evankeliumi kertoo, että pääsemme taivaaseen vain Jeesuksen kautta (Joh.14:6). Universalistit ovat kuitenkin varmoja siitä, ettei kukaan joudu helvettiin; tutkimukset ovat itse asiassa osoittaneet, että useimmat ihmiset luulevat menevänsä taivaaseen kuollessaan. Monet niin sanotut kristityt levittävät valhetta: että hyvät ihmiset menevät taivaaseen. Miksei riitä, että on hyvä?

kaksi kohdetta

kuoleman jälkeen on vain kaksi mahdollista kohdetta: taivas tai helvetti.

taivas on ”Jumalan asuinpaikka” ja täydellisen sovituksen valtakunta Jumalan ja hänen langenneen luomuksensa välillä. Täällä ei ole enää kipua eikä kärsimystä. ”Me saatamme päätökseen juuri ne rakkaudenteot, joita meidän on tarkoitus tehdä maan päällä”, ”rakastamme Jumalaa kokonaan” ja ”rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme.”2.Piet. 3:13 sanoo:” hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.”

ilmestys 22:1-5 kuvaa ”elämän veden virran ”virtaavan” kirkkaana kuin kristalli keskellä kaupungin katua ”ja” elämän puun kahdentoista hedelmälajinsa ” kukkivan sen rannoilla. Siellä ”ei ole enää mitään kirottua”, eivätkä asukkaat ” tarvitse lampun eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on oleva heidän valonsa, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.”

vaihtoehtona on helvetti, ikuinen ero Jumalasta, ”järvi, joka palaa tulella ja rikillä, joka on toinen kuolema” (Ilm.21:8). Tässä ” tulisessa pätsissä ”tulee olemaan” itku ja hammasten kiristys ” (Matt.13:50). Jokainen, jonka nimeä ei ole kirjoitettu elämän kirjaan, joka hylkää Kristuksen pelastajana, lähetetään tänne (Ilm.20:15). Jopa ihmiset, jotka uskovat Jeesuksen olleen ” hyvä ”ja jotka itse ovat” mukavia”, viettävät ikuisuuden helvetissä, jos he eivät usko häneen pelastuakseen.

isälle Jeesuksen kautta

kun kerromme ihmisille, että Jumala antoi Poikansa, jotta joka häneen uskoo, saa iankaikkisen elämän (Joh. 3:16), puhumme Kristuksesta, joka kuoli ristillä ja herätettiin kuolleista ennen taivaaseen nousemista. Hän on yhtä Jumalan kanssa (Joh.10:30) ja Pyhän Hengen kanssa (Joh. 14:16-17).

ne, jotka uskovat voivansa tulla Jumalan luo noudattamalla Jeesus Nasaretilaisen nimisen hyvän mutta kuolevaisen ihmisen opetuksia, eivät ymmärrä asian ydintä. Hän antoi syntejä anteeksi, minkä vain Jumala pystyi tekemään. Hän sanoi opetuslapsille, että heidän täytyisi syödä hänen lihaansa ja juoda hänen vertaan. (Joh.6:54) Jeesus kutsui fariseuksia ”kyykäärmeiksi” (Matt. 12:34).

C. S. Lewisin kerrotaan usein sanoneen: ”joko tämä mies oli ja on Jumalan Poika, tai sitten mielipuoli tai jotain pahempaa.”Me emme voi järkevästi väittää, että Jeesus oli vain hyvä ja että me voimme olla hyviä noudattamalla Hänen opetuksiaan ja siten astumalla taivaan porteista kunnioittamatta ja kirkastamatta häntä Herranamme.

Kristuksen tuhlaajapoikavertauksen vanhempi poika halusi juuri sitä. ”Kaikki nämä vuodet olen raatanut vuoksesi enkä ole koskaan rikkonut käskyjäsi. Kuitenkaan et koskaan antanut minulle edes vuohta, jotta voisin juhlia ystävieni kanssa ” (Luuk.15:29). Vanhempi poika ei rakastanut Isää. Jumala haluaa ”armoa, ei uhria, ja Jumalan tunnustamista ennemmin kuin polttouhreja” (Hoosea 6:6).

kukaan ei ole vanhurskas. (Room.3:10) ”me kaikki, niinkuin lampaat, olemme eksyneet, kukin meistä on kääntynyt omalle tiellemme, ja Herra on pannut hänen päällensä meidän kaikkien pahat teot” (Jes. 53:6). Emme voi koskaan olla tarpeeksi hyviä hyvittämään pahuuttamme. Kun odotamme taivaan olevan vain jälkiruokamme, ohitamme itse asiassa Jumalan oikeuden, joka voisi tuomita vanhemman pojan orjallisen tottelevaisuuden yhtä paljon kuin nuoremman pojan turmeltuneisuuden.

anteeksianto on lahja, jota emme ansaitse. Me ” olemme täysin kapinoineet Luojaamme vastaan. Synti vaikuttaa meihin syvästi.”Jokainen osa meistä on turmeltunut, emmekä kykene ansaitsemaan tietämme taivaaseen.

kaikki rakastavat Jumalaa

kristityt ja ei-kristityt määrittelevät Jumalan usein ”kaikkia rakastavaksi.”Ne, jotka väittävät, että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen, – uskovat, että hän päästää heidät taivaaseen.””Rakkaus ei salli ”hyvien” ihmisten joutua helvettiin. Mutta sen lisäksi, että kukaan muu kuin Jumala ei ole hyvä (Mark.10:18), tämä ”rakkauden” määritelmä on heikko.

”Perfect love drives out fear” (1.Joh. 4:18) ja ”greater love has No one than this: to lay down one’ s life for one ’s friends” (Joh. 15:13). Rakkaus ei ole kevyttä ja kuohkeaa, vaan aktiivista, uhrautuvaa ja voimakasta. ”Olisi rakkaudetonta ja epäkristillistä katsoa sivusta ja sallia murhia ja väkivaltaa.”Mutta me opimme Jeesukselta, että meitä motivoi rakkaus ja oikeudenmukaisuus, ei kosto tai kosto.”

armo on rakkauden toteutumista oikeudenmukaisuuden keskellä. Olimme lain alaisia, kunnes Kristus täytti lain. Yksin Kristuksessa voimme luottaa siihen, että mikään ei erota meitä Jumalan rakkaudesta (Room.8:38-39). Hänen kuolemansa vapauttaa meidät armollisesti synnin oikeudenmukaisesta seurauksesta: omasta kuolemastamme. Me myös nöyrrymme ja vapaudumme siitä taakasta, että joudumme tuomitsemaan, kuka on pelastuksen arvoinen.

me olemme pahoja, Emme hyviä

Jumalan kansan on täytynyt haluta kostaa väärintekijöille, sillä Jumala väitti, että ”kosto on minun” (5.Moos. 32:35). Haluamme tietenkin, että rikollisia rangaistaan. Meillä on taipumus pitää toisia ihmisiä ”pahoina”, Mutta Jeesus julisti:” joka on vihastunut veljeensä ilman syytä, on tuomion vaarassa ” ja joka sanoo: ’Sinä hullu!”on helvetin tulen vaarassa” (Matt. 5:22).

yhteiskunta luokittelee harvat ihmiset todella ”pahoiksi”, vaikka historialliset esimerkit ”hirvittävästä pahuudesta” eivät olleet ”muutaman häiriintyneen yksilön tai edes satojen tai tuhansien ihmisten tekoja, vaan ihmiskunnan joukkotyötä.”

tarkastellessamme ”suunnattomia kärsimyksiä, joita ihmiset aiheuttavat toisilleen”, huomaamme, että kirjassa ”manner toisensa jälkeen, maa toisensa jälkeen, kidutus kidutuksen jälkeen, murha murhan jälkeen” on selvää, että ”ihmiskunta on epätoivoisesti paha” ja että me ”emme ole ottaneet Raamattua tarpeeksi vakavasti.”

olimme Jumalan vihollisia, pahuutta, jota vastaan hän puolusti kansaansa, kunnes meistä tuli hänen poikiaan ja tyttäriään adoption kautta. Tuo muuttumaton, luotettava rakkaus ja voima vaatii oikeutta hänen vuokseen, Ei meidän. Ilman loistoisaa ja pyhää Jumalaa, joka vaatii synnin vanhurskauttamista, mitä toivoa meillä olisi meitä vastaan tehdyistä synneistä tai Oman lihamme ”pahoista” haluista?

syytämme Saatanaa, kemiallista epätasapainoa, aivovammaa, kasvatusta, mutta ongelma on synti. Ja mitä Jumalaan tulee, kaikki ovat ”tehneet syntiä ja olleet Jumalan kunniaa vailla” (Room.3:23). Olemme kaikki pahoja, mutta mahdollisuus pelastukseen on ilmainen lahja, joka annetaan kaikille. Jumala ei sanonut: ”kaikki, jotka ovat pahoja, joutuvat helvettiin” tai ”päästän kiltit ihmiset taivaaseen.”

hän sanoi, että ”kaikilla, jotka uskovat Jeesukseen”, on ikuinen elämä hänen kanssaan. ”Inhimillinen lankeemus tekee evankeliumista voimakkaan: voimme ymmärtää Kristuksen työn laajuuden vasta, kun ymmärrämme sen pahan ja turmeluksen, jonka me ja maailma todella sisältävät.”

Jumala tarjosi sovituksen tien, joka ei ole asteikko, jonka perusteella ihmisen suhteellista hyvyyttä voisi arvioida. Kukaan ei ole hyvä tai sen arvoinen. Todellinen usko Kristukseen muuttaa sydämet ja motivoi hyvää käytöstä, mutta ihmisen kuollessa Jumala kysyy vain: ”uskoitko minun poikaani pelastukseksi?”Vastaus tähän kysymykseen ratkaisee, missä ihminen viettää ikuisuuden.

Grace Plus Works

Jumalan aiheesta antamasta sanasta huolimatta monet kristityt opettavat itsepintaisesti, että ihmisen on uskottava ja myös tehtävä hyviä tekoja pelastuakseen. ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti” (PS.37:29). ”Tavallisesti ihmiset julistetaan vanhurskaiksi ihmisten oikeusistuimissa heidän hyvän käytöksensä perusteella.”Siinä tapauksessa he ovat ”oikeassa” ja jos he ovat tehneet rikoksen, josta heitä syytetään, heidät ”tuomitaan”.”

Aito, kokosydäminen luottamus Kristukseen muuttaa ihmistä, mikä johtaa ystävällisyyteen, uskollisuuteen, lempeyteen ja niin edelleen. Mutta Hengen hedelmä (Gal. 5) on pelastuksen ja hengellisen kypsyyden tulos, ei edellytys. Ihminen ei pelastu uskomalla Kristukseen plus johonkin muuhun.

me pelastumme armosta, uskon kautta, emme tekojen kautta (Ef.2:8) ”ettei kukaan kerskaisi” (1. Kor. 1:29). Isä haluaa meidän kerskuvan pojastaan. Tärkeää on, että eletty elämä luottaen tähän on paljon pakottavampaa ja houkuttelevampaa pelastumattomille kuin uuvuttava elämä, joka on elänyt hyvien töiden hamsteripyörällä.

Kristus kuoli syystä

Jos yleinen pelastus oli todellinen, niin Kristuksen ei tarvinnut kuolla. Hän olisi voinut parantaa ruumiita ja opettaa moraalia antamatta syntiä anteeksi. Sen sijaan hän meni halukkaasti ristille ja antoi syntisille anteeksi koko ajan.

synnin hinta oli maksettava, ja vain synnitön, tahraton veri kelpasi. ”Jeesuksen mukaan ei kukaan ole hyvä”, ja ” jokainen, joka rehellisesti miettii elämäänsä ja vilpittömästi koettelee sydäntään, tietää tämän olevan totta.”Hänessä meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomustemme anteeksianto, hänen armonsa rikkauden mukaan ”(Ef. 1: 7).