Konstitutionalismilla on monenlaisia merkityksiä. Yleisemmin se on ”ideoiden, asenteiden ja käyttäytymismallien kompleksi, jossa kehitetään periaatetta, jonka mukaan hallituksen valta perustuu ja jota rajoittaa jokin perusoikeus”

aidoissa demokratioissa perustuslait koostuvat yleisistä järjestelyistä, jotka määrittävät ne poliittiset, oikeudelliset ja sosiaaliset rakenteet, joiden mukaan yhteiskuntaa hallitaan. Valtiosäännön määräyksiä pidetään siis ensi-tai perusoikeutena. Jos perustuslaki itsessään on puutteellinen, se vaikuttaa näissä olosuhteissa maan demokratian ja oikeusvaltion luonteeseen. Nykykansojen rakennetta on muokattu siten, että hallinto on jaettu toimeenpano -, lainsäädäntö-ja tuomioelimiin, ja yleisesti hyväksytty käsitys on, että nämä elimet ja niiden toimivalta on erotettava toisistaan. Vallanjako ei tietenkään tarkoita sitä, että nämä elimet toimivat yksin, vaan että ne toimivat toisistaan riippuvaisesti, vaan säilyttävät itsenäisyytensä. Muita opinkappaleita ovat ajatus rajoitetusta hallinnosta ja lain ylivallasta. Yhdessä näitä voidaan kutsua perustuslaillisuuden käsitteeksi. Toisin sanoen perustuslaillisuus on ajatus siitä, että hallituksen valtaa on rajoitettava ja että sen arvovalta riippuu siitä, noudattaako se näitä rajoituksia. Perustuslaki on oikeudellinen ja moraalinen kehys, jossa nämä valtuudet ja niiden rajoitukset määritellään. Näiden puitteiden on edustettava kansan tahtoa, ja siksi ne olisi pitänyt saada aikaan yhteisymmärryksessä.
Konstitutionalismin merkitys
Konstitutionalismilla on useita eri merkityksiä. Yleisemmin se on”ideoiden, asenteiden ja käyttäytymismallien kompleksi, jossa kehitetään periaatetta, jonka mukaan hallituksen valta perustuu ja jota rajoittaa jokin peruslaki”. Poliittinen organisaatio on perustuslaillinen siinä määrin, että se ”sisältää institutionalisoituja vallan valvontamekanismeja kansalaisten etujen ja vapauksien suojelemiseksi, mukaan lukien vähemmistöön mahdollisesti kuuluvat”. Kuvannut valtiotieteilijä ja valtiosääntöoppinut David Fellman: Voidaan sanoa, että perustuslaillisuuden koetinkivenä on korkeamman lain alainen rajoitetun hallinnon käsite.
perustuslaillisuus ’ tarkoittaa rajoitettua hallintoa tai hallinnon rajoittamista. Se on mielivaltaisten voimien vastakohta. Perustuslaillisuus tunnustaa, että tarvitaan hallitusta, jolla on valtaa, mutta vaatii samalla, että näitä valtuuksia rajoitetaan. Perustuslaillisuuden vastakohta on despotismi. Hallitus, joka ylittää rajansa, menettää auktoriteettinsa ja legitimiteettinsä. Näin ollen yksilön perusvapauksien sekä hänen ihmisarvonsa ja persoonallisuutensa säilyttämiseksi perustuslain pitäisi olla ”perustuslaillisuuden” kyllästämä; siinä pitäisi olla joitakin rakenteellisia rajoituksia sen hallintoelimille antamille valtuuksille.
Konstitutionalismi-minimaalisessa ja rikkaammassa merkityksessä
jossain minimaalisessa merkityksessä ”perustuslaki” koostuu joukosta sääntöjä tai normeja, jotka luovat, jäsentävät ja määrittelevät hallituksen vallan tai auktoriteetin rajat. Ottakaamme ääritapaus absoluuttisesta monarkiasta, Rexistä, joka yhdistää rajattoman vallan kaikilla kolmella alueella. Jos yleisesti tunnustetaan, että Rexillä on nämä valtuudet sekä valtuudet käyttää niitä mielensä mukaan, tämän valtion perustuslaissa voidaan sanoa olevan vain yksi sääntö, joka antaa Rexille rajattoman vallan. Hänen määräyksensä ovat perustuslain mukaisia. Kun tutkijat puhuvat perustuslaillisuudesta, he kuitenkin yleensä tarkoittavat jotain, mikä sulkee pois Rexin tapauksen. Ne eivät tarkoita ainoastaan sitä, että on olemassa sääntöjä, joilla luodaan lainsäädäntö -, toimeenpano-ja tuomiovalta, vaan myös sitä, että näillä säännöillä rajoitetaan tätä toimivaltaa.
perustuslaillisuus tässä sanan rikkaammassa merkityksessä on ajatus siitä, että hallituksen valtaa voidaan/pitäisi rajoittaa ja että sen arvovalta riippuu siitä, noudattaako se näitä rajoituksia. Termin rikkaammassa merkityksessä Rexin yhteiskunta ei ole omaksunut perustuslaillisuutta, koska hänen valtaansa määrittelevät säännöt eivät aseta perustuslaillisia rajoja.

Konstitutionalismilla

Konstitutionalismilla on määrääviä ja deskriptiivisiä käyttötarkoituksia. Oikeustieteen professori Gerhard Casper vangitsi termin tämän puolen. Kuvaavasti käytettynä se viittaa pääasiassa historialliseen kamppailuun ihmisten ’suostumusoikeuden’ ja eräiden muiden oikeuksien, vapauksien ja etuoikeuksien perustuslaillisen tunnustamisen puolesta…. Ohjailevasti käytettynä sen merkitykseen sisältyy hallituksen piirteitä, joita pidetään perustuslain olennaisina elementteinä.”
deskriptiivinen käyttö
Yksi esimerkki konstitutionalismin deskriptiivisestä käytöstä on oikeustieteen professori Bernard Schwartzin pyrkimys jäljittää Yhdysvaltain Bill of Rightsin alkuperä. Vaikka kertomus tuskin esittääkään ”suoraa linjaa”, se valaisee historiallista taistelua perustuslaillisten oikeuksien ja periaatteiden tunnustamiseksi ja säilyttämiseksi perustuslaillisessa järjestyksessä.
Prescriptive use
In vastakohtana sille, mitä perustuslait ovat, prescriptive approach as the what a constitutions should be. Kuten kanadalainen filosofi Wil Waluchow esitti, perustuslaillisuus ilmentää ” ajatusta – – siitä, että hallitus voi ja sen pitäisi olla laillisesti rajoitettua valtaansa ja että sen arvovalta riippuu siitä, noudattaako se näitä rajoituksia.

Konstitutionalismin historia

käsiteltäessä konstitutionalismin historiaa ja luonnetta verrataan usein Thomas Hobbesia ja John Lockea, joiden ajatellaan puolustaneen vastaavasti perustuslaillisesti rajoittamattoman suvereniteetin (esim.Rex) käsitettä verrattuna suvereniteettiin, jota rajoittavat sisällöllisiä rajoituksia sisältävän yhteiskuntasopimuksen ehdot (esim. Regina). Yhtä hyvä polttopiste on kuitenkin englantilainen oikeusteoreetikko John Austin, joka Hobbesin tavoin ajatteli, että pelkkä rajallisen itsemääräämisoikeuden käsite on epäjohdonmukainen. Austinille kaikki laki on yksinvaltiaan henkilön tai henkilöjoukon käskyä, joten käsitys siitä, että laki voisi rajoittaa yksinvaltiasta, edellyttää itseään sitovaa hallitsijaa, joka komentaa häntä itseään. Mutta kukaan ei voi ”komentaa” itseään, paitsi jossain kuvaannollisessa merkityksessä, joten rajoitetun suvereenisuuden käsite on Austinille (ja Hobbesille) yhtä epäjohdonmukainen kuin ajatus neliömäisestä ympyrästä. Austinin mukaan itsemääräämisoikeus voi olla kansalla tai jollain muulla henkilöllä tai elimellä, jonka valta on rajaton. Valtion elimet-esim., Parlamenttia tai oikeuslaitosta – voidaan rajoittaa perustuslailla, mutta suvereeni – eli ”kansa” – pysyy rajattomana. Mutta jos yhdistämme komentajat ”kansaan”, niin meillä on H. L. A. Hartin samastama paradoksaalinen tulos: komentajat komentavat komentajia.

Konstitutionalismin tärkeitä piirteitä

linnoittautuminen:
useimpien teoreetikkojen mukaan yksi konstitutionalismin tärkeistä piirteistä on se, että hallituksen valtaa rajoittavat normit on jollakin tavalla vakiinnutettava joko lailla tai perustuslaillisella konventiolla. Vakiinnuttaminen ei ainoastaan helpota ajan mittaan tiettyä vakautta, vaan se on kiistatta edellytys sille, että perustuslaillisesti rajoitettu hallinto on mahdollista. Jos valtiollisella toimielimellä olisi oikeus muuttaa mielihyvin perustuslaillisten rajoitustensa ehtoja, voisimme alkaa epäillä, olisiko tällaisia rajoituksia todellisuudessa olemassa.
kirjallinen ness:
jotkut tutkijat uskovat, että perustuslaillisia sääntöjä ei ole olemassa, ellei niitä ole jollakin tavalla kirjattu kirjalliseen asiakirjaan. Toiset väittävät, että perustuslait voivat olla kirjoittamattomia, ja mainitsevat ilmeisenä esimerkkinä tästä mahdollisuudesta Yhdistyneen kuningaskunnan perustuslain. Vaikka Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole mitään Yhdysvaltain perustuslakia ja sen Bill of Rightsia muistuttavaa, se sisältää kuitenkin useita kirjallisia asiakirjoja, jotka ovat kiistatta keskeinen osa sen perustuslakia. Magna Carta (1215 jKr.) on ehkä varhaisin asiakirja Britannian perustuslain, kun taas muita ovat vetoomus oikeus (1628) ja Bill of Rights (1689).

perustuslaillisuuden elementit

perustuslain kirjalliset rajoitteet eivät kuitenkaan ole itsessään rajoittavia. Tyranneista ei tule hyväntahtoisia hallitsijoita vain siksi, että perustuslaki niin määrää. Perustuslain kirjaimen ja hengen vastaisten rikkomusten estämiseksi tarvitaan joukko institutionaalisia järjestelyjä. Ludvig Henkin määrittelee perustuslaillisuuden muodostavan seuraavat elementit: 1) perustuslain mukainen hallitus, 2) vallanjako, 3) kansan suvereniteetti ja demokraattinen hallitus, 4) perustuslain tarkistaminen; (5) riippumaton oikeuslaitos, (6) rajoitettu hallinto, johon sovelletaan yksilön oikeuksia, (7) poliisin valvonta, (8) Armeijan siviilivalvonta ja (9) mikään valtiovalta tai hyvin rajoitettu ja tiukasti rajattu valtiovalta ei keskeytä perustuslain joidenkin osien tai koko perustuslain toimintaa.
yleisesti ottaen Henkinin yhdeksän konstitutionalismin elementtiä voidaan jakaa kahteen ryhmään, joista toinen koskee vallan rakentamista ja majoittamista, ja toinen käsittelee oikeuksien suojelua. Nämä kaksi institutionaalista järjestelyryhmää työskentelevät yhdessä varmistaakseen perustuslain ylivallan, rajoitetun mutta vahvan hallituksen olemassaolon ja perusvapauden suojelun.

perustuslaillisuus ja demokratia

autoritaariset hallitukset ovat luonteeltaan perustuslain vastaisia. Tällaiset hallitukset pitävät itseään lain yläpuolella, eivätkä siksi näe tarvetta vallanjaolle tai edustukselliselle hallinnolle. Perustuslaillisuus perustuu kuitenkin ennen kaikkea käsitykseen kansan itsemääräämisoikeudesta, jota-rajoitetusti-harjoittaa edustuksellinen hallitus. Ainoa konsensukseen perustuva ja edustuksellinen hallintomuoto, joka nykyään on olemassa, on demokraattinen hallinto. Näin demokratian ja perustuslaillisuuden välillä on hyvin tärkeä ja perustavanlaatuinen yhteys. Aivan kuten pelkät perustuslait eivät tee valtioista perustuslaillisia, poliittiset puolueet ja vaalit eivät tee hallituksista demokraattisia. Aidot demokratiat perustuvat kansan suvereenisuuteen, eivät hallitsijoiden. Vaaleilla valittujen edustajien on käytettävä valtaa kansan puolesta kansan tahdon perusteella. Ilman aitoa demokratiaa ei voi olla perustuslaillisuutta.

perustuslaillisuus ja oikeusvaltio

oikeusvaltioperiaate viittaa lain ylivaltaan: että yhteiskuntaa hallitaan lailla ja tämä laki koskee tasapuolisesti kaikkia henkilöitä, myös hallituksen ja valtion virkamiehiä. Perustuslaillisuuden perusperiaatteiden mukaisesti oikeusvaltion säilyttämiseen käytettyjä yhteisiä institutionaalisia määräyksiä ovat muun muassa vallanjako, tuomioistuinvalvonta, taannehtivan lainsäädännön kieltäminen ja habeas corpus. Aito perustuslaillisuus tarjoaa siis minimaalisen takuun sekä lain sisällön että muodon oikeudenmukaisuudesta. Toisaalta perustuslaillisuus turvataan oikeusvaltioperiaatteella. Vasta kun oikeusvaltioperiaatteen ylivalta on vahvistettu, perustuslain Ylivalta voi olla olemassa. Perustuslaillisuus edellyttää lisäksi tehokkaita lakeja ja niiden täytäntöönpanoa, jotta sen puitteet rakentuvat.

Konstitutionalismi ja perustuslaillinen konventio

konstitutionalismin aatteen ajatellaan yleensä vaativan hallituksen vallan ja vallan lainmukaista rajoittamista. Useimpien valtiosääntöoppineiden mukaan perustuslaki on kuitenkin muutakin kuin valtiosääntöoikeus. On kuitenkin olemassa pitkäaikainen perinne, jonka mukaan perustuslait käsittävät paljon muutakin kuin perustuslaillisen oikeuden. Dicey on kuuluisa siitä, että hän ehdotti, että perustuslain lisäksi Britannian perustuslaillinen järjestelmä sisältää useita ”perustuslaillisia yleissopimuksia”, jotka käytännössä rajoittavat hallintoa ilman laillista rajoitusta. Nämä ovat itse asiassa poliittisia sääntöjä, jotka perustuvat poliittisen yhteisön käytäntöihin ja jotka asettavat tärkeitä mutta ei-laillisia rajoituksia hallituksen toimivallalle.

Konstitutionalismi eri maissa

Yhdysvalloissa
amerikkalainen konstitutionalismi on määritelty ideoiden, asenteiden ja käyttäytymismallien kompleksiksi, jossa kehitetään periaatetta, jonka mukaan hallituksen valta on peräisin kansalta ja jota rajoittaa jokin peruslaki. Nämä ajatukset, asenteet ja käyttäytymismallit erään analyytikon mukaan johtuvat ”dynaamisesta poliittisesta ja historiallisesta prosessista eikä kahdeksastoista-luvulla säädetystä staattisesta ajatusmaailmasta”. U. S. historiassa perustuslaillisuus-sekä kuvailevassa että määräävässä merkityksessä—on perinteisesti keskittynyt liittovaltion perustuslakiin. Monien oppineiden rutiininomainen olettamus onkin ollut, että ”amerikkalaisen perustuslaillisuuden” ymmärtämiseen liittyy väistämättä ajatus, joka liittyi liittovaltion perustuslain laatimiseen ja amerikkalaisten kokemuksiin tuosta perustuslaista sen ratifioinnin jälkeen vuonna 1789. On olemassa rikas perinne valtion constitutionalism, joka tarjoaa laajemman käsityksen constitutionalism Yhdysvalloissa.
Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdistynyt kuningaskunta on ehkä paras esimerkki perustuslainmukaisuudesta maassa, jonka perustuslaki on muokkaamaton. Erilaiset kehitysvaiheet seitsemästoista-luvulla Englannissa, mukaan lukien” pitkittynyt valtataistelu kuninkaan ja parlamentin välillä liittyi poliittisten aatteiden kukoistukseen, jossa tasoitusvoimien käsite määriteltiin selvästi”, johtivat hyvin kehittyneeseen politiikkaan, jossa oli useita valtiollisia ja yksityisiä instituutioita, jotka vastustavat valtion valtaa.

puolalais–Liettualainen Kansainyhteisö

puolestatoista vuosisadan puolivälistä 1700-luvun lopulle puolalais–Liettualainen Kansainyhteisö käytti parlamenttikäsittelyssään liberumin veto-oikeutta, eräänlaista yksimielisyyssääntöä. ”Liberumin veto-periaatteella oli tärkeä rooli ainutlaatuisen puolalaisen perustuslaillisen muodon synnyssä.”Tämä monarkin valtaoikeuksien rajoittaminen oli merkittävä tekijä” lain, uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja rajoitetun perustuslaillisen hallinnon aikaansaamisessa … se oli normi Puolassa aikana, jolloin muu Eurooppa oli uskonnollisen vihan ja despotismin tuhoama.”

perustuslaillisuus Intiassa

Intia on demokraattinen maa, jolla on kirjallinen perustuslaki. Oikeusvaltio on maan hallinnon perusta, ja kaikkien hallintorakenteiden odotetaan noudattavan sitä sekä kirjaimessa että hengessä. Perustuslaillisuuden odotetaan olevan luonnollinen seuraus Intian hallinnolle. Kokemukset Intian hallintoprosessista kuuden viime vuosikymmenen aikana ovat kuitenkin vaihtelevia. Toisaalta meillä on erinomaiset hallintorakenteet, jotka valvovat pienimpiäkin hyvinvoinnin maksimointiin liittyviä yksityiskohtia, mutta ratkaisevasti se on toisaalta johtanut vain liialliseen byrokratisoitumiseen ja lopulta hallitsijoiden vieraantumiseen hallituista. Itsenäistymisen jälkeen takapajuiset alueet ovat pysyneet samoina, kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut, ihmiset pyramidin pohjalla ovat pysyneet kehitysprosessin reuna-alueilla, byrokratia on säilyttänyt siirtomaavallan luonteen ja yleinen kehitys on jäänyt paljon ihmisten odotuksia heikommaksi.

oikeuskäytännöt, joissa korkein oikeus on laillisesti tunnustanut ”perustuslaillisuuden” periaatteen

I. R. Coelhossa (kuollut) LRs: n toimesta. vastaan Tamil Nadun ja Orsin osavaltio. korkeimman oikeuden kanta-perustuslaillisuuden periaate on nyt oikeusperiaate, joka edellyttää hallitusvallan käytön valvontaa sen varmistamiseksi, että se ei tuhoa niitä demokraattisia periaatteita, joihin se perustuu. Näihin demokraattisiin periaatteisiin kuuluu perusoikeuksien suojelu. Perustuslaillisuuden periaate puoltaa vallanjaon tarkistus-ja tasapainomallia, se vaatii vallanjakoa, mikä edellyttää erilaisia itsenäisiä päätöksenteon keskuksia. Perustuslaillisten perusoikeuksien suojeleminen tapaoikeuden avulla on common law-perustuslaillisuuden tärkein piirre.
Rameshwar Prasadissa ja Orsissa. Vs. Union of India (UOI) ja Anr. ”Perustuslaillisuus eli valtiosääntöjärjestelmä inhoaa absolutismia-se on lähtökohdiltaan oikeusvaltioperiaatetta, jossa Subjektiivinen tyydytys korvataan itse perustuslain säännösten tarjoamalla objektiivisuudella.”Perustuslaillisuudessa on kyse rajoista ja pyrkimyksistä.
kuten chandrachud, CJ, toteaa Minerva Mills Ltd. – ”Perustuslaki on arvokas perintö, ja siksi sen identiteettiä ei voi tuhota ””
toisaalta oikeuslaitoksemme herättää niin älyllisiä vastauksia, että ”usko oikeuslaitokseen on ensiarvoisen tärkeää. Olemme vapaa kansakunta. Tällaisten ihmisten keskuudessa lain kunnioittaminen ja usko sen perustuslailliseen tulkintaan tuomioistuimissa edellyttävät poikkeuksellista suvaitsevaisuutta ja yhteistyötä demokratian arvon ja perustuslaillisuuden säilymisen hyväksi”, sanottiin Indra Sahhney and Ors-lehdessä. vs. Union of India (UOI) ja Ors.
kritiikki
perustuslaillisuus on joutunut lukuisten anarkististen ajattelijoiden kritiikin kohteeksi. Esimerkiksi Murray Rothbard, joka keksi termin ”anarkokapitalismi”, hyökkäsi perustuslaillisuutta vastaan väittäen, että perustuslait eivät kykene hillitsemään hallituksia eivätkä suojelemaan kansalaisten oikeuksia hallituksiltaan. Oikeusoppinut Jeremy Waldron väittää, että perustuslaillisuus on usein epädemokraattista: perustuslaeissa ei ole kyse vain uudelleenkoulutuksesta ja vallan rajoittamisesta; niissä on kyse tavallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä demokratiassa ja siitä, että he voivat valvoa lain lähteitä ja valjastaa hallintokoneiston pyrkimyksiinsä. Konstitutionalismille on tietysti aina mahdollista esittää vaihtoehto konstitutionalismin vaihtoehtoisena muotona: tutkijat puhuvat ” popular constitutionalismista ”tai” demokraattisesta konstitutionalismista.”Mutta mielestäni on syytä esittää jyrkkä versio perustuslaillisuuden ja demokraattisen tai suositun itsehallinnon välisestä antipatiasta jo pelkästään siksi, että se auttaa meitä mittaamaan selvemmin, missä määrin uudessa ja kypsässä valtiosääntöoikeudellisessa teoriassa otetaan asianmukaisesti huomioon perustuslaillinen taakka, joka liittyy sen varmistamiseen, että kansalta ei riistetä äänioikeutta juuri sillä asiakirjalla, jonka oletetaan antavan heille heidän valtansa.
johtopäätös
Rothberg kirjoitti, että on totta, että ainakin Yhdysvalloissa meillä on perustuslaki, joka asettaa tiukat rajat joillekin hallitusvalloille. Mutta kuten olemme havainneet viime vuosisadalla, mikään perustuslaki ei voi tulkita eikä panna täytäntöön itseään, vaan ihmisten on tulkittava sitä. Ja jos lopullinen valta perustuslain tulkitsemiseen annetaan hallituksen omalle korkeimmalle oikeudelle, niin väistämätön suuntaus on, että tuomioistuin jatkaa yhä laajempien valtuuksien antamista omalle hallitukselleen. Lisäksi Yhdysvaltain hallituksen suuresti Mainostetut ”tarkastukset ja tasapainotukset” ja ”vallanjako” ovat todella hataria, koska loppujen lopuksi kaikki nämä jakaumat kuuluvat samaan hallitukseen ja niitä hallitsevat samat hallitsijat. Politiikan kriminalisointi on demokratian riesa, ja ellei sen torjumiseksi ryhdytä kiireellisiin toimiin, se saattaa nähdä sen lopulta epäonnistuvan. Poliittinen ja hallinnollinen korruptio on Intian hallinnon surullista todellisuutta, ja tämä syöpä olisi poistettava Intian demokratian poliittisesta ruumiista hätätapauksessa. Ihmisten toiveet paikallisella tasolla lisääntyvät räjähdysmäisesti, ja jos ne toteutuvat, kasvavat pettymykset ovat äärimmäisen vaarallisia demokraattisen järjestelmän toiminnalle.
_________________________
# Sandeep Agarwal, ”Constitutionalism-Changing Paradigm”, Sep 7, 2009, www.legalservice.india.com
# M. P. Jain, ”Indian Constitutional Law”, 5th Ed, Wadhwa and Company Nagpur, 2006, s.5.
# Waluchow, wil,” Constitutionalism”, syys 11.2012, plato.stanford.edu.
# ”perustuslaillisuus”, en.wikipedia.org.
# Jeremy Waldron, ”Constitutionalism – a Skeptical View”, May 1, 2012, papers.ssrn.com.
# Anesh Kumar, ” mitkä ovat perustuslaillisuuden tärkeät piirteet?”, 27. syyskuuta 2011, www.preservearticles.com.
# ”Rights-based Constitutionalism”, Vol.9, numero 02, icon.oxfordjournalas.org.
# ”perustuslaillisuus”, en.wikipedia.org
# Alexander, Larry,” Constitutionalism”, Cambridge University Press, 1998, s.207.
# ”Popular Constitutionalism” www.yalejournal.org
# M. P. Jain, ”Indian Constitutional Law”, 5th Ed, Wadhwa and Company Nagpur, 2006, s.3.
# ”Global Constitutioanlism”, Vol.1, numerossa 03. Marraskuuta 2012. journals.cambridge.org.
# AIR 1999 SC 3197.
# (2006) 2 SCC 1.
# Minerva Mills Ltd. vs. Union of India, AIR 1980 SC 1789.
# 1992 Supp (3) SCC 212.
# Sandeep Agarwal, ”Constitutionalism-Changing Paradigm”, Sep 7, 2009, www.legalservice.india.com.
# Jeremy Waldron, ”Constitutionalism-a Skeptical View”, May 1, 2012, papers.ssrn.com