Göbekli Tepe
”Göbekli Tepe” (”navan kukkula”, tai ”Potbellyn kukkula”) sijaitsee noin 16 kilometriä koilliseen şanlıurfasta, muinaisesta kaupungista Kaakkois-Turkissa, jonka nimi oli aikoinaan ”Edessa” ja joka tunnettiin ”profeettojen kaupunkina”. Vaikka tällä läheisellä kaupungilla on rikas uskonnollinen historia, niin kuinka kauas taaksepäin uskonto ulottui tällä alueella, sitä ei tiedetty ennen ”Göbekli Tepen”löytämistä. Kohde on Unescon maailmanperintöluettelossa.
Arkkitehtuuri & Art
paikka on vanhin tähän mennessä löydetty ihmisen tekemä Palvontapaikka, joka on peräisin 10 000 eaa. Temppelit löysi saksalainen arkeologi (Klaus Schmidt), joka oli aiemmin työskennellyt Nevalı Çorin paikalla ja kaivauksilla, joiden tiedetään nykyisin olevan Göbekli Tepen edeltäjiä. Temppeleissä on 3 metrin (10 Jalan) pylväät, jotka sijaitsevat pyöreällä paikalla. Jokaisessa T: n muotoisessa monoliittisessa kalkkikivipylväässä on veistettyjä reliefejä eläimistä – gaselleista, käärmeistä, ketuista ja Leijonista – sekä abstrakteja hahmoja ja ikoneita. Paikalta löydetyt luut viittaavat siihen, että kukkulaa käytettiin rituaaliuhreihin ja juhliin.
Mainos
sivilisaation kehdosta löydetty ”Göbekli Tepe” (suomeksi Potbellyn kukkula) on oikeutetusti nimetty. Ajaessasi ympäröivien kylien läpi (Derman Köyü, Göktepe Köyü ja Örencik Köyü) – toinen kahdesta kulkutavasta paikalle – sinut ohjataan muinaiselle temppelille seinään ruiskumaalatuilla kylteillä. Sitten ajetaan hiljalleen kukkuloita ylös peltojen välissä, joita maanviljelijät ovat työstäneet vuosisatoja, kunnes nähdään, kuin keski-ikäinen mies makaamassa selällään paita pois, ”Potbelly Hill” seisoo alueen korkeimpana kohtana.
temppelin rakentaneet metsästäjä-keräilijät elivät kirjoitusta, metallia tai saviastioita edeltäneessä maailmassa, ja aikana, jolloin arkeologit luulivat, että ihmiskunta oli vielä ryhmittynyt yhteen palvomaan pappeja ja uhreja, kuitenkin nämä neoliittiset palvojat jotenkin järjestäytyivät ja keksivät keinon leikata ja kuljettaa nämä 16 tonnin painoiset kivipylväät kukkulalle ja järjestää ne ympyränmuotoiseen, rituaaliseen kaavaan.
Advertisement
The hill was littered with an enormous amount of Neolithic flint tools – knives, choppers, and projectile points. Nämä työkalut eivät ole tavanomaisesta, mutta pelkkä määrä niitä on jonkinlainen ilmiö, ja se, että niitä käytettiin rakentaa uskonnollinen sivusto, aikana, jolloin monet historioitsijat ja arkeologit uskoivat temppeleitä ja uskonnollisia käytäntöjä tällaista ei vielä ollut olemassa, tekee tästä vieläkin mielenkiintoinen löytö.
tilaa viikoittainen sähköpostiuutisemme!
merkitys uskonnon kehityksen ymmärtämisessä
historioitsija K. Schmidt uskoi, että se, mitä hän kutsui ”kukkulalla olevaksi katedraaliksi”, oli pyhiinvaelluskohde, joka houkutteli palvojia jopa 160 kilometrin (100 mailin) päähän. Göbekli Tepen löytö ” viittaa ainakin siellä työskenteleville arkeologeille siihen, että inhimillinen Pyhän taju—ja inhimillinen rakkaus hyvään spektaakkeliin—on saattanut synnyttää itse sivistyksen. Kuten kaivinkone Klaus Schmidt asian ilmaisi, ensin tuli temppeli, sitten kaupunki.”Schmidt uskoo, että sivilisaatio ei noussut ekologisista syistä, kuten concensus on ollut, vaan että ”sivilisaatio on ihmismielen tuote”, teoria, joka muuttaisi maiseman arkeologiaa ja historiankäsitystämme.
uudet löydöt alkavat vihdoin muokata arkeologian hitaasti etenevää konsensusta. Göbekli Tepe on Stanfordin arkeologian ohjelman johtajan Ian Hodderin mukaan ”uskomattoman suuri ja hämmästyttävä, naurettavan varhaisessa vaiheessa”. Göbeklin ”valtavista suurista kivistä ja fantastisesta, pitkälle jalostetusta taiteesta” innostunut Hodder—joka on viettänyt vuosikymmeniä kilpailevilla Neoliittisilla paikoilla-sanoo: ”Monet ihmiset ajattelevat, että se muuttuu everything…It kumoaa koko omenakärryn.””Kaikki teoriamme olivat vääriä.”(Newsweek)
vaikka nämä uudet teoriat ja muutokset sivilisaatioiden, uskonnon ja kaupunkien kehityksen ymmärtämisessä herättävät nykyisellään Göbekli Tepessä yhä enemmän kysymyksiä arkeologian ja esihistorian kannalta kuin se vastaa. Paikka näyttää menettäneen merkityksensä ja hylättiin 8. vuosituhannella eaa., mutta sillä on selvästi vahvoja vaikutuksia ymmärrykseemme muinaisesta maailmasta tänään.