Oravaiset (uuden maailman apinat) Oravaiset elävät Keski-ja Etelä-Amerikan trooppisissa metsissä. Niiden levinneisyysalue ulottuu Costa Ricasta Keski-Brasilian ja Bolivian kautta. Oravaapinan Turkki on lyhyt ja tiivis, hartioista oliivinvärinen ja selästä ja raajoista kellertävän oranssi.

Oravaisten kurkku ja korvat ovat valkoiset ja niiden suu on musta. Niiden pään yläosa on karvainen. Tämä mustavalkoinen Naama antaa niille saksankielisen nimen ”skull monkeys”.

Oravaiset kasvavat 25-35 senttimetrin mittaisiksi, minkä lisäksi niillä on 35-42 senttimetrin pituinen häntä. Oravaiset painavat 750-1100 grammaa. Huomattavaa on, että Oravaisten aivomassan ja ruumiinpainon suhde on 1: 17, mikä antaa niille suurimmat aivot, suhteessa, kaikista kädellisistä. Ihmisillä suhde on 1: 35. Naarasoravaiset ovat pseudo-penis, että he käyttävät näyttää valta-asema pienempiä apinoita, aivan kuten urosorava apinoiden näyttää valta-asema.

useimpien uuden maailman apinasukulaistensa tavoin oravat ovat päiväperhosia ja arboreaalisia. Muista uuden maailman apinoista poiketen niiden häntää ei käytetä kiipeilyyn, vaan eräänlaisena ”tasapainotolppana” ja myös työkaluna. Niiden liikkeet oksistossa ovat äärimmäisen nopeita. Oravaiset elävät yhdessä usean miehen / usean naaraan ryhmissä, joissa on jopa 500 yksilöä. Nämä suuret joukot voivat kuitenkin ajoittain murtautua pienemmiksi joukoiksi.

Oravaisilla on useita äänihuutoja, kuten varoitusääniä suojautuakseen suurilta haukoilta, jotka ovat niille luonnollinen uhka. Pieni ruumiinkoko tekee orava apinoista myös alttiita saalistajille, kuten käärmeille ja isoille kissoille. Reviirin merkitsemiseksi oravaiset hierovat häntäänsä ja ihoaan omalla virtsallaan.

Oravaiset ovat kaikkiruokaisia ja syövät pääasiassa hedelmiä ja hyönteisiä. Satunnaisesti ne syövät myös pähkinöitä, silmuja, munia ja pieniä selkärankaisia.

Oravaisten paritteluun vaikuttavat kausittaiset vaikutukset. Naaraat synnyttävät poikasia sadekaudella, 150-170 päivän tiineyden jälkeen. Emot huolehtivat yksinomaan poikasista. Oravaiset vieroitetaan 4 kuukauden ikäisinä, kun taas muut lajit vieroitetaan kokonaan vasta 18 kuukauden ikäisinä. Naarasoravaiset saavuttavat sukukypsyyden 3 vuoden iässä, kun taas koiraat saavuttavat sukukypsyyden noin 5 vuoden iässä. Oravaiset elävät luonnossa noin 15-vuotiaiksi, vankeudessa noin 20-vuotiaiksi.

suku: Saimiri – Paljaskorva-orava-apina

Paljaskorva-orava-apina (Saimiri ustus) on Brasiliassa endeeminen orava-apina. Niiden latvukset ovat mustat ja selkä punertava. Yleisellä ja Keskiamerikkalaisella lajilla on molemmilla karvoja korvissa, toisin kuin Keski-Brasilian paljaskorvaisella oravaapinalla (”S. ustus”). Suojelutilanne-Vähiten Huolta Aiheuttava.

suku: Saimiri – Mustaorava-apina

Mustaorava-apina (Saimiri vanzolinii) on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva uuden maailman apina. Sitä tavataan Brasiliassa, Argentiinassa ja Paraguayssa. Mustaorava-apinan suhde muihin eteläamerikkalaisiin Oravaisiin on herättänyt keskustelua. Jotkut tutkijat ovat kyseenalaistaneet sen, onko Mustaorava-apina kokonainen laji vai alueellinen alalaji. Mustaorava-apinan levinneisyysalueella viime aikoina käyneet ovat kertoneet havainnoista tavallisesta Oravaapinasta (Saimiri sciureus), joka on läheistä sukua oleva Orava-apinalaji, jonka levinneisyys on paljon laajempi. Suojelutilanne-Haavoittuva.

suku: Saimirinmustaorava – apina

Mustaorava-apina (Saimiri boliviensis) on eteläamerikkalainen orava-apina, jota tavataan Boliviassa, Brasiliassa ja Perussa. Suojelutilanne-Vähiten Huolta Aiheuttava.

suku: Saimiri-keskiamerikkalainen Oravaapina

keskiamerikkalainen Oravaapina (Saimiri oerstedii) on Keski-Amerikasta kotoisin oleva oravaapinalaji. Sitä tavataan Tyynenmeren rannikolla Costa Ricassa ja Panamassa. Keskiamerikkalaisen Oravaapinan kannan on arvioitu pienentyneen 1970-luvun noin 200 000: sta alle 5 000: een. Tämän uskotaan johtuvan suurelta osin metsien hävittämisestä, metsästyksestä ja pyydystämisestä lemmikkikauppaa varten.

Costa Ricassa on tehty merkittäviä ponnisteluja tämän apinan suojelemiseksi sukupuutolta. Keskiamerikkalainen Oravaapina eroaa väritykseltään eteläamerikkalaisista oravaapinoista. Siinä missä eteläamerikkalaiset oravaiset ovat yleensä väriltään lähinnä vihertäviä, Keskiamerikkalaisella Oravaapinalla on punaruskea selkä, harmaat jalat ja valkoinen alapuoli. Päälaella on musta lakki ja pyrstön päässä musta kärki. Naama on valkoinen ja silmien ympärillä on mustat vanteet ja nenän ja suun ympärillä Mustat. Suojelutilanne-Uhanalainen.

suku: Saimiriapina

Oravaapina (Saimiri sciureus) on Cebidae – heimoon kuuluva pieni uuden maailman apinalaji, joka on kotoisin kymmenestä eri Etelä-Amerikan maasta, mukaan lukien Brasiliasta, Kolumbiasta, Ecuadorista, Ranskan Guayanasta, Guyanasta, perusta, Surinamesta, Venezuelasta ja Puerto Ricosta.

liito-Oravaapina elää hyvin suurina, jopa 300 yksilön ryhminä kosteissa trooppisissa metsissä ja ruokailee yleensä metsän Keski-ja alatasoilla ja nukkuu lähellä latvustoa.

naaraat ovat ryhmän hallitsevia jäseniä. Se on hyvin ketterä apina, jolla on korkea aineenvaihdunta ja vaikka se on kaikkiruokainen eläin, se syö pääasiassa hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Se syö myös hedelmiä, siemeniä ja muita kasvinosia. On tavallista nähdä näitä orava apinoita sekaryhmissä, jotka liikkuvat yhdessä muiden kädellislajien ja lintujen kanssa.

saimiri sciureuksesta tunnetaan neljä alalajia:

Saimiri sciureus sciureus
Saimiri sciureus albigena
Humboldtin Oravaapina, (Saimiri sciureus cassiquiarensis)
Ecuadorilainen Oravaapina, (Saimiri sciureus macrodon)