Kaunis kukka, jolla on ruma menneisyys
se näyttää yksinkertaiselta – nätiltä siniseltä ruiskukalta – mutta tämä kasvi aiheuttaa kiistaa Itävallassa. Se on äärioikeistolaisen vapauspuolueen valittu kukka, vaikka se aikoinaan yhdistettiin natseihin.
Dieter Dorner ottaa pitkän siemauksen gemischtesistään, tumman oluen ja lagerin sekoituksesta, ja hymyilee.
istumme Untersiebenbrunnin pikkukaupungissa Wienin itäpuolella sijaitsevassa majatalossa, jossa hän on äärioikeistolaisen vapauspuolueen valtuutettu. Makkarasta, sipseistä ja paikallisesti kasvatetusta valkoisesta parsasta koostuvan aterian äärellä hän kertoo suunnitellusta tanssista.
aitoon itävaltalaiseen tapaan siitä tulee pallo – paikallisen Vapauspuolueen ensimmäinen Ruiskukkapallo, Der Kornblumenball.
”meillä ei ole koskaan aiemmin ollut Vapauspuolueen tanssiaisia Untersiebenbrunnissa”, hän kertoo. ”Joten sanoimme itsellemme, tehdään jotain, pidetään hauskaa. Yhtye esittää tanssimusiikkia. Oma suosikkini on hidas valssi.”
mutta muut itävaltalaiset eivät ole yhtä varmoja.
”ruiskukka on monimutkainen symboli”, wieniläinen historioitsija Bernhard Weidinger kertoo. ”Se oli Saksan keisari Wilhelmin lempikukka, ja sitä käyttivät 1800-luvulla pansaksalaiset nationalistit.
”sitten vuosina 1934-1938, kun natsit olivat kielletty puolue Itävallassa, se oli salainen symboli, jota he käyttivät tunnistaakseen toisensa.”
nykyään on perinteistä, että Itävallan kansanedustajat pitävät kukkaa napinläpissään valtiopäivien avajaisissa, hän selittää. Vapauspuolueen väri on sininen, joten he käyttävät ruiskukkaa.
”et ole uusnatsi, jos käytät ruiskukkaa”, hän jatkaa. ”Mutta on reilua sanoa, että Vapauspuolue viljelee tiettyä ambivalenssia, kun on kyse menneisyydestä.”
heidän presidenttitoiveensa Norbert Hofer saa edelleen osakseen jyrkkää kritiikkiä ajoittaisesta kukkakoristevalinnastaan. Vastauksena viime viikolla esitettyyn kysymykseen hän ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä natsien kanssa, eikä anna heidän viedä pois esimerkiksi ruiskaunokkia.
The Cornflower
- Latin name: Centaurea cyanus, joka tunnetaan myös nimellä poikamiesnapit
- kotoisin Välimereltä ja Euroopasta
- Viron kansalliskukka
- kulunut Ranskassa ”le bleuet” unikkoa muistuttava symboli Yhdistyneessä kuningaskunnassa
vapauspuolue on kulkenut pitkän matkan vuonna 2008 auto-onnettomuudessa kuolleen Firebrand-johtajansa Joerg Haiderin kukoistusajoista. 1980-ja 90-luvuilla Haider kehui avoimesti kolmannen valtakunnan piirteitä. Tähän suuntaan kiemurtelevat Vapauspuolueen jäsenet vaiennetaan nopeasti tai poistetaan viroistaan.
noin päivää myöhemmin joudun keskustelemaan Michael-nimisen nuoren miehen kanssa wieniläisessä puistossa.
on leuto kevätilta, kastanjapuut kukkivat, ja matkan päässä jazzyhtye soittaa ilmaiskonsertin ulkoilmakorokkeella. ”Mitä mieltä olet Vapauspuolueesta ja ruiskaunokista?”Kysyn.
”vihaan noita ihmisiä”, hän vastaa. ”Ja ruiskukka ei ole hyvä. En ole yhtä huolissani heidän suhtautumisestaan menneisyyteen kuin heidän suhtautumisestaan siihen, mitä nyt tapahtuu. Heidän vaivoin peitelty rasisminsa, retoriikkansa muslimeja ja pakolaisia vastaan on todella väärin.”
hän katselee ympärilleen perhettä, joka leikkii huolitelluilla koirillaan. ”Toinen asia, joka minua häiritsee”, hän sanoo, ” on se, että he työstävät ihmisten pelkoja ja rohkaisevat pahimpia vaistojamme. Kuten Donald Trump tekee. Itävalta pärjää paremmin kuin useimmat maailman maat. Täällä on turvallista-ja ylipäätään elämä on aika hyvää. Vapauspuolueen puheista voisi luulla, että elämme epätoivoisen vaikeassa maassa.”Hän kohauttaa olkiaan.
muistelen Dieterin kanssa käymääni keskustelua mukavassa Untersiebenbrunnin pikkukaupungissa. Olin kysynyt häneltä, lietsooko Vapauspuolue tahallaan pelkoja saadakseen ääniä.
”me emme luo ihmisten huolia, me ilmaisemme niitä”, hän oli sanonut. ”Olemme huolissamme tulevaisuudestamme. Kun on paljon, on myös paljon menetettävää.”
tilaa BBC News Magazinen sähköpostiuutinen, niin saat artikkelit sähköpostiisi