Persian politiikka islamilaisen valloituksen jälkeen

sassanidien valtakunnan islamilaisen valloituksen jälkeen Ummayad-dynastian 90-vuotisen hallituskauden aikana arabivalloittajat yrittivät tyrkyttää arabiaa alamaiskansojen pääkieleksi koko valtakuntansa alueella. Hajjāj ibn Yusuf ei ollut tyytyväinen persian kielen yleisyyteen divaanissa ja määräsi, että valloitettujen maiden viralliset kielet oli korvattava Arabialla, joskus voimakeinoin.

kertomukset persialaisen kulttuurin väkivaltaisesta tukahduttamisesta Ummayadien alaisuudessa tulevat esiin kaksi tai kolme vuosisataa heidän kukistumisensa jälkeen Abu al-Faraj al-Isfahanin ja Abū Rayḥān al-Bīrūnīn kirjoituksissa.

kuitenkin Umaijadien valtakauden jälkeen Iran ja erityisesti sen yhteiskunta kokivat hallitsevia dynastioita, jotka legitimoivat Persian kieliä ja tapoja, mutta silti kannustivat islamiin. Lisäksi persialaisten ja Arabijohtajien välillä oli tiivistä kanssakäymistä etenkin Samanidien vanavedessä, jotka edistivät elvytettyä Persiaa enemmän kuin Buyidit ja Saffaridit, jatkaen samalla merkittävässä määrin Arabian holhoamista.

on joukko historioitsijoita, jotka näkevät Umaijadien hallinnon perustaneen ”dhimmien” nostamaan veroja dhimmeiltä arabimuslimiyhteisön hyödyksi rahallisesti ja lannistamalla kääntymystä. Umaijadien kalifaatin aikana Islam yhdistettiin aluksi arabien etniseen identiteettiin ja se vaati muodollista liittymistä johonkin Arabiheimoon ja mawalin asiakasaseman omaksumista. Maaherrat tekivät valituksia kalifille, kun tämä sääti lakeja, jotka helpottivat käännyttämistä ja riistivät provinsseilta tulot. Merkittäviä zarathustralaisia islamiin kääntyneitä olivat muun muassa Abd-Allāh Ibn al-Muqaffaʿ, Fadl ibn Sahl ja Naubakht Ahvazi.

Islamisaatiopolitiikka

seuraavan Abbassidikauden aikana mawali koki äänioikeuden ja poliittinen käsitys muuttui pääasiassa Arabivaltakunnasta Muslimivaltakuntaan ja n. 930 säädettiin vaatimus, jonka mukaan kaikki valtakunnan byrokraatit olivat muslimeja. Kumpaakin ajanjaksoa leimasi myös arabiheimojen merkittävä muuttoliike Arabian niemimaalta uusille alueille.

Persian valloituksen jälkeen muslimit tarjosivat suhteellista uskonnollista suvaitsevaisuutta ja oikeudenmukaista kohtelua väestöille, jotka hyväksyivät islamilaisen hallinnon ilman vastarintaa. Vasta vuoden 650 tienoilla vastarinta Iranissa kuitenkin tukahdutettiin. Kääntyminen islamiin, joka tarjosi tiettyjä etuja, oli melko nopeaa kaupunkiväestön keskuudessa, mutta hitaampaa talonpoikien ja dihqanien (maihinnousevien säätyläisten) keskuudessa. Suurin osa iranilaisista kääntyi muslimeiksi vasta 800-luvulla.Maanomistajat, jotka alistuivat rauhanomaisesti islamiin, saivat lisää maata. Koska zarathustralaiset oli tosiasiallisesti tunnustettu dhimmeiksi Rashidun-kalifien aikana Jizyan vuosittaisen maksun ehdoilla, heidät jätettiin joskus paljolti oman onnensa nojaan, mutta tämä käytäntö vaihteli alueittain.

ennen valloitusta persialaiset olivat olleet pääasiassa zarathustralaisia. Bagdadilaissyntyinen Arabi al-Masudi, joka kirjoitti laajan tutkielman historiasta ja maantieteestä noin vuonna 956, kertoo, että valloituksen jälkeen:

zarathustralaisuus jatkui toistaiseksi monissa osissa Irania. Ei ainoastaan maissa, jotka tulivat suhteellisen myöhään muslimien valtaan (esim.Tabaristan), vaan myös niillä alueilla, joista oli jo varhain tullut Muslimivaltakunnan provinsseja. Al Masudin mukaan lähes kaikista Iranin maakunnista oli löydettävissä tulitemppeleitä-hänen mukaansa Madjut kunnioittavat monia tulitemppeleitä Irakissa, Farsissa, Kirmanissa, Sistanissa, Khurasanissa, Tabaristanissa, Al Djibalissa, Azerbaidžanissa ja Arranissa.

tätä al Masudin yleistä lausuntoa tukevat täysin keskiaikaiset maantieteilijät, jotka mainitsevat tulitemppelit useimmissa Iranin kaupungeissa.

myös teollisuus-ja käsityöläistehtävissä työskennelleet Zarathustralaiset hyväksyivät islamin auliisti, koska Zarathustralaisen dogmin mukaan sellaiset ammatit, joihin liittyi tulen saastuttamista, tekivät heistä epäpuhtaita. Muslimilähetyssaarnaajilla ei myöskään ollut vaikeuksia selittää islamilaisia oppeja Zarathustralaisille, sillä uskontojen välillä oli paljon yhtäläisyyksiä. Thomas Walker Arnoldin mukaan persialainen tapaisi Ahura Mazdan ja Ahrimanin Allahin ja Iblisin nimillä. Toisinaan muslimijohtajat, jotka yrittivät saada käännynnäisiä, kannustivat osallistumaan muslimien rukoukseen lupaamalla rahaa ja antoivat Koraanin lausua persiaksi Arabian sijasta, jotta se olisi kaikkien ymmärrettävissä. Myöhemmin samanidit, joiden juuret juontuivat Zarathustralaisesta teokraattisesta ylimystöstä, levittivät Sunni-islamia ja Islamo-persialaista kulttuuria syvälle Keski-Aasian ytimeen. Koraanin ensimmäinen täydellinen käännös persiaksi tapahtui Samanidien valtakaudella 800-luvulla.

Richard Bulliet ’ n ”konversiokäyrä” ja arabikeskeisen Umaijadikauden aikana ei-arabialaisten kääntymisaste oli suhteellisen pieni, 10%, toisin kuin poliittisesti monikulttuurisemman Abassidikauden arviot, joiden mukaan muslimiväestö lähti n. 40% puolivälissä 9th century lähes 80% loppuun mennessä 11th century.

Iranin Muslimidynastioiden syntymisellä on Seyyed Hossein Nasrin mukaan suuri vaikutus uskonnon vaihtamiseen. Nämä dynastiat ovat omaksuneet joitakin persiankielisiä kulttuuriarvoja ja sovittaneet niitä islamiin.

Shu ’ ubiyya ja Persialaistamispolitiikka

vaikka persialaiset omaksuivat valloittajiensa uskonnon, he työskentelivät vuosisatojen ajan suojellakseen ja elvyttääkseen omaleimaisen kielensä ja kulttuurinsa, jota kutsutaan Persialaistamiseksi. Arabit ja turkkilaiset osallistuivat tähän yritykseen.

900-ja 1000-luvuilla Ummän ei-Arabialaiset alamaiset perustivat liikkeen nimeltä Shu ’ ubiyyah vastauksena arabien etuoikeutettuun asemaan. Suurin osa liikkeen takana olleista oli persialaisia, mutta viittaukset egyptiläisiin ja berbereihin todistetaan. Vedoten islamilaisiin käsityksiin rotujen ja kansojen tasa-arvosta liike keskittyi ensisijaisesti persialaisen kulttuurin säilyttämiseen ja persialaisen identiteetin suojelemiseen, joskin islamilaisessa kontekstissa. Se oli vastaus islamin kasvavaan Arabisoitumiseen aikaisempina vuosisatoina. Liikkeen merkittävin vaikutus oli Persian kielen, persialaisten kielen, säilyminen nykypäivään.

Abbasidit kävivät myös voimakkaan iranilaismyönteisen kampanjan Ummayadeja vastaan saadakseen tukea persialaisväestöltä. Perustettuaan kalifit, esimerkiksi nowruzin kaltaiset lomat sallittiin Ummayad-hallitsijoiden vuosikymmeniä kestäneen tukahduttamisen jälkeen. Myös Abbasidit, erityisesti al-Mamun, edistivät aktiivisesti Persian kieltä. Saffaridit kukistanut Samanidien dynastia kutsui itseään sassanidi Eran spahbod Bahram Chobinin jälkeläisiksi.

Samanidien dynastia oli ensimmäinen Irania muslimivalloituksen jälkeen hallinnut täysin syntyperäinen dynastia, joka johti persialaisen kulttuurin elpymistä. Ensimmäinen tärkeä persialainen runoilija islamin saapumisen jälkeen, Rudaki, syntyi tällä aikakaudella ja sai ylistystä Samanidikuninkailta. Samanidit elvyttivät myös monia muinaisia persialaisia juhlia. Myös heidän seuraajansa Ghaznawidit, jotka olivat ei-iranilaista Afgaanitaustaa, vaikuttivat persian kielen elpymiseen.

Shi ’ a Buyid-hallitsijat omaksuivat tässä suhteessa samanlaisen asenteen. He yrittivät elvyttää monia sassanidien tapoja ja perinteitä. He jopa omaksuivat muinaisen persialaisen arvonimen Shahanshah (Kuninkaiden Kuningas) hallitsijoilleen.

Safavidien dynastian valtaannousun jälkeen kahdestatoista Šiialaisesta islamista tuli virallinen valtionuskonto ja sen omaksuminen pakotti valtaosan Iranin väestöstä.