Pastiche Definition

Pastiche on kaunokirjallinen teos, joka jäljittelee toisen kirjailijan kuuluisaa kaunokirjallista teosta. Parodiasta poiketen sen tarkoitus ei ole pilkata, vaan kunnioittaa sen jäljittelemää kaunokirjallista teosta.

tätä kirjallista laitetta käytetään yleensä jäljittelemään kaunokirjallista teosta keveästi, mutta kunnioittavasti. Pastissi-termi koskee myös kaunokirjallista teosta, joka on laaja sekoitus eri kaunokirjallisista teoksista jäljiteltyjä asioita – kuten teemoja, käsitteitä ja hahmoja. Monet pastissiesimerkit ovat esimerkiksi salapoliisiromaaneja, jotka on kirjoitettu alkuperäisten Sherlock Holmes-tarinoiden tyyliin. Siinä esiintyy joko Sherlock Holmes tai eri päähenkilö, joka on hänen kaltaisensa.

esimerkkejä Pastisseista kirjallisuudessa

Esimerkki #1: Rosencrantz and Guildenstern Are Dead (kirjoittanut Tom Stoppard)

Rosencrantz and Guildenstern Are Dead – Tom Stoppardin kirjoittama tragikomedia – on pastichen parhaita esimerkkejä. Se perustuu kahteen sivuhahmoon: Rosencrantziin ja Guildensterniin, jotka esiintyvät hetken Shakespearen Hamlet-näytelmässä. Nimi on otettu Hamletin näytöksestä 5, Kohtaus 3, Kun lähettiläs Englannista ilmoittaa: ”Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet.”Verhojen takana seisovat kaksi hahmoa ilmaisevat hämmennyksensä näyttämöllä näytellyn päänäytelmän ”Hamletin” tapahtumista.

Esimerkki #2: David Lodgen sarjakuvaromaani the British Museum Is Falling Down sisältää jäljitelmiä kymmenestä eri romaanikirjailijasta. Hän viittaa tekstin jokaiseen tiettyyn kirjailijaan ennen kuin alkaa jäljitellä heidän tyyliään. Esimerkiksi luvussa 3 romaanin sankari Adam Appleby ajelee skootterillaan ja juuttuu ruuhkaan matkalla British Museumin kirjastoon. Hän kertoo meille ” rouva. Dalloway ’s booming out the half hour” (viittaus Virginia Woolfin romaaniin ”Mrs. Dalloway”). Sitten saamme lukea katkelman, joka jäljittelee koomisesti Woolfin tyyliä:

”se otti satulassa painoaan siirtäen osaa metempsykoosiin, siihen, miten hänen vaatimaton elämänsä vajosi kirjallisuuden valmistamiin muotteihin. Vai oliko se, hän ihmetteli nenäänsä kaivellen, seurausta englantilaisten romaanikirjailijoiden lauserakenteen tarkasta tutkimisesta? Toinen oli alistunut siihen, ettei hänellä ollut enää yksityistä kieltä, mutta toinen oli takertunut haikeasti illuusioon tapahtumien henkilökohtaisesta omaisuudesta. Löytö ja hedelmätön illuusio, se tuntui, sillä täällä, väistämättä tuli limusiini, sen erittäin tärkeä henkilö, tai henkilöhahmoja, hämärästi näkyvissä sisätilojen. Poliisi tervehti, ja väkijoukko paineli eteenpäin napisten ”Philip”, ”Tony”, ”Margaret”, ”prinssi Andrew”.”

näemme Virginia Woolfille niin tyypillisessä kohdassa ulkoisen ja sisäisen todellisuuden yhdistymisen, erityisesti raportointilausekkeiden ”hän ajatteli” ja ”hän ihmetteli” induktion raportoitujen lausekkeiden keskellä.

esimerkki #3: The Traveler (Dave McClure)

Dave McCluren runo The Traveler on koomista jäljitelmää, joka on kirjoitettu Edgar Alan Poen runon The Raven mukaan. Katso McCluren avaussanastoa:

”kauan sitten kukkulan huipulla (anna minun lopettaa sitten lopetan)
esitin uteliaan matkailijan, jossa ei kulkijaa ennen ollut.
kun nostin käsivarren tervehtiessäni kaikkia kerralla, hän ryhtyi lyömään
ilmaan kuin yksi aneleva ohikulkeva Vene tulemaan rantaan
kuin haaksirikko, joka toistaa tyhjiä liikkeitä rannalta
tai yli-innokas Huora.”

se jäljittelee kiivaasti Poen alkuperäisessä runossa käyttämää sanajärjestystä. Samoin siinä toistuu sama loppusointu. Lue Poen The Ravenin avausraidat paremmasta vertailusta:

”Once upon a midnight dreary, while I poonded, weak and weary,
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore,
While I nyökkäsi, almost torkahtaen, suddenly there came a naping,
As of someone gently rapping, rapping at my chamber door.
”’Tis some visitor,” I mutered, ” naputus at my chamber door –
Only this, and nothing more.”

ainoa huomattava ero kahden runon välillä, jonka voimme tunnistaa, on alkuperäisen runon vakava sävy, joka asettaa vastakkain imitaation humoristisen sävyn.

funktio Pastiche

Pastiche saattaa olla sisällöltään koominen, mutta se ei pilkkaa alkuperäisteoksia. Pastississa kirjailijat jäljittelevät kaunokirjallisen teoksen tyyliä ja sisältöä korostaakseen työtään, sillä valtaosa lukijoista hyväksyy alkuteoksen ikänsä maamerkkeinä. Jäljittely tällaisissa teoksissa juhlistaa siis menneisyyden suurten kirjailijoiden teoksia.