Horehound. Nimi tuo todennäköisesti mieleen sekatavarakaupan ison lasipurkin epämääräisesti melassilla maustettuja pennykarkkeja tai vaikkapa paketin vanhanaikaisia tummanruskeita yskänpastilleja. Se ei kuitenkaan saa muodostaa kuvaa näiden tuotteiden lähteestä, karusta monivuotisesta yrtistä, joka on kotoisin Euroopasta, Pohjois-Afrikasta ja Aasiasta ja jota luonnostellaan Pohjois-Amerikan kolkoimmissa paikoissa ja kotona melkein missä tahansa yrttitarhassa vyöhykkeeltä 3 vyöhykkeelle 10.

nimi saattaa viitata harmaaseen koirarotuun, mutta se on harhaanjohtavaa. ”Hore- ”tarkoittaa harya (harmaata tai valkoista vanhalla englannilla), mutta” – hound ” ei ole koiraeläin; se on vain vanha nimi yrtille. Yleisnimi Marrubium on nimi, jolla roomalaiset tunsivat yrtin, ja vulgare tarkoittaa yleistä. Toisten mielipiteiden mukaan Marrubium tarkoittaa ”muinaista italialaista kaupunkia” tai heprealaista katkeruutta merkitsevää sanaa. Joissakin lähteissä horehound mainitaan niiden karvaiden yrttien joukossa, joita juutalaiset syövät pääsiäisenä, mutta Jo Ann Gardnerin mukaan (”Bitter Herbs: A New Look at the Plants of the Bible”, The Herb Companion, huhti-toukokuu 1990) se ei kuulu Raamatun alkuperäisiin karvaisiin yrtteihin.

myös useita muita minttukasvien heimoon kuuluvia yrttejä kutsutaan horehoundeiksi, jotka muistuttavat Marrubiumia sikäli, että niiden kukat ovat ryhmittyneet lehtiaksileihin. Vesihorekoirat kuuluvat ”Lycopus” – sukuun ja mustahorekoira ja kreikanhorekoira ”Ballota” – sukuun.

käyttämällä Horehoundia

kukkien kielellä horehound tarjoaa toiveita hyvästä terveydestä, ja monien kulttuurien lääkärit ovat julistaneet sen tehoavan monenlaisiin vaivoihin, niin kasveihin kuin ihmisiinkin. Entisaikojen herbalistit määräsivät sitä kuumeeseen ja malariaan ja vastalääkkeeksi käärmeiden tai vesikauhuisten koirien puremiin, myrkkyyn ja jopa taikuuteen! Sitä suositeltiin kärpästen tappamiseen ja puissa elävien nokkamadon hoitoon. Horehoundia on perinteisesti käytetty mahalaukun, sappirakon ja hengityselinten sairauksien sekä hepatiitin hoitoon. Teet ja yskänlääkkeet olivat suosittuja valmisteita, mutta yrttiä käytettiin myös nuuskana (silmien keltaisuuden hoitoon), ja tuoreet lehdet poulticed hunajalla ”puhdistaa likaisia ja likaisia haavaumia.”Marrubium, horehoundista uutettu kemiallinen yhdiste, on yskänlääke. Suuret annokset horehound ovat purgative ja voi aiheuttaa rytmihäiriöitä, ja mehu voi aiheuttaa ihottumaa.

Englannissa horehoundista tehtiin ”ruokahalua kiihottavaa ja terveellistä” olutta ja juomatee on maittavaa, jos sitä makeutetaan voimakkaasti katkeruuden peittämiseksi. Horehound-karkki on helppo valmistaa (KS.resepti sivulta 19).

kasvava Horehound

Horehoundilla on pystyjä, villamaisia, nelikulmaisia, 2-3 metriä korkeita varsia ja ryppyisiä, kampamaisia, harmaanvihreitä vastakkaisia lehtiä, jotka ovat yläpuolelta sileitä tai untuvaisia ja alapuolelta pörröisempiä. Kesäkuusta syyskuuhun pienten valkoisten kukkien renkaat tungeksivat lehtiaksileihin piikikkäinä valkoisina kalykeinä, ja pienesti koukkuun jääneet siemenet kulkeutuvat uusille paikoille ohikulkevien eläinten Turkkiin. Tuoreet lehdet tuoksuvat myskiltä (joidenkin mukaan hedelmän – tai timjamin tuoksuisilta), mutta haju katoaa kuivuessa. Horehound on tärkeä mehiläisyrtti.