Pinnanmuodostumat koostuvat laavasta muodostuneista jyrkistä domaalikumpuista, jotka ovat niin viskoosia, että laava kasaantuu purkautumisaukkonsa ylle virtaamatta pois. Laavakupoleja muodostavat kivilajit ovat yleensä andesiitteja, dasiitteja tai rhyoliitteja. Jotenkin nämä viskoosit lavat ovat menettäneet suuren osan kaasusisällöstään aiemmissa purkauksissa tai hitaan pinnan nousun aikana. Silti ei ole tavatonta, että aktiivisesti kasvavassa laavakupolissa tapahtuu räjähtävä purkaus, joka hajottaa kupolin kokonaan tai osittain. Monet laavakupolit kasvavat laavan sisäisestä tunkeutumisesta, joka aiheuttaa kupolin turpoamista ja ylittämistä. Kivenlohkareet rakentavat taluslohkareista esiliinan kupolin alapintojen ympärille. Laavakupolit voivat muodostaa useita satoja metrejä korkeita kumpuja, joiden läpimitta vaihtelee useista sadoista yli 1 000 metriin. Paksut laavavirrat liikkuvat joskus lyhyitä matkoja kupolista ja vääristävät sen yleensä pyöreää tai soikeaa muotoa. Hyvä esimerkki laavakupolista on Mount St. Helensin räjähdyskraatterissa oleva kupoli.