nykyään on yhä yleisempää, että kulttuurin tarkkailijat, liike-elämän ennustajat ja akateemikot perustelevat kommenttikappaleita ja TED-puheita yleisesti hyväksytystä ajatuksesta, että ”muutosvauhti kiihtyy.”Korostaakseni asiaa, jotkut vastustavat väitettä, että se tekee niin ”eksponentiaalisesti.”

tätä konsensusta on rakennettu jo useamman vuoden ajan, mikä voi olla paikallaan, sillä lukijat ja katselijat eivät todennäköisesti kuluta kommentointia älypuhelimiin, jotka ovat tehokkaampia kuin aiemmat henkilökohtaiset tietokoneet. Kuten eräs otsikko vuonna 2016 hengästyneenä julisti: ”teknologia tuntuu kuin se kiihtyisi—koska se todella on.”

paitsi että ei, itse asiassa ei ole. Itse asiassa joihinkin aikaisempiin ajanjaksoihin verrattuna muutosvauhti on nykyään todennäköisesti hitaampi. Mitä väliä sillä on? Koska uskomukset yhä kiihtyvästä teknologisesta muutostahdista tarjoavat polttoainetta uusluddiitteihin, teknologian vastaisiin tulipaloihin. Jos muutosvauhti on ennennäkemätöntä, – sovinnaisen viisauden mukaan meidän on hidastettava sitä, ettei kukaan loukkaannu.

kummin päin tahansa, kommentoijat varoittavat: ”vyöt kiinni.”Tässä on yksi:

on tullut klisee sanoa, että mitä me nyt elämme on ”toinen teollinen vallankumous.”Tämän lauseen on tarkoitus tehdä meihin vaikutus ympärillämme tapahtuvan muutoksen nopeudella ja syvällisyydellä. Mutta latteuden lisäksi se on harhaanjohtava. Sillä se, mitä nyt tapahtuu, on mitä todennäköisimmin suurempi, syvempi ja tärkeämpi kuin teollinen vallankumous. Kasvava hyvämaineinen mielipidejoukko väittää tosiaan, että nykyinen liike edustaa ihmiskunnan historian toista suurta kahtiajakoa, joka on suuruudeltaan verrattavissa vain historiallisessa jatkuvuudessa tapahtuneeseen ensimmäiseen suureen katkeamiseen, siirtymiseen barbarismista sivistykseen.

ja toinen:

yksi asia, joka erottaa toisen koneajan toisistaan, on se, kuinka nopeasti tuo shakkilaudan toinen puolisko ehtii saapua. Emme väitä, että mikään muu teknologia ei ole koskaan parantunut eksponentiaalisesti … mutta eksponentit olivat suhteellisen pieniä, joten se kävi läpi vain noin kolme tai neljä tuplausta tehokkuudessa tuona aikana. Tarvittaisiin vuosituhat, ennen kuin päästäisiin shakkilaudan toiselle puoliskolle tuolla vauhdilla. Toisella koneajalla tuplaantuminen tapahtuu paljon nopeammin ja eksponentiaalinen kasvu on paljon merkittävämpää.

katso, että ensimmäisen näistä kahdesta kohdasta kirjoitti futuristi Alvin Toffler vuonna 1970. Toisen kirjoittivat MIT: n professorit Erik Brynjolfsson ja Andrew McAfee vuonna 2014. Silti ne kuulostavat samanlaisilta.

ihmiset ovat pitkään uskoneet, että heidän aikakausinaan muutosvauhti muuttui yhtäkkiä ennennäkemättömäksi. Kun Henry Adams katseli valtavaa sähköntuotantoon tarkoitettua Dynamoa, joka oli esillä vuoden 1900 suuressa näyttelyssä Pariisissa, hän oli niin hämmästynyt, että hän kuvaili tuntemusta siitä, että hänen ”historiallinen kaulansa murtui täysin uusien voimien äkillisestä irruptiosta.”Tämä kaikki oli todellakin osa” uuden vuosisadan kuumetta”, joka oli seurausta vuosisadan vaihteen teknologisesta vallankumouksesta.

meidän aikanamme on tullut uusi aalto väitteitä, joiden mukaan muutos kiihtyy niin nopeasti, että olemme varmasti suistumassa raiteiltaan. Vuonna 2001 futuristi Ray Kurzweil kirjoitti, että joka vuosikymmen edistymisemme kaksinkertaistuu. ”Emme tule kokemaan 100 vuotta edistystä 21.vuosisadalla”, hän sanoi—nykypäivän vauhtia, ” se on enemmän kuin 20000 vuotta edistystä.”Tämän rajauksen mukaan muutosvauhti on tulevalla vuosikymmenellä neljä kertaa nopeampi kuin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, 2030-luvulla kahdeksan kertaa nopeampi jne. Maailman talousfoorumin puheenjohtaja Klaus Schwab keksi tarttuvan lauseen ” neljäs teollinen vallankumous ”väittäen sen vaikuttavan” inhimillisen kokemuksemme ytimeen.”McKinsey Global Institute arvioi, että 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun teolliseen vallankumoukseen verrattuna ”muutos tapahtuu kymmenen kertaa nopeammin ja 300-kertaisella mittakaavalla eli noin 3000-kertaisella vaikutuksella.

miksi ihmiset ovat jo pitkään uskoneet, että heidän aikakautensa oli ennen näkemätön muutosvauhdin suhteen? Syitä on kaksi. Ensinnäkin, ainakin tänään on vaikea saada huomiota, jos sanoo, että ”tässä ei ole mitään uutta, ainakaan muutostahdin kannalta.”Mutta jos heität pois sellaiset termit kuin ”second machine age”, ”exponential change” ja ”Fourth Industrial Revolution”, ne saavat varmasti huomiota. (Google näyttää 2,7 miljoonaa osumaa ” fourth industrial revolution.”)

toiseksi, se on yksinkertaisesti ihmisluonto. Useimmat meistä yliarvioivat muutoksen muutamissa asioissa elämässämme ja jättävät huomiotta suurimman osan muusta, joka muuttuu hyvin hitaasti, jos ollenkaan.

edellä mainittu älypuhelin on vastuussa paljosta tästä dynaamisesta nykyään. Itse asiassa, kun asiantuntijat tout ”eksponentiaalinen muutos,” he usein pitää puhelimensa todisteena. Älypuhelin oli toki iso, mullistava innovaatio. Mutta yhdellä tasolla se oli vain edistysaskel laskentaympäristöissä, jotka ovat kehittyneet tasaisesti viimeisten 40 tai 50 vuoden aikana. Ja vaikka ne ovat ihania laitteita, ne eivät voi ajaa autoani, kokata ruokiani tai huolehtia iäkkäästä vanhemmasta. Lisäksi älypuhelinten muutosvauhti hidastuu, sillä uudet versiot ovat nyt vain asteittain parempia kuin aiemmat.

toinen tekijä on Mooren laki (jonka mukaan laskentateho kaksinkertaistuu 18-24 kuukauden välein) ja siihen liittyvät serkut, Koomeysin laki (kiinteän laskentakuorman tarvitseman akun määrä laskee kertoimella 2 18 kuukauden välein) ja Kryderin laki (tietyssä tilassa varastoitavan datan määrä kaksinkertaistuu kahden vuoden välein). Ei ole epäilystäkään siitä, että tällaiset eksponentiaaliset parannukset ovat merkittäviä (ja erittäin vaikea saavuttaa), mutta laitteistokapasiteetin kaksinkertaistuminen ei tarkoita innovaatioiden kaksinkertaistumista. Esimerkki: tietokone, joka on kaksi kertaa nopeampi, on varmasti parempi kuin se, jonka se korvasi, mutta se ei ole kaksi kertaa arvokkaampi; se on vain vähitellen arvokkaampi, koska se on edelleen tietokone, joka tekee sen, mitä se teki ennen, vain joillekin sovelluksille hieman nopeammin.

lisäksi on syytä uskoa, että näiden eksponentiaalisten parannusten vauhti hidastuu. Jensen Huang, Nvidian toimitusjohtaja, johtava grafiikkasirujen valmistaja, totesi äskettäin, että ” Mooren laki ei ole enää mahdollinen.”Se on tulossa paljon vaikeampaa, ainakin. Kuten tutkijat Bloom, Jones, Van Reenen ja Webb totesivat, ” niiden tutkijoiden määrä, joita tarvitaan sirutiheyden kaksinkertaistamiseen nykyään, on yli 18 kertaa suurempi kuin 1970-luvun alussa vaadittu määrä.”

Jos teknologinen muutos todella kiihtyisi, voisi odottaa patenttien ja tuottavuuden kasvavan, mutta me emme. vuodesta 2006 vuoteen 2015 (tuorein saatavissa oleva tieto), U. S. hyödyllisyyspatentit kasvoivat vain 3,8 prosenttia vuodessa. Myös Yhdysvaltojen ja EU: n tuottavuuden kasvuluvut ovat erittäin alhaiset (KS.kuvio 1, per Bloom, Jones, Van Reenen ja Webb).

Kuva 1: EU-15 ja USA: n keskimääräinen vuosityön tuottavuuden kasvu 1980-2017

monilla teknologia-aloilla kehitys olisi myös paljon nopeampaa. Varmasti, jotkut viimeaikaiset teknologiat, kuten Internet, sosiaalisen median käyttö, ja matkapuhelimet ovat osoittaneet nopean hyväksymisen hinnat, mutta niin teki jotkut aiemmat teknologiat. Vuonna 1925 10 prosenttia yhdysvaltalaisista kotitalouksista otti radion käyttöön 68 prosenttiin vuosikymmen myöhemmin. Televisiot olivat puolessa amerikkalaiskodeista kahdeksan vuotta kaupallistamisen jälkeen, kertovat Yhdysvaltain kauppaministeriön historiatilastot.

monet teknologiat eivät nykyään läpäise läheskään puolta Amerikkalaiskodeista vuosikymmen sen jälkeen, kun ne kaupallistettiin ensimmäisen kerran. Kuten David Moschella kirjoittaa Seeing Digital, kodin robotit otettiin käyttöön vuonna 2002, puettavat Fitbits vuonna 2007, kuluttajien 3D-tulostimet vuonna 2010 ja VR-3D suojalasit vuonna 2015, eikä yksikään ole lähelläkään 50 prosentin levinneisyyttä.

pintapuolinen katsaus Gartnerin aikaisempiin ”hype-sykleihin” vahvistaa tätä seikkaa. Vuonna 2009 he ennustivat, että verkkoverkot, kodin terveydentilan seuranta, RFID-teknologiatuotteet, 3D-tulostus, 3D-taulutaulunäytöt ja mobiilirobotit ovat kaikki valmiina nousuun. Vuosikymmen myöhemmin kukaan ei ollut tehnyt niin. Vuonna 2000 Gartner listasi biometriikan, kvanttilaskennan, 3D-verkon, mikromaksujen ja hilalaskennan. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin mikään näistä teknologioista ei myöskään ole laajassa käytössä.

Nykyharrastajat viittaavat kuitenkin puhelimen kaltaisiin teknologioihin, joiden omaksuminen kesti kauemmin kuin vaikkapa Internetin tai kännykän. Mutta yksi suuri ongelma historiallisissa vertailuissa teknologian hyväksymisasteista on se, että kun suurin osa väestöstä on pienituloisia, kuten Yhdysvaltain asukkaat olivat, kun puhelin kaupallistettiin, sillä ei ole väliä kuinka siistiä tekniikka on; kestää kauan saada käyttöön. Sitä vastoin useimmilla nykyajan ihmisillä, jopa köyhillä kotitalouksilla, on jonkin verran harkinnanvaraisia tuloja, joiden avulla he voivat ostaa monia uusimpia innovaatioita, ehkä ei ensimmäisinä omaksujina silloin, kun hinnat ovat korkeat, vaan suhteellisen pian sen jälkeen.

sellaisenaan on parempi katsoa kehitysasteita kuin katsoa adoptiolukuja. Eikä nykyinen aikakausi suinkaan ole täällä sen merkillepantavampi kuin aiemmat aikakaudet. Ajattelehan, että 1890-luvun lopun ja 1920-luvun alun välisenä aikana Amerikka muuttui metron, sähkövalaistuksen, pilvenpiirtäjien ja hissien, lentokoneiden, kokoonpanolinjan, autojen, ompelukoneen ja lukemattomien muiden keksintöjen myötä. Katsokaa eroa tyypillisen kaupunkikadun välillä vuonna 1900 ja vuonna 1920 (kuva 2). Moottoriajoneuvojen tuotanto kasvoi 4 192 yksiköstä vuonna 1900 3,6 miljoonaan vuonna 1923. Vuonna 1900 Yhdysvalloissa rekisteröitiin väestönlaskennan mukaan vain 8 000 moottoriajoneuvoa, mutta vuonna 1926 22 miljoonaa. Sähkölaitokset tuottivat vain 2 miljardia kilowattituntia vuonna 1902, mutta 69 miljardia vuoteen 1926 mennessä. Vuonna 1900 valmistettiin väestönlaskennan mukaan vain 2,3 miljoonaa kodinkonetta,mutta vuonna 1919 84 miljoonaa. Puhutaan nopeasta muutostahdista.

kuva 2: Yhdysvaltain katukohtaukset 1900 (vas.) ja 1920 (oik.)

mikään tästä ei tarkoita, etteikö teknologiavetoista muutosta olisi tapahtumassa. Totta kai se on-ja se tekee elämästämme paljon parempaa. Mutta muutosvauhti ei näytä olevan nopeampi kuin aikaisempinakaan aikakausina, ja aivan kuten taloudet pärjäsivät hyvin Luddiittisista impulsseista huolimatta silloin, meidän taloutemme pärjäävät hyvin nytkin. Vetäkäämme siis kaikki syvään henkeä ja sanokaamme yhdessä: ”teknologinen muutos ei kiihdy, mutta olisi varmasti mukavaa, jos se kiihtyisi.”