Lukijan vastaus kritiikkiin
missä olen?
Home -> the Evolution of Alice Criticism -> Reader Response Criticism
”kuvittelemme, että kuka tahansa oikea lapsi voisi olla enemmän ymmällään kuin lumoutunut tästä jäykästä ylikireä tarina.”- Review of Liisa ’ s Adventures in Wonderland (1865)
”Lewis Carroll sen sijaan tuottaa pettymyksen suurimmalle osalle näistä oppilaista. ”– Gillian Adams (1985)
Introduction
lukijan vastaus on kriittinen teoria, joka korostaa lukijan roolin merkitystä rakennettaessa kirjallisuusteoksen merkitys. Lois Tyson esittää seuraavan määritelmän: ”lukija-vastaus-teoria – – väittää, että mitä teksti on, sitä ei voida erottaa siitä, mitä se tekee – – lukija-vastaus teoreetikot jakavat kaksi uskomusta: (1) että lukijan roolia ei voida jättää pois kirjallisuuden ymmärryksestämme ja (2) että lukijat eivät passiivisesti kuluta objektiivisen kirjallisen tekstin heille esittämää merkitystä” (170). Lukija-vastausteoreetikot tunnustavat, että tekstit eivät tulkitse itseään. Vaikka kaikki todisteemme tietyn tulkinnan puolesta ovat peräisin itse teoksesta, ja vaikka jokainen tekstin lukija tulkitsee sen samalla tavalla (niin epätodennäköistä kuin se olisikin), me, lukijat, teemme tulkinnan ja annamme tekstille merkityksen. Lukijakritiikki ei ainoastaan salli, vaan jopa kiinnostaa itseään siinä, miten nämä merkitykset muuttuvat lukijalta lukijalle ja aika ajoin.
Reader Response to Alice
tavallaan tämä Koko sivusto on lukijavasteen tutkimus. Jokainen tutkimani kriitikko, elokuvantekijä, kuvittaja, muusikko ja fanisivusto edustaa nimittäin lukijaa, jolla on oma tulkintansa siitä, mitä Alice on, pitäisi olla tai pitäisi saada meidät tuntemaan. Ja on vaikea väittää, että kaikkien näiden tulkintojen huipentuma, ”kollektiivinen Alice-myytti” ei vaikuta tekstiin. Emmehän voi lukea Alicea samalla tavalla, jos tiedämme, että ”alice” on LSD: n kadunnimi, tai että Lewis Carroll otti alastonkuvia ”lapsikavereistaan”, tai jos olemme nähneet Tim Burtonin Liisan Ihmemaassa. Kulttuurimme on muuttunut, ja niin on myös Alice, vaikka Charles Dodgson on ollut kuolleena yli 100 vuotta. Kuten Robert Phillips asian ilmaisi, ” Alice on se, mitä hänestä tehdään. Nopeasti pitäisi sanoa, että kukaan ei ole tiennyt tarkalleen, mitä hänestä pitäisi ajatella…”(xxi).
yksi kiinnostava tapa seurata lukijan vastausta Liisaan on seurata hänen ”aikuistumistaan” eri medioissa, joihin hänet on sovitettu. Helen Pilinovsky huomasi suuntauksen artikkelissaan ”Body as Wonderland: Alice’ s Graphic Iteration in Lost Girls” (182). Alice-kirjoissa Alicelle annetaan seitsemän ja puolen vuoden ikä ja Tennielin Alice vaikuttaa olevan suunnilleen tuon ikäinen, ehkä hieman vanhempi. Mutta ajan edetessä, Alice jatkuvasti vanhenee, Arthur Rackhamin kymmenen tai yksitoista vuotta vanha Alice vuonna 1907, Harry Furnissin ”seksikäs” esiteini Alice vuonna 1926. Disneyn Alice vaikuttaa hieman nuoremmalta, ehkä 9 – vuotiaalta, mutta sitten hän alkaa taas ikääntyä. Hän on Teini-ikäinen Jonathan Millerin vuoden 1966 elokuvassa, kuten 1990-luvun televisiosarjassa. Ja lopuksi kaksi viimeisintä Alicea, Tim Burtonin vuoden 2010 elokuvassa ja Nick Willingin vuoden 2009 Syfy-minisarjassa, ovat lähes teini-ikäisiä tai parikymppisiä. Nämä ”aikuistuneet” Alicet ovat kiehtova esimerkki siitä, miten ”Alice-myytti” on kehittynyt ja miten Alice on muuttunut lukijoiden mielikuvissa.
Alice Growing Up:
>
>
>
John Tenniel (1865) ——-> Arthur Rackham (1907)—–> Harry Furniss (1926)—–>
>
>
Jonathan Miller (1966)———–> Tim Burton (2010) ————> Nick Willing (2009)
opiskelijan vastaus
Gillian Adams on myös kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin hänen yliopisto-opiskelijoiden vastaus Alice, kun se luettiin hänen luokassa. Hän kirjoittaa, että
”tekstin eksplisiittisen, selkeän ohjeistuksen puuttuminen ei ainoastaan siitä, miten lapsen tulisi käyttäytyä Liisan tilanteessa, vaan myös tekstin lukijoille siitä, miten heidän tulisi tulkita sitä, herättää monissa oppilaissa kielteisen vastaanoton. Carrollin nokkeluus, äly, taiteellisuus ja leikkitaju ovat hukassa, eivätkä he voi hyväksyä niin avointa ja kaksijakoista tekstiä.”(9)
ehkä heidän pettymyksensä on siinä, että Alice, jonka luulemme tuntevamme ja rakastavamme, ei ole enää Carrollin Alice. Se on puoliksi kuvitteellinen amalgamaatio kaikista hänen sovituksistaan, puoliksi myytteihin ja huhuihin verhoutuneena. Mutta koska tämä uusi ”Liisa” vaikuttaa ymmärrykseemme ja siten Tulkintaamme Liisan teksteistä, hyvä ymmärrys lukijan reaktiosta Liisaan on välttämätöntä ja hyödyllistä omalle vastauksellemme.
Haluatko lukea lisää?
Wikipedia Article on Reader Response Criticism
CLICK ME
