perimätiedon mukaan Timoteus oli noin kuusitoistavuotias, kun hänet ja hänen äitinsä käännytettiin kristinuskoon. Tämä tapahtui oletettavasti apostoli Paavalin vieraillessa heidän kotonaan Lystrassa. Paavalilla oli läheinen side Timoteukseen, kun Paavali puhutteli häntä nimellä ” poikani Timoteus.”(1 Kor 4:17; 1 Tim 1:18; 2 Tim 1:2) Tämä johtui epäilemättä siitä, että se oli Pyhän Pietarin kautta. Paavalin välikappale, että totuus oli saavuttanut hänet. ”Kun minä palautan mieleeni sen vilpittömän uskon, joka on sinussa ja joka asui ensin isoäidissäsi Looiksessa ja äidissäsi eunikessa, ja olen varma siitä sinussakin. Sentähden minä muistutan sinua, että sinä herätät Jumalan lahjan, joka sinussa on minun kätteni päällepanemisen kautta.”(2 Tim 1:5, 6)

kun Timoteus oli noin 21-vuotias, hän seurasi Silaksen kanssa apostoli Paavalia tämän toisella kiertueella Vähässä-Aasiassa. Siitä lähtien, noin kuusitoista vuotta, Timoteus samaistettiin läheisesti apostoliin hänen palvellessaan totuutta. Paavali jätti Timoteuksen myöhemmin Efesoksen seurakunnalle, jotta Timoteus voisi auttaa heitä voittamaan joitakin vaikeuksia. Kun hän näin palveli tätä seurakuntaa, hän sai kaksi hänen nimeään kantavaa kirjettä. Tutkijat uskovat Timoteuksen saaneen toisen kirjeen ollessaan noin neljänkymmenen vuoden ikäinen.

apostoli Paavali antoi Timoteukselle neuvon etsiä ensin Jumalan hyväksymystä, ennen kuin ajattelee sitä, mitä ihmiset saattavat sanoa tai ajatella. Hän kehotti häntä ” tutkimaan osoittautuaksesi Jumalalle hyväksytyksi, työmieheksi, jonka ei tarvitse hävetä, joka jakaa oikein totuuden sanaa.”(2 Tim 2:15) vihjaus on, että kyky jakaa oikein Jumalan Sana on saavutettava tutkimalla hänen sanaansa. Timoteus oli nuori mies–nuori iältään-niin, että apostolin täytyi kirjoittaa: ”Älköön kukaan halveksiko nuoruuttasi.”(1. 4:12.) Tämä nuori mies tunnustettiin kirkon vanhimmaksi, koska hän oli hengellisesti kehittynyt ja tunsi Jumalan jumalallisen suunnitelman. Koska hän oli taitava opettamaan, hän oli hyvin pätevä ruokkimaan Jumalan laumaa ja olemaan sen valvoja. Mutta Timoteus ei ollut Herra, hallitsija eikä mestari–hänellä oli vain etu kutsua uskovia kuuntelemaan suuren paimenen ja hänen kahdentoista valitun avustajansa, Apostolien, ääntä. Pyrkiköön jokainen Jumalan lapsi, sekä nuorempi että vanhempi, olemaan jäljittelemisen arvoinen esimerkki–esimerkki siitä, että ihminen pyrkii vilpittömästi ja uskollisesti jäljittelemään mestaria jokapäiväisessä elämässään. Me haluamme, ettei kenelläkään ole syytä pitää meitä, erityisesti vanhimpia, epäkypsinä ja sopimattomina johtamaan Jumalan laumaa. Ymmärtäköön jokainen Herran lapsista henkilökohtaisesti hänen henkilökohtaisen vastuunsa. Kysyköön kukin itseltään kysymyksen: Olenko minä ”uskovien esimerkki”? (1 Tim 4:12) Timoteuksen piti käyttää erityisesti niitä kykyjä ja tilaisuuksia, jotka olivat hänen. Näin tehdessään hän olisi arvokas esimerkki-ei ainoastaan uskoville, vaan myös epäuskoisille. Näin ei ainoastaan kirkko näkisi hänen kypsää, kristillistä elämäänsä, vaan myös maailmalliset, epäuskoiset saattaisivat nähdä tämän ja siten olla kiinnostuneempia Herran asiasta.