Greek Mythology >> Heroes >> Hyacinthus (Hyakinthos)

HYAKINTHOS (Hyacinthos) oli komea nuori Spartalainen prinssi, jota rakastivat jumalat Apollon ja Zephyros. Länsituuli kuitenkin tuli mustasukkaiseksi kilpakumppanilleen rakkaudessa ja eräänä päivänä, kun pari oli pelaamassa kiekonheittoa, räjäytti kiekonheiton pois radaltaan aiheuttaen sen osuman Hyakinthosta päähän tappaen tämän. Tämän jälkeen sureva Apollon muutti kuolevan nuorukaisen larkspurin kukaksi (kreikaksi hyakinthos), johon hän kirjoitti surunvalittelun ”AI, AI.”

THESSALIALAISILLA oli oma versionsa Hyakinthoksesta, jolle he antoivat myös nimen Hymenaios ”virsistä.”Kuten naispuolinen vastineensa, Apollonin rakkaus Daphne, Pohjoinen Hyakinthos yhdistettiin Tempen laaksoon, Apollonin kultin sijaintipaikkaan alueella. Hänen isänsä oli nimetty joko kuningas Magnes Magnesian tai kuningas Pieros of Pieria jotka hallitsivat kaksi aluetta vieressä laakson. Spartalaisetkin tuntuivat tunnustavan tämän perinteen kuvaillessaan Hyakinthostaan Thessalian prinsessa Diomedeen pojaksi.

myytin kronologia

myytin ajanlaskussa Hyakinthos oli hyvin varhainen luku. Hänen isoisänsä Lakedaimon (Lacedaemon) oli Lakedaimonin-Spartan valtakunnan-ensimmäinen kuningas, joka luultavasti hallitsi pian suuren vedenpaisumuksen jälkeen. Hänen iso-veljenpoika Oibalos (Oebalos) oli aikalainen Aiolides joka perusti kuningaskunnat koko Peloponessos-nimittäin Perieres, Salmoneus, Sisyfos, ja Endymion.
Partheniuksen mukaan Apollonin kuuluisa rakkaus Daphne oli Amyklaksen tytär ja siten Hyakinthoksen sisar.

HYASINTHOKSEN suku

vanhemmat

MAGNES (Hesiodes Great Eoiae Frag 16)
PIEROS & KLEIO (Apollodorus 1.16)
DIOMEDE (Hesiodoksen katalogit Frag 102)
AMYKLAS & Diomede (Apollodoros 3.116)
amyklas (Pausanias 3.1.3, Ovid metamorfoses 10.162)
oibalos (Lucian dialogues of the Gods 16, Philostratus Elder 1.14, Hyginus fabulae 271, Ovid Metamorfoses 10.162 & 13.395)

jälkeläiset

ANTHEIS, AIGLEIS, LYTAIA, ORTHAIA (Apollodoros 3.15.8)
ANTHEIS (Hyginus Fabulae 238)
HYAKINTHIDES (Harpocration s.v Hyacinthides)

ensyklopedia

HYACINTHOS (Huakinthos). 1. Spartan kuninkaan amyclaksen ja Diomedeen nuorin poika (Apollod. iii. 10. § 3; Paus. iii. 1. § 3, 19. § 4), mutta toisten mukaan Pieruksen ja Klion tai Oebaluksen tai Eurotaksen poika (Lukianos, Dial. Deor. 14; Hygin. Fab. 271.) Hän oli poikkeuksellisen kaunis nuorukainen, jota rakastivat Thamyris ja Apollon, jotka vahingossa tappoivat hänet kesken kiekonheiton. (Apollod. i. 3. § 3.) Joidenkin perimätietojen mukaan häntä rakastivat myös Boreas tai Sefyros, joka Apollonin mustasukkaisuudesta ajoi Jumalan kiekonheiton nuorukaisen päätä vastaan ja siten surmasi hänet. (Lukianos, l. c; Serv. ad Virg. Eclog. iii. 63; Filostr. Imag. i. 24; Ov. Täyttää. x. 184.) Hyasinthoksen verestä versoi samanniminen kukka (hyasintti), jonka lehdissä esiintyi huuto ”voi AI”, ” AI ” tai U-kirjain, joka on huakinthoksen alkukirjain. Muiden perinteiden mukaan hyasintti (jonka lehdissä, kuinkas ne hahmot eivät näy) on peräisin Ajaxin verestä. (Schol. ad Theocrit. x. 28; kom. Ov. Täyttää. xiii. 395, &c., joka yhdistää molemmat legendat; Plin. H. N. xxi. 28.) Hyasinthosta palvottiin amyklaessa sankarina, ja hänen kunniakseen vietettiin suurta juhlaa, Hyasinthia.
2. Lacedaemonialainen, jonka kerrotaan menneen Ateenaan ja oraakkelin käskyn mukaisesti uhranneen tyttärensä Kyklooppi Geraestoksen haudalle, jotta tämä olisi oppinut vapauttamaan kaupungin nälänhädästä ja rutosta, josta se kärsi Minoksen kanssa käydyn sodan aikana. Hänen tyttärensä, jotka uhrattiin joko Athenelle tai Persefonelle, tunnettiin Ullakkolegendoissa nimellä Hyasinthides, jonka he saivat isältään. (Apollod. iii. 15. § 8; Hygin. Fab. 238; Harpokraatti. SV.) Jotkut perimätiedot tekevät heistä Erekhtheuksen tyttäriä, ja kertovat heidän saaneen nimensä Hyakinthoksen kylästä, jossa heidät uhrattiin Eleusilaisten ja traakialaisten eli Thebalaisten hyökätessä Ateenaan. (Suid. S. V. Parthenoi; Demosth. Epilaph. s. 1397; Lykurg. c. Leokrat. 24; Yik. s. Sekt. 48; Hygin. Fab. 46.) Hyasintidien nimet ja numerot eroavat toisistaan eri kirjoittajissa. Kertomus Apollodoroksesta hämmentää: hän mainitsee neljä ja esittää heidät naimisissa olevina, vaikka heidät uhrattiin neidoiksi, mistä heitä joskus kutsutaan yksinkertaisesti hai parthenoiksi. Ne perimätiedot, joissa heidät kuvataan Erekhtheuksen tyttärinä, sekoittavat heidät Agraulokseen, Herseeseen ja Pandrosokseen (Schol. ad Apollon. Rhod. i. 211) eli Hyadien kanssa. (Serv. AEN. i. 748.)

lähde: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology.

CLASSICAL LITERATURE QUOTES

APOLLO & THE THESSALIAN HYACINTHUS

Hesiod, The Great Eoiae Fragment 16 (from Antoninus Liberalis, Metamorphoses 23) (trans. Evelyn-White) (Greek epic C8th or 7th B.C.) :
”Hesiod tells the story in the Great Eoiai . . . Magnes . . . asui seudulla Thessalia (Thessalia), maassa, jota ihmiset kutsuivat hänen jälkeensä Magnesiaksi. Hänellä oli huomattavan kaunis poika Hymenaios (Hymenaios). Ja kun Apollon näki pojan, ihastui hän häneen, eikä tahtonut lähteä Magnesin talosta. Sitten Hermes teki suunnitelmat Apollonin karjalaumasta, joka oli laitumella samassa paikassa kuin Admetoksen (Admetoksen) karja .”

Pseudo-Apollodoros, Bibliotheca 1. 16 (suom. Aldrich) (Kreikkalainen mytografi C2nd A. D.):
”Afrodite, raivoissaan Kleiolle (Clio). . . sai hänet rakastumaan Magnesin poikaan Pierokseen (Pierus). Heidän liittonsa seurauksena hän synnytti hänelle pojan Hyakinthoksen (Hyacinthos). Thamyris, filammonin ja Nymfe Argiopen poika, ensimmäinen miespuolinen, joka rakasti muita uroksia, rakastui Hyakinthokseen. Myöhemmin Apollon, joka myös rakasti häntä, tappoi hänet vahingossa kiekonheitolla.”

Apollon & SPARTAN HYASINTHOS

Hesiodos, Catalogues of Women Fragment 102 (from Oxyrhynchus Papyrus 1359 fr. 3) (trans. Evelyn-White) (kreikankielinen eepos C8th tai 7th B. C.) :
”. . ((lacuna)) rikas-sorttinen Diomede; ja hän synnytti Hyakinthoksen (Hyasinthos), nuhteettoman ja vahvan . . ((lacuna)), jonka Phoibos (Phoebus) itse surmasi tahtomattaan armottomalla kiekolla.”

Pseudo-Apollodoros, Bibliotheca 3. 116 (suom. Aldrich) (Kreikkalainen mytografi C2nd A. D.):
”Amyklas (Amyklas) ja Lapitheksen tytär Diomede saivat Kynortes (Cynortes) ja Hyakinthos (Hyacinthos). He kertovat, kuinka Apollon rakasti tätä Hyakinthosta, joka vahingossa tappoi hänet heittäessään kiekonheittoa.”

Bion, Poems 11 (trans. Edmonds) (Greek bukolic C2nd to 1st B. C.):
”When he beheld thy agony Phoibos (Phoebus) was dumb. Hän etsi kaikkia parannuskeinoja, hän turvautui viekkaisiin taiteisiin, hän voiteli kaiken haavan, voiteli sen ambrosialla ja nektarilla, mutta kaikki parannuskeinot ovat voimattomia parantamaan kohtalon haavoja.”

Pausanias, kuvaus Kreikasta 3. 1. 3 (suom. Jones) (Kreikkalainen matkakertomus C2nd A. D.) :
” Amyklas (Amyklas), Lakedaimonin (Lacedaemon) poika, halusi jättää taakseen jonkin muistomerkin ja rakensi kaupungin Lakoniaan. Hänen pojistaan nuorin ja kaunein Hyakinthos (Hyacinthos) kuoli ennen isäänsä, ja hänen hautansa on Amyklaissa Apollonin kuvan alapuolella. Amyklaksen kuoltua valtakunta tuli Aigalokselle (Aigalos), joka oli vanhin hänen pojistaan, ja aigaloksen kuoltua myöhemmin Kynortaalle (Cynortas). Kynortaalla oli poika Oibalos (Oebalos).”

Pausanias, kuvaus Kreikasta 3. 19. 3-5:
” Nikias (Nikias), Nikomedeen poika, on maalannut hänet nuoruuden kauneuden huipulla, vihjaten Apollonin rakkaudesta Hyakinthokseen, josta legenda kertoo . . . Mitä tulee Zephyros (Länsituuli), kuinka Apollon tahattomasti tappoi Hyakinthoksen, ja tarina kukka, meidän täytyy olla tyytyväisiä legendoja, vaikka ehkä ne eivät ole todellista historiaa.”

Lukianos, Dialogues of the Gods 16 (trans. Fowler) (Kreikkalainen satiiri C2nd A. D.):
”Hermes : Why So sad, Apollon?
Apollon: Alas, Hermes, — my love!
Hermes: Oh; that ’ s bad. Mietitkö yhä sitä Daphnen tapausta?
Apollon: No. Suren rakkaani, Lakonialainen, poika Oibalos (Oebalus).
Hermes: Hyakinthos (Hyacinthos)? eikö hän ole kuollut?
Apollon: kuollut.
Hermes: Who killed him? Kenellä voisi olla sydän? Se ihana poika!
Apollon: it was the work of my own hand.
Hermes: you must have been mad!
Apollon: Not mad; it was an accident.
Hermes: Oh? miten se tapahtui?
Apollon: hän opetteli heittämään quoita, ja minä heitin hänen kanssaan. Olin juuri lähettänyt minun quoit ylös ilmaan kuten tavallista, kun mustasukkainen Zephyros (Kirottu olkoon hän yli kaikki tuulet! hän oli pitkään ollut rakastunut Hyakinthos, vaikka Hyakinthos olisi mitään sanottavaa hänelle) – Zephyros tuli blustering alas Taygetos, ja murskasi quoit kun lapsen pää; veri virtasi haavasta virtoja, ja yhdessä hetkessä kaikki oli ohi. Ensimmäinen ajatukseni oli kosto; jätin nuolen Sefyrokseen ja jatkoin hänen pakoaan vuorelle. Mitä lapsi, minä hautasin hänet amyklai (Amyklae), kohtalokas paikka, ja hänen verestään olen antanut kukka versoa, suloisin, kaunein kukkia, kaiverrettu kirjaimia voi.– Onko suruni kohtuutonta?
Hermes: se on, Apollon. Tiesit, että olit kohdistanut sydämesi kuolevaiselle: älä sure silloin hänen kuolevaisuuttaan.”

Lukianos, Dialogues of the Gods 6 :
”miksi Brankhos (Branchus) ja Hyakinthos (Hyacinthos) ovat niin mieltyneitä Apolloniin.”

Lukianos, Dialogues of the Gods 17:
” Apollon: Well, my loves never prosper; Daphne and Hyakinthos (Hyacinthos) were my great passions; hän niin inhosi minua, että se kääntyi puu oli houkuttelevampi kuin minä; ja hänet tapoin quoit. Heistä ei ole jäljellä muuta kuin seppeleet heidän lehdistään ja kukistaan.”

Lukianos, Dialogues of the Dead 8:
”
Menippos: Where are all the beauties, Hermes? Näytä minulle ympäri, olen uusi tulija.
Hermes: I am busy, Menippos. Mutta katso tuonne oikealle, ja näet Hyakinthos (Hyacinthus), Narkissos (Narkissos), Nireus, Akhilleus (Akhilleus), Tyro, Helene, Leda, – kaikki kaunottaret muinoin.”

Klemens Aleksandrialainen, tunnustukset 10. 26 (suom. Smith) (Kreikan Kristillinen retoriikka C2nd A. D.):
” runoilijat kaunistavat myös erheiden valheita sanojen eleganssilla ja puheen suloisuudella vakuuttavat, että kuolevaisista on tehty kuolemattomia; vielä enemmän sanotaan, että ihmiset muuttuvat tähdiksi ja puiksi ja eläimiksi ja kukiksi ja linnuiksi ja lähteiksi ja virroiksi. Ja mutta että se voisi näyttää olevan tuhlausta sanoja, voisin jopa luetella lähes kaikki tähdet, ja puut, ja suihkulähteet, ja joet, jotka he väittävät, että on tehty ihmisistä, silti, esimerkkinä, aion mainita ainakin yksi kunkin luokan. Niin sanotaan . . . Apollonin rakastamasta hyasinthoksesta tehtiin kukka . . . Ja he väittävät, että lähes kaikki tähdet, puut, lähteet ja joet, kukat, eläimet ja linnut olivat yhteen aikaan ihmisiä.”

Klemens Aleksandrialainen, kehotus kreikkalaisille 2 (trans. Butterworth):
”your gods did not prepaid from boys. Yksi rakasti Hylasta, toinen Hyakinthosta (Hyacinthos), toinen Khrysipposta (Khrysippos), toinen Ganymedestä.”

Filostratus vanhempi, kuvittelee 1. 24 (suom. Fairbanks) (Kreikkalainen retorikko C3rd A. D.):
” Lue hyasintti, sillä siihen on kirjoitettu, että se syntyi maasta kauniin nuorukaisen kunniaksi; ja se valittaa häntä kevään alussa, epäilemättä siksi, että se syntyi hänestä hänen kuollessaan. Älköön niitty viivyttäkö teitä kukalla, sillä se kasvaa täälläkin, ei poikkea kukasta, joka maasta kumpuaa. Maalaus kertoo, että nuorukaisen hiukset ovat ’hyasinthine’, ja että hänen verensä, joka on alkanut elää maan päällä, on antanut kukalle Oman karmiininpunaisen värinsä. Se virtaa itse päästä sinne, mihin kiekonmenetys osui. Karmeaa oli epäonnistumiset ja uskomatonta on tarina kerrottu Apollon; mutta koska me emme ole täällä arvostelemassa myyttejä emmekä ole valmiita kieltämään niiltä uskottavuutta, vaan olemme vain maalausten katselijoita, niin tutkikaamme maalausta ja ennen kaikkea kiekonheitolle asetettua kantaa.
kohotettu heittäjän jalusta on asetettu erilleen, niin pieneksi, että se riittää vain yhdelle henkilölle seisomaan, ja silloin vain silloin, kun se tukee heittäjän takaosaa ja oikeaa jalkaa, jolloin etummaiset osat taipuvat eteenpäin ja vasen jalka vapautuu painosta; sillä tämä jalka on suoristettava ja edistettävä yhdessä oikean käden kanssa. Mitä tulee kiekonpitäjän asenteeseen, niin hänen täytyy kääntää päänsä oikealle ja kumartua niin pitkälle, että hän katsoo alas kyljelleen, ja hänen täytyy heittää kiekonheitto vetämällä itsensä ylös ja laittamalla koko oikea kylki heittoon. Sellainen, epäilemättä, oli tapa Apollon heitti kiekonheiton, sillä hän ei olisi voinut heittää sitä millään muulla tavalla, ja nyt, kun hän kiekonheitto on kiinni nuoriso, hän makaa siellä kiekonheiton itse-Lakonian nuoriso, Suora jalka, ei unpracted juoksussa, lihakset hänen käsivartensa jo kehittynyt, hienoja linjoja luut merkitty alle lihan; mutta Torjuva Apollon on yhä heittäjän jalassa ja tuijottaa maahan. Te sanotte, että hän on kiinnitetty siellä, sellainen tyrmistys on langennut hänelle. Mout on Zephyros (Länsituuli), joka suuttui Apollonille ja sai kiekonmenetyksen iskemään nuorukaiseen, ja kohtaus vaikuttaa tuulelle naurettavalta asialta ja hän pilkkaa Jumalaa tähystyksestään. Sinä voit nähdä hänet, luulen, hänen siivekäs ohimot ja hänen herkkä muoto, ja hän kantaa kruunu kaikenlaisia kukkia, ja pian kutoa hyasintti niiden joukossa.”

Filostratus nuorempi, Imagines 14 (trans. Fairbanks) (Kreikkalainen retorikko C3rd A. D.):
” Hyakinthos (Hyacinthos). Kysykäämme nuorukaiselta, poikani, kuka hän on ja mikä on syy Apollonin läsnäoloon hänen kanssaan, sillä hän ei pelkää meidän edes katsovan häntä. No, hän sanoo olevansa Hyakinthos, oibaloksen (Oebaloksen) poika, ja nyt kun olemme oppineet tämän, meidän täytyy myös tietää syy Jumalan läsnäoloon. Leton poika nuoruuden rakkaudesta lupaa antaa hänelle kaiken mitä hänellä on lupaa olla hänen kanssaan; sillä hän opettaa hänelle jousen käyttöä ja soittoa ja ennustustaidon ymmärtämistä, ei taitamattomuutta vieheen kanssa, ja johtaa palaestran taistelua, ja hän antaa hänelle, että hän joutsenten vetämissä vaunuissa käy kaikissa Apollonille rakkaissa maissa. Tässä on Jumala, joka on maalattu tavalliseen tapaan ilman karvoja; hän nostaa säteilevän otsan silmien yläpuolelle, jotka loistavat kuin valonsäteet, ja hän rohkaisee suloisella hymyllä Hyakinthosta ojentaen oikean kätensä samassa tarkoituksessa. Nuorukainen pitää silmänsä lujasti maassa, ja ne ovat hyvin huomaavaisia, sillä hän iloitsee kuulemastaan ja suhtautuu vaatimattomasti siihen luottamukseen, joka on vielä tuleva. Hän seisoo siinä, peittäen purppuranpunaisella vaipalla ruumiinsa vasemman puolen, joka on myös vedetty taakse, ja hän tukee oikeaa kättään keihäällä, lantio heitetään eteenpäin ja oikea puoli paljastetaan näkyville, ja tämä paljas käsivarsi antaa meille mahdollisuuden kuvata sitä, mikä on näkyvissä. Hänellä on hoikka nilkka suoran säären alapuolella, ja jälkimmäisen yläpuolella tämä notkea polvinivel; sitten tulevat reidet, jotka eivät ole liiaksi kehittyneet, ja lonkkanivelet, jotka tukevat muuta ruumista; hänen kylkensä kiertää ulos koko rintaa, hänen käsivartensa turpoaa herkässä kaaressa, hänen kaulansa on kohtalaisen pystyssä, kun taas hiukset eivät ole hoitamattomat eivätkä jäykät liasta, vaan putoavat hänen otsalleen ja sulautuvat hänen partansa ensimmäiseen alas. Kiekonheitto hänen jaloissaan ((lacuna)) . . itsestään, ja Eroksesta (rakkaudesta), joka on sekä säteilevä että samaan aikaan alakuloinen, ja Zephyroksesta, joka vain näyttää villiä silmäänsä tähystyspaikastaan-kaikesta tästä maalari ehdottaa nuorukaisen kuolemaa, ja Apollonin tehdessä näyttelijäkaartinsa, Zephyros, hengittämällä sen kulkua vastaan, saa kiekonheiton iskemään Hyakinthokseen.

Pseudo-Hyginus, Fabulae 271 (trans. Grant) (roomalainen mytografi C2nd A. D.):
”nuoret, jotka olivat komeimpia. Adonis, Cinyraksen ja Smyrnan poika, jota Venus rakasti. Endymion, Aetoloksen poika, jota Luna rakasti. Ganymedes, Erichthoniuksen poika, jota Jove rakasti. Hyasinthos, Oebaloksen poika, jota Apollon rakasti. Narkissos, Kefisos-joen poika, joka rakasti itseään . . .”

Ovid, metamorfoosit 10. 162 ff (suom. Brookes More) (roomalainen eepos C1st EKR. – C1st A. D.) :
” sinäkin, Amyclides, olisit asetettu taivaalle! jos Phoebus olisi saanut aikaa, jonka julmat kohtalot kielsivät sinulle. Mutta tavallaan sinäkin olet kuolematon. Vaikka olet kuollut. Aina kun lämmin kevät ajaa talven ulos, ja Oinas (pässi) onnistuu kalat (vetinen kala), nouset ja Kukkivat vihreällä turvetta. Isäni rakkaus sinua kohtaan oli syvempää kuin hän tunsi muita kohtaan. Delphi maailman keskus, ei ollut johtava vartija, kun taas Jumala usein Eurotas ja maa Sparta, koskaan linnoitettu muurit. Hänen sitransa ja jousensa eivät enää täyttäneet hänen innokasta mieltään, ja nyt hän kantoi ihmisarvoa ajattelematta verkkoja ja piti koiria talutushihnassa, eikä epäröinyt lähteä Hyasinthoksen kanssa karuille, jyrkille vuorenharjanteille; ja kaikkien näiden yhteyksien kautta hänen rakkautensa lisääntyi. Nyt Titan oli suunnilleen puolivälissä, tulevan ja karkotetun yön välillä, ja seisoi yhtä kaukana noista kahdesta ääripäästä. Sitten kun nuorukainen ja Foibus olivat hyvin riisuttuja ja he loistivat runsaalla oliiviöljyllä, he kokeilivat ystävällistä kilpailua kiekonheiton kanssa. Foibus lähetti sen ensin, ryhdikkäänä, pikkutyttönä ilman halki ja halkaisi sen leveällä painollaan tuonpuoleiset pilvet, joista se lopulta putosi maahan, varmana todisteena voimasta ja taidosta. Vaarasta välittämättä Taenarides riensi hakemaan innokasta kunniaa pelistä ja päätti hankkia kiekonheiton. Mutta se syöksyi pois kovasta maasta ja löi sinua vasten kasvojasi, Oi Hyasinthus! Kuolettavan kalpea Jumalan kasvot menivät-yhtä kalpeat kuin pojan. Varovasti hän nosti surullisen halatun muodon.
kiltti Jumala yrittää lämmittää sinut takaisin elämään, ja pyrkii seuraavaksi hoitamaan haavaasi ja pysymään jäähyväissielusi parantavilla yrteillä. Hänen taidoistaan ei ole mitään hyötyä, sillä haava on kaiken parantamistaidon yläpuolella. Ikään kuin joku, kun puutarhassa, katkaisee orvokit, unikot, tai liljat ripustettu kultainen varret, sitten roikkuvat ne täytyy ripustaa surkastuneet päänsä, ja katse alas kohti maata niiden alla; niin, kuolevan pojan kasvot droops, ja hänen taivutettu kaula, taakka itselleen, putoaa takaisin hänen olkapäälle : ’Olet langennut parhaassa nuoruudessasi, Oi Oebalides !’Voihkinut Apollo. ’Minä näen sinun murheellisesta haavastasi Oman syyllisyyteni, ja sinä olet minun murheeni ja häpeäni aihe. Oma käteni antoi sinulle kuoleman pyytämättä. minua voidaan syyttää vain tuhoamisestasi.– Mitä olen tehnyt väärin? Voiko sinun kanssasi pelaamista sanoa virheeksi? Pitäisikö sinun rakastamistasi sanoa syyksi? Ja voi, että voisin nyt luopua elämästäni sinun vuoksesi! Tai kuolen kanssasi! Mutta koska kohtalomme meitä estää, niin sinä olet aina minun kanssani ja asut minun huolitelluilla huulillani. Lyyra iski käteeni, ja oikeat lauluni juhlistavat sinua aina. Uusi kukka sinä nouset, merkinnät teidän terälehdet, lähellä jäljitelmä minun jatkuva voihkia, ja siellä tulee toinen yhdistää tämän uuden kukan, urhea sankari on tunnettu samat merkit sen terälehdet.”
ja kun Phoebus, Apollon, lauloi näitä sanoja totuuden kertovilla huulillaan, niin katso, Hyasinthoksen veri, joka oli vuodattanut maahan hänen vieressään ja siellä värjännyt ruohon, muuttui verestä; ja sen tilalle nousi kukka, kauniimpi kuin Tyrian väri. Se näytti melkein liljalta, ellei toinen ollut violetti ja toinen valkoinen. Phoebus ei kuitenkaan ollut tyytyväinen tähän. Sillä hän teki ihmeen surullisista sanoistaan, jotka oli kirjoitettu kukkien lehtiin. Niihin on kaiverrettu kirjaimet AI, AI. Ja Sparta on varmasti ylpeä voidessaan kunnioittaa Hyasinthosta poikanaan, ja hänen rakas maineensa pysyy, ja joka vuosi he viettävät hänen juhlaansa.”

Ovid, metamorfoosit 13. 395:
” purppurakukan kantamasta vihreästä turpeesta, joka oli ensin versonut haavoittuneesta Oebaliuksesta . Sen terälehtiin on kaiverrettu kirjaimia niin pojalle kuin miehellekin, siellä huudetaan murhetta, täällä nimeä.”

Ovid, Fasti 5. 222 ff (suom. Frazer) (roomalainen runous C1st B. C.-C1.A. D.):
” olin ensimmäinen , joka teki kukan Terapnaean verestä, ja sen terälehtiin valitusvirsi jää kaiverrettuna. Sinullakin, Narkissos, on nimi puutarhoissa, – onneton, koska sinulla ei ollut kaksoisolentoasi. Mitä on kerrottava Krookuksesta ja Attiksesta ja Cinyraksen pojasta, jonka haavoista minun taiteeni kautta kauneus versoo?”

Claudian, Proserpiinin raiskaus 2. 130 ff (suom. Platnauer) (roomalainen runous C4th A. D.):
” Thee also, Hyacinthus, they gather, thy flower signed with woe, and Narcissus too-once lovely boys, now the pride of flower spring. Sinä, Hyacinthus, joka synnyit Amyklaessa, Narkissos oli Heliconin lapsi; sinut eksynyt discus surmasi; hänen rakkautensa hänen virran heijastamiin kasvoihinsa viehtynyt; sillä sinä itket Deloksen Jumalaa murheen painattamalla otsalla; hänelle Kefisus hänen särkyneillä ruokoillaan.”

Colluthus, Rape of Helen 240 ff (trans. Mair) (Kreikkalainen runous C5 – 6 jKr.) :
” Hyakinthoksen pyhäkkö (Hyasinthos), jonka kerran pelatessaan pikkupoikana Apollonin kanssa amyklain asukkaat merkitsivät ja ihmettelivät, eikö Leto ollut siittänyt ja kantanut häntäkin Zeukselle. Apollon ei kuitenkaan tiennyt pitävänsä nuorukaista kateellisen Zephyroksen (länsituulen) vuoksi. Ja maa, tehden mielihyvää itkevälle kuninkaalle, tuotti kukan lohduttamaan Apollonia, sen kukan, joka kantaa komean nuorukaisen nimeä.”

Nonnos, Dionysiaca 2. 80 ff (suom. Rouse) (kreikankielinen eepos C5th a jKr.):
” raikkaan kukkiva puutarha hävitettiin, ruusuiset niityt kuihtuivat; Pyörivien sypressien kuivat lehdet löivät zephyroksen (länsituulen). Foibos (Phoebus) lauloi itkuvirren surumielisin sävyin tuhotusta iiriksestään (hyakinthos), veisasi surumielistä laulua ja valitti paljon katkerammin kuin amyklaian (Amyklaian) kukkaröykkiöstään, kun hänen viereensä osui laakeripuu.”

Nonnos, Dionysiaca 3. 153 ff :
” Apollonin surevan iiriksen oppineisiin lehtiin kirjoitettiin monta kasvinviljeltyä sanaa; ja kun Zephyros (Länsituuli) puhalsi kukkaispuutarhassa, Apollon käänsi katseensa nuoreen rakkaaseensa, hänen kaipuunsa ei koskaan tyydyttynyt; jos hän näki tuulten pieksämän kasvin, hän muisti quoit ’n ja vapisi pelosta, että tuuli, niin mustasukkainen kerran pojasta, saattaisi vihata häntä jopa lehdessä: jos on totta, että Apollon kerran itki niillä silmillä, jotka eivät koskaan itkeneet, nähdäkseen tuon pojan kiemurtelevan tomussa, ja kuvio siellä kukassa jäljitti Oman’ voi!”iiriksellä, ja niin arveli foiboksen (Phoebus) kyyneleet.”

Nonnos, Dionysiaca 10. 253 ff :
” zephyroksen kuolonkutominen henkäys saattoi puhaltaa uudelleen, kuten kerran aiemminkin, kun katkera räjähdys tappoi nuoren miehen samalla kun se käänsi hurtling quoit Hyakinthosta vastaan.”

Nonnos, Dionysiaca 11. 362 ff:
” nuori Lakonialainen ravisteli Zephyrosta (Länsituuli), mutta hän kuoli, ja amyklaialainen tuuli löysi nuoren Kyparissoksen (Cyparissos) lohdutukseksi Amyklaialaiselle Hyakinthokselle.”

Nonnos, Dionysiaca 29. 95 ff:
” Apollon bemoaned Hyakinthos (Hyacinthos), iski quoit, joka toi hänelle nopean kuoleman, ja moitti zephyroksen (länsituulen) mustasukkaisen Galen räjähdystä.”

HYACINTHOKSEN tyttärien uhraus

Pseudo-Apollodoros, Bibliotheca 3. 15. 8 (suom. Frazer) (Kreikkalainen mytografi C2nd A. D.):
” kun sota jatkui eikä hän voinut vallata Ateenaa, hän rukoili Zeukselta, että tämä kostaisi ateenalaisille. Ja kaupunki on käynyt nälänhätä ja rutto, ateenalaiset aluksi, tottelevaisuus antiikin oraakkeli, teurastivat tyttäret Hyakinthos (Hyakinthos), wit, Antheis, Aigleis (Aigleis), Lytaia (Lytaia), ja Orthaia (Orthaia), haudalla Geraistos (Geraistos), Kyklops (Kyklooppi); Hyakinthos, neitojen isä, oli tullut Lakedaimonista (Lacedaemon) ja asui Ateenassa. Mutta kun siitä ei ollut mitään hyötyä, kysyivät he kaikkeinpuhujalta, kuinka heidät voitaisiin vapauttaa; ja Jumala vastasi heille, että heidän tulisi antaa Minokselle kaikki, mitä hän tahtoisi.

Pseudo-Hyginus, Fabulae 238 (trans. Grant) (roomalainen mytografi C2nd A. D.):
”Those who killed their daughters . . . Spartalainen Hyakinthos surmasi oraakkelin mukaan tyttärensä Antheiksen ateenalaisten puolesta.”

Harpocration, S. V. Huakinthides kertoo, että Lakedaimonialaisen Hyakinthoksen tyttäret tunnettiin nimellä Hyakinthides (Hyasinthides).

AMYKLAEN HYASINTHIA-juhla

Herodotos, historia 9. 6 . 1 – 7. 1 (suom. Godley) (kreikkalainen historioitsija C5th B. C.):
” he lähettivät myös Lakedaimonin (Lacedaemon) luokse lähettiläitä, joiden oli määrä nuhdella Lakedaimoneja siitä, että he sallivat Barbaarin hyökätä Attikaan (Attica) eivätkä auttaneet Ateenalaisia kohtaamaan häntä Boiotiassa (Boiotia). . . ja varoittakaa heitä, että ateenalaiset keksisivät pelastuskeinon itselleen, jos Lakedaimonialaiset eivät lähettäisi heille apua. Lakedaimonialaiset viettivät tähän aikaan Hyakinthia (Hyakinthia) (Hyakinthos-juhlaa), ja heidän päähuolensa oli antaa Jumalalle hänelle kuuluva.”

Pausanias, kuvaus Kreikasta 3. 1. 3 (suom. Jones) (Kreikkalainen matkakertomus C2nd A. D.) :
” Amyklas (Amyklas), Lakedaimonin (Lacedaemon) poika, halusi jättää taakseen jonkin muistomerkin ja rakensi kaupungin Lakoniaan. Hyakinthos (Hyacinthos), nuorin ja kaunein hänen pojistaan, kuoli ennen isäänsä, ja hänen hautansa on Amyklaissa (Amyklai) Apollonin kuvan alapuolella.”

Pausanias, kuvaus Kreikasta 3. 19. 3 – 5 :
” patsaan jalusta on muovattu alttarin muotoon ja he sanovat, että Hyakinthos (Hyasinthos) on haudattu siihen, ja Hyakinthiassa (Hyasinthos), ennen Apollonille uhraamista, he uhraavat hyakinthokselle kuin sankarille tähän alttariin pronssisen oven kautta, joka on alttarin vasemmalla puolella. Alttarilla taotaan Reliefi . . . Demeter, Kore (ydin, Piika), Plouton (Pluton), heidän vieressään Moirai (kohtalot) ja Horai (Vuodenajat), ja heidän kanssaan Afrodite, Athene ja Artemis. He kantavat taivaaseen Hyakinthoksen ja Polyboian (Polyboian), sisaren, he sanovat, hyakinthoksen, joka kuoli palvelijattarena. Nyt tämä Hyakinthoksen patsas esittää häntä parrakkaana , mutta Nikias (Nikias), Nikomedeen poika, on maalannut hänet nuoruuden kauneudessa, vihjaten Apollonin rakkaudesta Hyakinthokseen, josta legenda kertoo . . . Mitä tulee Zephyros (Länsituuli), kuinka Apollon tahattomasti tappoi Hyakinthoksen, ja tarina kukka, meidän täytyy olla tyytyväisiä legendoja, vaikka ehkä ne eivät ole todellista historiaa.”

Pausanias, kuvaus Kreikasta 3. 10. 1 :
” Agesilaos marssi jälleen armeijan kanssa Korinthosta (Korintti) vastaan , ja koska hyakinthia (hyasintti) – juhla oli käsillä, hän antoi Amyklaialaisille (Amyklaialaiset) luvan palata kotiin suorittamaan perinteisiä riittejä Apollonin ja Hyakinthoksen (Hyasinthos) kunniaksi.”

Pausanias, kuvaus Kreikasta 4. 19. 4:
” nyt Lakedaimonialaiset tekivät hyakinthoksen juhlan lähestyessä neljänkymmenen päivän aselevon Eiran miesten kanssa . He itse palasivat kotiin viettämään juhlaa.”

Ovid, metamorfoosit 10. 218 (suom. Brookes More) (roomalainen eepos C1st EKR. to C1st A. D.):
”ja Sparta totisesti on ylpeä kunnioittaessaan Hyacinthosta poikanaan; ja hänen rakastettu maineensa kestää; ja joka vuosi he viettävät hänen juhlallista juhlaansa.”

Colluthus, Rape of Helen 240 ff (trans. Mair) (kreikkalaista runoutta C5th-6th ad):
”Hyakinthoksen pyhäkkö .”

lähteet

H3> kreikka

• Hesiodos, katalogit naiskatkelmista – Kreikkalainen eepos c8th – 7th B. C.
• Hesiodos, Suuri Eoiae – fragmentit – Kreikkalainen eepos c8th – 7th B. C.
• Apollodoros, the library – kreikkalainen mytologia c2nd A. D.
• Bion, poems-kreikkalainen burkolinen c2nd-1st B. C.
• Pausanias, kuvaus Kreikasta-kreikkalainen matkakertomus c2nd A. D.
• Lukianos, Dialogues of the Gods – Kreikkalainen Satiiri C2nd A. D.
• Lukianos, Dialogues of the Dead – Kreikkalainen Satiiri c2nd A. D.
• Filostratus vanhempi, Imagines – Kreikkalainen retoriikka C3rd A. D.
• Klemens, kehotus kreikkalaisille – Kristillinen tutkija C2nd
• Klemens, recognitions – Christian Scholar C2nd A. D.
• Nonnus, dionysiaca – Kreikkalainen eepos C5th A. D.
• Colluthus, The Rape of Helen – Kreikkalainen eepos C5th – 6th A. D.

roomalainen

• Hyginus, Fabulae-Latinalainen Mytografia C2nd A. D.
• Ovid, Metamorphoses-Latinalainen eepos C1st B. C. – c1st A. D.
• Claudian, Proserpinen raiskaus-Latinalainen Runous C4th A. D.