seuraavassa artikkelissa aiomme puuhastella jotain musiikin perusteoriaa kitaristeille ja selittää sointujen välistä suhdetta, ja miten selvittää, mitkä soinnut menevät yhteen. Niin, jos käytät tällä hetkellä yrityksen ja erehdyksen löytää sointuja lisätä laulu ideoita, pysy kuulolla! Tämän pitäisi auttaa sinua.

kaikessa musiikissa on avain, ja kaikilla näppäimillä vastaava duuriasteikko. Duuriasteikkoon kuuluvat sävelet ovat samat kuin kyseisen avaimen sisällä olevien sointujen juurisävelet. Soinnun ”laadun” määrittäminen esim. duuri, molli, vähennetty jne. tehdään pinoamalla thirds (siirtämällä ylös kolme asteikkoa astetta) edellä juuri huomata, ja sitten tunnistaa välit root ja muut toteaa sisältyvät sointu.

vaikka yllä oleva selitys auttaa määrittämään soinnut tietyn näppäimen sisällä, jolloin voit soittaa sointuja, jotka ovat ”in key”, on paljon enemmän ymmärtämistä siitä, miten soinnut toimivat yhdessä.

ja, vaikka monet kitaristit saattoivat sammua musiikin teoriasta ”Feelin” hyväksi. Kaksi voi olla olemassa täydellisessä harmoniassa (pun tarkoitettu).

loppujen lopuksi, jos ymmärrät, miten jokin kieli toimii, on todennäköistä, että opit puhumaan sitä sujuvammin, kuten kohta huomaamme.

koskettimet ja soinnut

kun yritetään selvittää sointuja, jotka menevät yhteen, on kaksi pääaluetta, joita pitää käsitellä.

ensinnäkin, mitkä ovat sointujen kirjainnimet eli sointujen juurisoinnut tietyn näppäimen sisällä, ja toiseksi minkä laatuisia sointuja ovat esimerkiksi duuri, molli, vähennetty, täydennetty jne.

kirjaimet

sointujen kirjainnimien selvittäminen tietyn näppäimen sisällä on itse asiassa melko suoraviivaista.

kuten johdannossa puhuttiin, duuriasteikon sävelet edustavat sävelen sisällä olevien sointujen juurisäveliä.

kaikki duuriasteikot on rakennettu länsimaisessa musiikissa käytetyistä 12 saatavilla olevasta sävelestä:

These 12 nuotit tunnetaan kromaattinen asteikko ja kaikki suuret asteikot ottaa 7 muistiinpanoja tämän joukon 12 muistiinpanoja seuraavassa järjestyksessä:

kokonaisella askeleella (tai kokonaisella sävelellä) tarkoitetaan 2 säveltä eli otelautaa, kun taas puoliaskel (puolisävel) edustaa yhtä nuottia tai yhtä otelautaa.

otetun asteikon avain määräytyy toonin, joka on asteikon ensimmäinen nuotti, ja kaava alkaa toonista.

esimerkiksi E-duuriasteikko näyttäisi tällöin alla olevalta esimerkiltä, sillä asteikon tooni eli ensimmäinen sävel on E ja asteikkoon sisältyvät sävelet seuraavat yllä olevaa järjestystä (kokonainen, kokonainen, puoli, kokonainen, kokonainen, kokonainen).

jokaisella duuriasteikon sävelellä on luku, jota kutsumme asteikon asteeksi, kuten alla olevasta taulukosta käy ilmi:

d-duuriasteikossa käytettäisiin esimerkiksi alla olevassa taulukossa käytettyjä säveliä ja asteikkoa.

kun ymmärrämme asteikot, voimme alkaa rakentaa niistä sointuja.

Sointulaadut

Triadit

on olemassa kolme ”tyyppiä” sointuja.

kun useimmat ihmiset viittaavat sointutyyppeihin, he ajattelevat molli -, duuri-jne. Mutta tämä on oikeastaan soinnut ”laatu”.

Sointutyypit viittaavat siihen, miten sointu rakentuu.

on olemassa 3 ”tyyppiä” sointuja. Triadit, 7. sointuja, ja laajennettu sointuja.

käsittelemme triadeja, mutta jos kiinnostaa, voit lukea lisää 7th ja extended chordsista täältä.

What ’ s a triad?

a-kolmiodraama on kolmesta sävelestä rakennettu sointu.

Jos ihmettelet, miksi monet soinnut kitarassa näyttävät sisältävän enemmän kuin kolme säveltä, se johtuu siitä, että nuotit toistuvat esimerkiksi D-Duurisointu sisältää avoimen D-kielen ja toinen D B-kielen kolmannen tuskan.

Triadit rakentuvat asteikkoasteista ja duuri-ja mollisoinnut noudattavat tiettyjä sointukaavoja. Niinpä esimerkiksi duurisointu rakennetaan vastaavan asteikon ensimmäisen, kolmannen ja viidennen asteikon asteista.

kun soinnut on rakennettu tällä tavalla, siitä käytetään nimitystä stacking thirds, koska jokaisen sointuun kuuluvan sävelen välissä on kolme asteikkoa, ja kun lasketaan asteikkoasteita, ensimmäinen sävel lasketaan 1: ksi.

tässä esimerkki:

tämän perusteella tiedämme nyt, että D-duurisointu käyttää nuotteja D (juuri), F#(kolmannen asteikon aste) ja A (viidennen asteikon aste) eli juuri, kolmas ja viides lyhyesti.

kolmas on tärkeä. Se määrittää, onko sointu duuri-vai molli juuri-ja kolmossävelten välissä olevien sävelten määrällä.

on tärkeää muistaa, että emme laske asteikon nuotteja laskiessamme nuotteja juuren ja kolmannen välillä, vaan laskemme todelliset nuotit niiden välillä. Tässä mielessä voimme nähdä, että F# on neljä säveltä D: n jälkeen: esim. D, D#, E, F, F#

tämä tunnetaan merkittävänä kolmantena intervallina, ja koska tämä on juuri ja kolmas intervalli, sointu on siis duuri.

kun litistämme kolmannen puoliaskeleella, päädymme kolmen sävelen väliin juuri ja kolmas, jolloin tämä intervalli on molli kolmannes, jolloin sointu on molli.

voit lukea lisää intervalleja täältä, jos olet kiinnostunut.

ja siinä oikeastaan kaikki, miten triadit rakennetaan. Kun tiedät kaavan, voit selvittää muistiinpanoja missä tahansa suuressa tai pienessä triadissa suhteellisen helposti.

Sointuluvut (Nashvillen numerointijärjestelmä)

ellei ole opetellut ulkoa jonkin asteikon nuotteja ja käytettyjä kaavoja, ei tietenkään ole ihanteellista laskea asteikon nuotteja soinnun laadun selvittämiseksi.

tätä ajatellen on yksinkertaisempaa keskittyä vakiintuneisiin kuvioihin, joita esiintyy musiikissa.

esimerkiksi kaikissa duuriavaimissa ensimmäinen, neljäs ja viides sointu ovat aina duurisointuja. Toinen, kolmas ja kuudes ovat aina molli ja seitsemäs, joka rakentuu 7.asteikon asteelle, pienenee.

molliäänissä i -, IV-ja V-soinnut ovat molli. III, VI ja VII ovat duureita ja II on pienentynyt.

alla olevista taulukoista näkyy tämä tarkemmin:

toistaiseksi kaikki tämä on järkeä, kun otetaan huomioon sointuja, jotka ovat tietyn avaimen, mutta kun keskustelemme sointuja, varsinkin kun osa sointukulku, käytämme roomalaisin numeroin, seuraavasti:

Tämä Nashvillen Numerointijärjestelmänä tunnettu järjestelmä kehitettiin ensimmäisen kerran 1950-luvulla yksinkertaistamaan sointujen nimeämistä järjestyksessä. Soinnut, jotka vastaavat edellä olevan taulukon roomalaisia numeroita, nimetään roomalaisen numeron edustamalla luvulla.

esimerkiksi D on I-sointu. E on II-sointu, F# III-sointu, G on IV-sointu ja niin edelleen.

sen ymmärtäminen, mitkä näistä numeroista yhdistelminä toimivat hyvin yhteen, on avain siihen, että ymmärretään, mitkä soinnut menevät yhteen.

esimerkiksi I, IV, V sointukaava on erityisen tunnettu kolmen soinnun kaava, jota on käytetty laajasti koko musiikissa. Ja yksi asia saatat huomata heti, jos katsot taaksepäin taulukoissa edellä, on I, IV, V ovat kaikki duurisointuja.

on tärkeää ymmärtää, että soitettaessa sointuja koskettimen sisällä käytetään kyseisen avaimen duuriasteikkoa. Se ei muutu, kun soitamme esimerkiksi II-tai IV-sointua.

eli esimerkiksi jos D-duuriasteikossa taas pinotaan kolmosia, käytetään vain D-duuriasteikon sisällä olevia säveliä, esimerkiksi D-duuriasteikkoa.

tässä mielessä I-sointu käyttää säveliä D, F# ja A, tehden siitä D-duurisoinnun. Jos otamme II sointu kuitenkin, meillä on muistiinpanoja E, G ja B tehdä sointu molli.

jos sen sijaan viittaisimme E-duuriasteikkoon, sävelet olisivat sen sijaan E, G# ja B) tehden sointu-duurin.

harmoninen funktio

soinnut, kun ne soitetaan osana progressiota kuten I, IV, V ottavat tiettyjä tunnelmia sointukulkujen sisällä esim. The I sointu on juuri ja siksi kun palaamme I sointu etenemistä ratkaisee.

kun taas V-sointu lisää jännitettä ja tuntuu, että sen on palattava I-sointuun ratkaistakseen sointukulun.

jokaisella soinnulla on tässä suhteessa funktio laajemmassa kontekstissa, ja sitä käytetään määrittelemään suuremman sointukulun mielialaa tai tuntumaa, mikä johtuu pitkälti siitä, miten tietyt sävelet värittävät tiettyä sointua. Siksi jotkut kaavat toimivat tehokkaammin kuin toiset tietyille genreille.

Jos tarkastellaan sointuja tällä tavalla, on kuusi harmonista funktiota:

nämä voidaan järjestää kolmeen erityisryhmään: Tooninen, subdominantti ja dominantti.

• Tooniset soinnut, ovat soinnut, joihin progressiot ratkaisevat ja luovat siten vakaan tunnelman.
• Dominanttisoinnut toisaalta luovat vastakkaisen tunnelman, mikä aiheuttaa jännittyneisyyttä ja tarvetta ratkaista.
• vaihtoehtoisesti subdominanttisoinnut sijoittuvat jonnekin keskelle, ottaen hieman molempia, mutta tuntuen vähemmän intensiivisiltä.

voit kokeilla tätä itse soittamalla yksinkertaisen I, IV, V-sointukulun ja huomioimalla kunkin soinnun tunnelman sointukulun yhteydessä. Ajan myötä, varsinkin musiikkia kirjoitettaessa alkaa huomata, että musiikki rakentuu jännitteen ja vapautumisen mallille, jossa kaikki todella on kyse matkasta sointukulun ratkaisemiseen.

sointukulku

nyt kun ymmärrämme, miten määrittää kirjainten nimet ja sointujen ominaisuudet tietyn avaimen sisällä, ymmärtää, miten sointuja edustavat numerot, ja tunnelman tai roolin, joka kullakin sointukululla on sointukulussa, päätämme tämän artikkelin tarkastelemalla joitakin yleisempiä sointukaavoja, joita käytetään musiikissa.

I, IV, V

Tonic > subdominantti > dominoiva

I, IV, V-sointu on perustavaa laatua ja tuntuu tutulta, koska sitä on käytetty paljon.

se typisoi jännitystä ja vapautumista musiikin sisällä, ja siitä rakentuu 12 baarin blues (I, I, I, IV, IV, I, I, v, V, i, i), joka enemmän tai vähemmän johtaa moderniin popiin ja rockiin . Troggsin Wild thing on tunnettu esimerkki I, IV, V.

I-V – VI – IV

Tonic > dominantti > Sumediant > Johtosävel

ehkä yliäänitetyin sointu länsimaisessa musiikissa i – v – VI – IV: llä kirjoitettujen kappaleiden määrä on huomattava.

itse asiassa, jos et ole nähnyt mahtavan akselin ”neljää sointua”, olen lisännyt sen alle ja suosittelen katsomaan sen. Jos et tunne tätä ”herkkä” sointukulku sinun on hämmästynyt siitä, kuinka monta kappaletta käyttää sitä.

I–VI–IV–V (the 50 ’ s progression)

Tonic > Sumediant > Johtosävel > dominoiva

juontaa juurensa varhaiseen klassiseen musiikkiin, 50-luvun sointukulkuun, kuten nimikin antaa ymmärtää tarttui 50-luvulla. Itse asiassa I-Vi-IV-V oli tyypillistä 50-ja 60-lukujen popmusiikkia, erityisesti doo wopia. Elton Johnin Krokotiilirock on hyvä esimerkki.

I, V, VI, VII

Tonic > dominantti > Sumediant > Johtosävel

I, V, VI, VII on ollut käytössä musiikissa 50-luvulta lähtien, mutta tunnetaan ehkä paremmin 90-luvulla artistien kuten Aerosmithin ja Kelly Clarksonin kappaleissa.

Yhteenveto

tietäen, mitkä soinnut sopivat hyvin yhteen, tulee alas ymmärtää, miten tunnistaa soinnut tietyn avaimen sisällä, soinnun laatu ja sen rooli suhteessa tunnelmaan, jota se auttaa luomaan sointukulun sisällä.

ja vaikka saatat haluta kirjoittaa musiikkia vähemmän teknisellä tavalla, harkitse palaamista taaksepäin ja katsoa musiikkia, jonka olet ehkä aiemmin kirjoittanut, saatat yllättyä siitä, kuinka paljon yllä olevaa tietoa olet luonnollisesti käyttänyt musiikkia säveltäessäsi. Tunne on aina tärkein elementti, kun se tulee kirjoittamaan musiikkia, mutta tietäen muutamia pikakuvakkeita ei välttämättä tarvitse tehdä musiikkia tuntuu steriilimpi, ja itse asiassa voi avata musiikillinen suuntiin et ollut ajatellut aiemmin.