Lonkkamurtumalla on valtava vaikutus terveydenhuoltojärjestelmään, pääasiassa vanhustenhoitoon. Tapaustapaukset liittyvät yleensä sairastuvuuteen, kuolleisuuteen ja sairaanhoidon kustannuksiin. Lonkkamurtumien esiintyvyyden ennustetaan kasvavan ikääntyvän väestön kasvaessa, kun tapaustapaukset lisääntyvät iän myötä.

lonkkamurtuma on vanhuksilla yleinen osteoporoosiin ja kaatumisiin liittyvä tapaus. Leslie et al: n tutkimuksessa (2009) todettiin, että lonkkamurtumien esiintyvyys on osteoporoositaakan indeksi ja suurin osa kustannuksista johtuu suoraan osteoporoottisista tiloista. Sen sijaan Järvinen ja kollegat (2008) vakuuttivat, että osteoporoosi ei ole iäkkäillä vahvin murtumien riskitekijä vaan kaatuminen. He selittivät, että kun henkilö kaatuu, putoamisen tyyppi ja vakavuus määräävät murtuman esiintymisen—siten kaatumisen ehkäisy tarkoittaa murtuman ehkäisyä. Tätä teoriaa tukivat Formiga et al (2008), falls ovat yleinen ilmiö vanhuksilla ja lonkkamurtuma on yksi yleisimmistä murtumatyypeistä esiintyy aina toissijainen lasku. Lisäksi heidän tutkimuksensa vahvisti, että lonkkamurtuma on yksi tuhoisimmista vanhusten kokemista vammoista ja voi johtaa pysyvään vammautumiseen, laitoshoitoon tai kuolemaan.

”ihmiset, jotka ovat kärsineet kaatumisista, ovat suuremmassa vaarassa pudota uudelleen”, (Lord et al, 2007; Formiga et al, 2008). Lonkkamurtumasta kärsineillä on suurempi todennäköisyys saada murtumia uudelleen, mukaan lukien toistuvat lonkkamurtumat (Melton et al, 2009)

etenevä lihasvoiman ja toimintakyvyn menetys, joka johtaa itsenäiseen sekaantumiseen ja elämiseen, ovat lonkkamurtuman hälyttäviä tuloksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yli puolet sen uhreista menettää kykynsä kävellä itsenäisesti, mikä lisää selvästi miesten ja naisten sairastuvuutta ja kuolleisuutta (LeBoff et al, 2008).

lonkkamurtuman hoitotyön hoitosuunnitelma

Doenges, Moorhouse & Curr (2008); Smeltzer & Bare (2004)*

lonkkamurtuman esiintyvyyden vähentämiseen tähtäävän tehokkaan kaatumisen ehkäisyn tulisi kohdistua henkilöihin, joilla on kaatumisriski. Kaatumisriskien hallintaan olisi puututtava, jotta voidaan toteuttaa ennaltaehkäiseviä strategioita tarjoamalla asianmukaisia toimenpiteitä riskin vähentämiseksi. Sairaalahoito ja muut murtumaa ja sen kuntoutusta koskevat sairaanhoitopalvelut ovat kalliita, mutta ne eivät estä murtumatapauksia—vaikka ennaltaehkäisevien toimien mahdollinen vaikutus väestöön ei ole mitään kustannuksia.

lonkkamurtumat ja muut murtumamuodot ovat ehkäistävissä, ja ehkäisy tuo terveyshyötyjä enemmän kuin hoito voi tehdä.