole vertailunäytettä hobittien DNA: sta, niin miten he voivat olla varmoja siitä, että nykyiset pygmit eivät polveudu Hobiteista?

tohtori Tucci selitti: ”Käytimme tilastollista menetelmää, joka pystyy löytämään jäänteitä neandertalilaisista ja Denisovalaisista elävien ihmisten genomeista. Sitten etsimme samalla menetelmällä muita DNA: n lukemia, jotka osoittivat sukujuuret jo kauan sitten. Niitä ei löydetty, mikä viittaa siihen, että on epätodennäköistä, että hobitit olisivat myötävaikuttaneet nykyisten pygmien geenipooliin.”

Prof Green sanoi: ”kollegani professori Peter Visscher tunnisti geenimuunnokset, jotka määrittävät pygmien lyhytkasvuisuuden – ja totesi, että ne ovat samoja, joita esiintyy myös muilla nykyihmisillä. Yhdessä todisteet tekevät epätodennäköiseksi sen, että pygmit olisivat millään tavalla peräisin Hobiteista.”

Tämä havainto on järkevä myös siksi, että rajalliset fossiilitodisteet osoittavat ihmisten ja hobittien mahdollisesti asuneen Floresissa eri aikoina.

valitettavasti Floresin kosteat ja trooppiset olosuhteet tarkoittavat, että kaikki yritykset hobitin DNA: n eristämiseksi ovat toistaiseksi epäonnistuneet. Tohtori Serena Tucci kertoi BBC: lle: ”monien muiden tiedemiesten tavoin unelmani on löytää hobitin muinaista DNA: ta. Alkuperäisistä Hobittifossiileista ei löytynyt DNA: ta, mutta DNA-menetelmät ovat parantuneet selvästi viime vuosina.”

hän jatkoi: ”meidän on löydettävä hyvin säilyneitä fossiileja.”

se päivä voi pian olla täällä. Prof Green selitti: ”uusia DNA-sekvensointitekniikoita ei keksitty muinaisen DNA: n hyödyntämiseksi, mutta ne olisivat yhtä hyvin voineet olla. Olemme toiveikkaita, että muissa maissa näitä menetelmiä käyttävät kollegat voivat pian saada hobitin DNA: ta luusta tai maaperästä.”

miksi saarten eläimet ovat usein pieniä?

niiden olosuhteiden ymmärtäminen, jotka tuottivat lyhytkasvuisia ihmisiä Floreseilla, voi myös auttaa selittämään, miksi yleensä suuret eläimet tuppaavat tulemaan pieniksi saarilla.

suosituin teoria on, että eläimet kehittyvät pienemmäksi ruumiinkooksi olosuhteissa, joissa ympäristö tai ruokavalio on huono useiden sukupolvien ajan. Tämä voi johtua siitä, että pienemmät yksilöt ovat etulyöntiasemassa pienemmän energiantarpeen vuoksi.

tämä nykyinen tutkimus näyttää vahvistavan nämä havainnot.

”Flores on maaginen paikka, jossa asiat menevät ja pienenevät”, sanoi geneetikko Prof Joshua Akey Princetonin yliopistosta.

tohtori Tucci lisäsi: ”maantieteellisesti monimuotoisilla ja ympäristön kannalta äärialueilla geeni, jota kutsutaan villitykseksi, näyttää toimivan ’vaihtokytkimenä’ auttaessaan eläimiä siirtymään enimmäkseen eläin-tai kasvipohjaiseen ruokavalioon.”

samanlaisia muutoksia MUOTIVILLITYSGEENEISSÄ on havaittu Pronssikautisilla yksilöillä, kun ihmiset alkoivat yhä enemmän elättää itseään kasvipohjaisella ruokavaliolla vihannesten ja viljan viljelystä.

seuraa angusta Twitterissä