Abstrakti: nivelpsoriaasin (psoriatic arthritis, PSA) diagnoosi jää usein tekemättä, osittain siksi, että potilailla saattaa esiintyä tulehduksellista selkäydinkipua, jännetulehdusta, entesiittiä tai daktyliittia ”todellisen niveltulehduksen sijaan.”Jos PsA: ta ei tunnisteta varhaisessa vaiheessa ja hoideta asianmukaisesti, seurauksena voi olla eteneviä nivelvaurioita epämuodostumineen ja vammoineen. Useita luokituskriteerejä on ehdotettu, mutta yhtäkään niistä ei ole laajalti hyväksytty tai validoitu. Aikaisempiin kriteereihin liittyvien ongelmien vuoksi aloitettiin nivelpsoriaasin luokituskriteerit (Caspar) – tutkimus uusien validoitujen luokituskriteerien kehittämiseksi. CASPAR-kriteerit mahdollistavat PSA: n diagnoosin alhaisesta reumatekijäpositiivisuudesta huolimatta. Ne tarjoavat luokituskriteerit, jotka ovat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä, joilla on korkea spesifisyys ja hyvä herkkyys.

psoriaasiartriitti (PSA), krooninen tulehduksellinen niveltulehdus, on yleensä seronegatiivinen nivelreumatekijälle (RF) ja liittyy ihopsoriaasiin. American College of Rheumatology (ACR) piti PSA: ta erillisenä kliinisenä yksikkönä vasta vuonna 1964.1

vaikka 5-30%: lla psoriaasipotilaista raportoidaan olevan mukana PSA: ssa, 2 PSA: n diagnoosi jää usein tekemättä perusterveydenhuollon lääkärien ja ihotautilääkärien vastaanotoilla. Merkittävä syy on, että potilaat, joilla PsA voi esiintyä tulehduksellinen selkäydinkipu, jännetulehdus, entesiitti, tai dactylitis sijaan ” todellinen niveltulehdus.”

Jos PsA: ta ei tunnisteta varhaisessa vaiheessa ja hoideta asianmukaisesti, seurauksena voi olla etenevä nivelvaurio, johon liittyy epämuodostumia ja vammaisuutta. PsA-potilailla elämänlaadun kerrotaan olevan paljon huonompi kuin niillä, joilla on vain psoriaasi.3 tehokkaiden uusien hoitojen, kuten biologisten aineiden, tulo on tehnyt laajalti hyväksytyistä ja validoiduista luokituskriteereistä välttämättömiä, jotta PsA-tutkimuskokeet olisivat merkityksellisiä.

Tämä on viides artikkeli sarjassa, joka käsittelee eri reumatologisten sairauksien uutta tai muutettua luokitusta ja diagnostisia kriteerejä. Ensimmäisessä artikkelissa (”RA: n uudet luokituskriteerit”, Journal of Muskuloskeletal Medicine, marraskuu 2011, s.422) käsiteltiin nivelreuman luokituskriteerien viimeaikaisia muutoksia. Toisessa artikkelissa (”New Axial and Peripheral Spondylarthritis Classification Criteria”, The Journal of Muskuloskeletal Medicine, joulukuu 2011, s.454) tarkasteltiin spondyloarthropathiesin uusia luokituskriteereitä. Kolmannessa artikkelissa (”New and Modified Fibromyalgia Diagnostic Criteria”, The Journal of Muskuloskeletal Medicine, helmikuu 2012, sivu 13) käsittelimme fibromyalgia-oireyhtymän uusia ACR-diagnostisia kriteerejä ja niiden muuttamista kyselykriteereinä. Neljäs artikkeli (”the Sydney Classification Criteria for Definitive Fosfolipid Syndrome”, Journal of Muskuloskeletal Medicine, huhtikuu 2012, sivu 73) keskittyi tämän oireyhtymän tarkistettuihin luokituskriteereihin. Tässä artikkelissa kuvataan PSA: n luokituskriteerit.

uusien kriteerien tarve

vuonna 1973 ehdotetut Moll-ja Wright-luokituskriteerit PsA: lle ovat vanhimmat ja tunnetuimmat.4 ensimmäiset potilastiedoista johdetut luokituskriteerit5 esittivät Fourni ja kollega vuonna 1999. Vuosien varrella on ehdotettu useita muitakin luokituskriteereitä, mutta yhtäkään niistä ei ole laajalti hyväksytty tai validoitu.6-8

Moll-ja Wright-kriteereillä ei voitu luokitella potilaita, joilla oli ihopsoriaasi ja tuki-ja liikuntaelimistö, kuten daktyliitti, entesiitti ja jännetulehdus. Uusien kriteerien tarpeellisuudesta oli esimerkkinä Fournin kriteerien kyky luokitella psoriasista, mutta ei niveltulehdusta sairastava potilas PSA: ksi, koska suvussa oli PSA: ta, RF-negatiivisuutta tai HLA-B17-geenipositiivisuutta.5

yleisesti hyväksyttyjen kriteerien puute oli vaikeuttanut PSA-tutkimuksen kliinistä tutkimusta-tapausten tunnistamisen vaihtelu johti heterogeenisiin tutkimuspopulaatioihin, mikä vaikeutti tutkimustulosten tulkintaa ja soveltamista. Lisäksi PsA: n tarkkaa esiintyvyyttä oli ollut vaikea arvioida, koska hyväksytyt diagnostiset ja luokituskriteerit puuttuivat.9 näiden ongelmien vuoksi nivelpsoriaasin luokituskriteerit (Caspar) – tutkimus aloitettiin vuonna 2004 uusien validoitujen luokituskriteerien kehittämiseksi.

uusien kriteerien kehittämisprosessi

laaja, prospektiivinen, kansainvälinen tutkimus toteutettiin seuraavien 2 tavoitteen saavuttamiseksi: (1) vertailla tiukemmin olemassa olevien perusteiden toimivuutta ja (2) selvittää, voitaisiinko tietojen suorasta tarkastelusta saada tarkempia perusteita.10 potilasta otettiin peräkkäin yli 30 reumatologian klinikalta 13 maassa-588 potilasta, joilla oli PsA ja 536 verrokkia, joilla oli muunlainen tulehduksellinen niveltulehdus, joka sopi likimääräiseen taudin kestoon. Verrokkipotilaat olivat NIVELREUMAPOTILAITA (70% verrokeista), selkärankareumaa ja erilaistumatonta niveltulehdusta sairastavia potilaita.

tietoja kerättiin prospektiivisesti olemassa olevien luokituskriteerien vertailemiseksi ja uusien luokituskriteerien johtamiseksi PsA: lle. Tutkimuksessa arvioitiin yli 50 muuttujaa, mukaan lukien kliiniset, radiologiset ja laboratoriotulokset. Asiantuntijalääkärin diagnoosi PsA pidettiin kultakantaan; diagnoosi vahvistettiin 2 hienostunut tilastollinen analyysi.

tilastollisella monimuuttujaanalyysillä määritetyt kontrollien ja PSA-potilaiden erottavimmat ominaisuudet olivat (1) psoriaasin esiintyminen (nykyinen, aiempi tai suvullinen), (2) nivelpsoriaasidystrofia, (3) negatiivinen RF-testitulos, (4) daktyliitti (aiempi tai nykyinen) ja (5) radiologinen näyttö juxta-nivelen uudesta luun muodostumisesta.10 näiden ominaisuuksien todettiin ennakoivan itsenäisesti PsA: ta, ja niitä käytettiin uusien CASPAR-kriteerien laatimisessa vuonna 2006. Vain nykyinen psoriasis painotettiin muita ominaisuuksia raskaammin (arvoksi 2 pistettä 1: n sijaan).

taulukko

PSA: n Kaspar-luokituskriteereissä

huomataan, että potilaalla täytyy olla tulehduksellinen nivelsairaus (nivel -, selkäranka-tai enteseaali) ennen kuin Kaspar-kriteerejä sovelletaan. Kriteerien täyttämiseksi potilaalla on myös oltava vähintään 3 pistettä 5 luokasta (taulukko).

uusien CASPAR-kriteerien herkkyys oli 0, 914 ja spesifisyys 0, 987. Kerättyyn aineistoon sovellettiin myös useita aiempia luokituskriteereitä. Näistä vaseyn ja Espinoza8: n menetelmä suoriutui parhaiten, herkkyydellä ja spesifisyydellä 0,972 ja 0,960. Vaikka herkkyys oli hieman parempi Vasey-ja Espinoza-menetelmällä, spesifisyys paranee CASPAR-kriteereillä.

miten uudet kriteerit eroavat vanhoista

monia luokituskriteereitä on ehdotettu, mutta yhtäkään niistä ei ole tilastollisesti johdettu yhtä laajasta prospektiivisesta tutkimuksesta kuin CASPAR-kriteerejä. CASPAR-kriteereissä käytetään joitakin aikaisempien kriteerien osia, mutta lopulliseen joukkoon sisällytettiin vain ne, joiden on todettu ennakoivan itsenäisesti PsA: ta. Juxta-nivelen Uusi luunmuodostus oli mukana PSA: n ominaisuutena Kasparin kriteereissä, mutta ei missään aiemmissa kriteereissä.

uusien kriteerien edut ja mahdolliset käyttötarkoitukset

Mollin ja Wrightin alkuperäiset diagnostiset kriteerit lienevät yksinkertaisimmat ja tähän mennessä käytetyimmät tutkimuksissa. Ne edellyttävät psoriasiksen tai aiemman psoriasiksen / kynsisairaus, seronegatiivisuus RF, ja tulehduksellinen niveltulehdus 1 5 tyypillisiä esityksiä PSA. Ne on suunniteltu herkiksi eivätkä liian spesifisiksi, mutta tämä näkökohta on saattanut johtaa siihen, että seronegatiivista nivelreumaa ja samanaikaista psoriaasia sairastavat potilaat on luokiteltu PSA: ksi. Se on myös saattanut johtaa niiden ulkopuolelle, jotka olivat seropositiivisia RF: lle PsA: n kanssa.

uudet CASPAR-kriteerit mahdollistavat PSA: n diagnoosin alhaisesta RF-positiivisuudesta huolimatta. Lisäksi daktyliitin ja entesiitin sisällyttäminen on mahdollistanut potilaan luokittelun PSA: ksi todellisen niveltulehduksen puuttuessa. Koska mukaan lasketaan myös sukuhistoria, psoriasiksen puuttuminen on sallittua niin kauan kuin muita PSA: lle tyypillisiä piirteitä esiintyy. CASPAR-kriteerit tarjoavat luokittelukriteerit, jotka ovat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä, erittäin tarkkoja ja herkkiä.

1. Helliwell PS, Taylor WJ. Psoriaasiartriitin luokitus ja diagnostiset kriteerit. Ann Rheum Dis. 2005; 64(suppl 2): ii3-ii8.

2. Gladman DD, Antoni C, Mease P, et al. Psoriaasiartriitti: epidemiologia, kliiniset ominaisuudet, kurssi ja tulos. Ann Rheum Dis. 2005; 64(suppl 2): ii14–ii17.

3. Duarte GV, Faillace C, Freire de Carvalho J. nivelpsoriaasi. Paras Pract Res Clin Reumatol. 2012;26:147-156.

4. Moll JM, Wright vastaan nivelpsoriaasi. Semin Arthritis Rheum. 1973;3:55-78.

5. Fournié b, Crognier L, Arnaud C, et al. Nivelpsoriaasin ehdotetut luokituskriteerit: alustava tutkimus 260 potilaalla. Rev. Rhum Engl. 1999;66:446-456.

6. Bennett RM. Nivelpsoriaasi. Vuonna: McCarty DJ, toim. Niveltulehdus ja liittoutuneiden olosuhteet. 9.toim. Philadelphia: lea & Febiger; 1979: 645.

7. Gladman DD, Shuckett R, Russell ML, et al. Psoriaasiartriitti (PSA) – analyysi 220 potilasta. QJ Med. 1987;62:127-141.

8. Vasey F, Espinoza LR. Psoriaattinen artropatia. In: Calin A, toim. Spondyloarthropathies. Orlando, FL: Grune & Stratton; 1984: 151-185.

9. Congi L, Roussou E. nivelpsoriaasin Caspar-kriteerien kliininen soveltaminen muihin olemassa oleviin kriteereihin verrattuna. Clin Exp Reumatol. 2010;28:304-310.

10. Taylor W, Gladman D, Helliwell P, et al. Nivelpsoriaasin luokituskriteerit: uusien kriteerien kehittäminen laajasta kansainvälisestä tutkimuksesta. Niveltulehdus. 2006;54:2665-2673.