peruskoron harhaluulo on ihmisten taipumus jättää peruskorot huomiotta esim.yksilöitävän tiedon hyväksi (kun sellainen on saatavilla) sen sijaan, että ne yhdistettäisiin. Tällä taipumuksella on merkittäviä vaikutuksia arvostelukyvyn ilmiöiden ymmärtämiseen monissa kliinisissä, oikeudellisissa ja sosiaalipsykologisissa ympäristöissä. Ilmiölle tarjotaan selitys, jonka mukaan ihmiset tilaavat tietoa sen koetun merkityksellisyysasteen mukaan ja antavat korkean merkityksellisyyden informaation dominoida matalan merkityksellisyyden informaatiota. Tietoja pidetään merkityksellisempinä, kun ne liittyvät tarkemmin arvioituun kohdetapaukseen. Spesifisyys saavutetaan joko antamalla tietoa Pienemmästä kokonaisjoukosta kuin koko populaatio, jonka jäsen kohdetapaus on, tai kun tiedot voidaan kausaliteetin avulla koodata tietyn populaation tiettyjä jäseniä koskeviksi tiedoiksi. Peruskoron harhaluulo on siis seurausta siitä, että peruskorkoja verrataan täsmällisempään eli syy-seuraussuhteeseen. On esitetty sarja probabilistisia päättelyongelmia, joissa relevanssia manipuloitiin yllä kuvatuilla keinoilla, ja empiiriset tulokset vahvistavat yllä olevan kertomuksen. Peruskorot yhdistetään muihin tietoihin erityisesti silloin, kun näiden kahden tiedon katsotaan olevan yhtä merkityksellisiä arvioituun tapaukseen nähden.