Powers erotettiin ilmavoimista vuonna 1956 kapteenin arvoisena. Tämän jälkeen hän liittyi CIA: n U-2-ohjelmaan siviililuokalla GS-12. U-2-lentäjät lensivät vakoilulentoja 21 kilometrin korkeudessa, oletettavasti Neuvostoliiton ilmapuolustuksen ulottumattomissa. U-2 oli varustettu huipputeknisellä kameralla, joka oli suunniteltu ottamaan korkearesoluutioisia kuvia stratosfääristä vihamielisten maiden, kuten Neuvostoliiton yllä. U-2-Avaruuslennot kuvasivat järjestelmällisesti sotilaslaitoksia ja muita tärkeitä kohteita.:41

tiedustelulento

U-2: n ensisijainen tehtävä oli Neuvostoliiton ylittäminen. Neuvostoliiton tiedustelu oli ollut tietoinen U-2-lentojen tunkeutumisesta ainakin vuodesta 1958 ellei jo aiemmin:47,59, mutta tehokkaita vastatoimia ei ollut ennen vuotta 1960. Toukokuuta 1960 Powersin U-2A, 56-6693, lähti armeijan lentotukikohdasta Peshawarista Pakistanista, 53 Yhdysvaltain Badaberin lentoaseman (Peshawarin Lentoasema) tuella. Tämän piti olla ensimmäinen yritys ”lentää koko matka Neuvostoliiton halki … sitä pidettiin kuitenkin uhkapelin arvoisena. Suunniteltu reitti veisi meidät syvemmälle Venäjälle kuin olimme koskaan menneet, samalla kun kulkisimme tärkeiden kohteiden läpi, joita ei ole koskaan ennen kuvattu.”: 53-54

ammuttu alas

Powers ammuttiin alas S-75 Dvina (SA-2 Guideline)-ilmatorjuntaohjuksella Sverdlovskin yllä. Dvinoja laukaistiin yhteensä 14 kappaletta, joista yksi osui MiG-19-suihkuhävittäjään, joka lähetettiin torjumaan U-2, mutta ei päässyt tarpeeksi korkealle. Sen lentäjä Sergei Safronov lensi ulos, mutta kuoli vammoihinsa. Myös toinen neuvostoliittolainen Lentokone, läpikulkulennolla ollut vastavalmistettu Su-9, yritti siepata Powersin U-2: n. Aseistamaton Su-9 ohjattiin törmäämään U-2: een, mutta se epäonnistui suurten nopeuserojen vuoksi. (Su-9 lensi Mach 1,1: n yläpuolella, kun taas U-2 lensi noin Mach 0,6: n nopeudella.)

Powersin lentäessä lähellä Kosulinoa Uralin alueella hänen U-2-hävittäjäänsä laukaistiin kolme S-75 Dvinaa, joista ensimmäinen osui koneeseen. ”Se, mitä koneesta oli jäljellä, alkoi pyöriä vain ylösalaisin nokka osoittaen ylöspäin kohti taivasta, pyrstö alaspäin kohti maata.”Powers ei kyennyt aktivoimaan koneen itsetuhomekanismia ennen kuin hänet heitettiin ulos koneesta vapautettuaan kuomun ja turvavyönsä. Laskeutuessaan laskuvarjonsa alle Powers ehti sirotella pakokarttansa ja hankkiutua eroon osasta itsemurhavälinettään, hopeadollarin kolikosta, joka oli ripustettu hänen kaulansa ympärille sisältäen myrkkyneulan, vaikka hän säilytti myrkkyneulan. ”Olin silti yhä toiveikas paosta.”Hän löi kovaa maahan, jäi heti kiinni ja vietiin Lubjankan vankilaan Moskovaan.: 61-63, 67-71, 76 Powers huomasi toisen laskuvarjon laskeuduttuaan maahan, ”jonkin matkan päässä ja hyvin korkealla, yksinäinen punainen ja valkoinen laskuvarjo”.:69, 148-49, 274, 278:159-60

Yhdysvaltain hallituksen hämäysyritys

kun Yhdysvaltain hallitus sai tietää Powersin katoamisesta Neuvostoliiton yllä, he valehtelivat ”sääkoneen” eksyneen kurssiltaan sen lentäjän jouduttua ”vaikeuksiin happilaitteidensa kanssa”. CIA: n virkailijat eivät tajunneet, että kone syöksyi maahan lähes ehjänä ja että neuvostoliittolaiset olivat saaneet lentäjän ja koneen varusteet, mukaan lukien huippusalaisen korkean paikan kameran. KGB kuulusteli Powersia laajasti kuukausien ajan ennen kuin hän antoi tunnustuksen ja julkisen anteeksipyynnön osuudestaan vakoiluun.

Yhdysvaltain mediamediassa

Valkoisen talon myönnettyä, että Powers oli vangittu elävänä, amerikkalaismedia kuvasi Powersin hagiografisin termein, kokoamerikkalaisena lentäjäsankarina, joka ei koskaan polttanut tai koskenut alkoholiin. Todellisuudessa Powers tupakoi ja joi sosiaalisesti.:201 CIA kehotti vaimoaan Barbaraa antamaan rauhoittavia lääkkeitä ennen kuin hän puhui lehdistölle ja antoi hänelle puhekohtia, joita hän toisti lehdistölle esittääkseen hänet omistautuneena vaimona. Hänen murtunut jalkansa oli CIA: n väärien tietojen mukaan seurausta Vesihiihto-onnettomuudesta, kun todellisuudessa hänen jalkansa murtui hänen juotuaan liikaa ja tanssittuaan toisen miehen kanssa.:198-99

oikeudenkäynnissä vakoilusta Neuvostoliitossa Powers tunnusti häntä vastaan nostetut syytteet ja pyysi anteeksi Neuvostoliiton ilmatilan loukkaamista vakoillakseen neuvostoliittolaisia. Hänen anteeksipyyntönsä jälkeen amerikkalaismediat kuvasivat Powersin usein pelkuriksi ja jopa oireeksi Amerikan ”moraalisen luonteen rappiosta.”: 235-36

lehtitietojen vaarantama Lentäjän todistus

Powers yritti valehdella rajoittaakseen KGB: lle jakamansa tiedot siihen, mikä voitiin päätellä hänen koneensa hylyn jäänteistä. Häntä haittasivat tiedot, joita ilmestyi länsimaisiin lehtiin. KGB: n majuri totesi: ”ei ole mitään syytä salata tietoja. Se selviää kuitenkin. Lehdistösi antaa sen meille.”Hän kuitenkin rajoitti CIA: n yhteyksien paljastamisen yhteen henkilöön, salanimellä ”Collins”. Samalla hän toistuvasti totesi U-2: n maksimikorkeuden olevan 68 000 jalkaa (21 km), mikä on huomattavasti todellista lentokattoa matalampi.: xii, 78, 91, 128, 135, 137, 139, 145, 165-66, 256

poliittiset seuraamukset

tapaus takasi Hruštšovin ja Eisenhowerin väliset neuvottelut. Powersin kuulustelut päättyivät 30. kesäkuuta ja hänen eristyssellinsä 9.heinäkuuta. Elokuuta 1960 alkoi hänen oikeudenkäyntinsä vakoilusta Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilasosaston edessä. Puheenjohtajana toimivat kenraaliluutnantti Borisoglebsky, kenraalimajuri Vorobjev ja kenraalimajuri Zakharov. Roman Rudenko toimi syyttäjänä Neuvostoliiton Prokuraattorikenraalin ominaisuudessa. Mihail I. Grinev toimi Powersin puolustusasianajajana. Läsnä olivat hänen vanhempansa ja sisarensa sekä hänen vaimonsa Barbara ja tämän äiti. Hänen isänsä toi mukanaan asianajajansa Carl McAfeen, kun taas CIA toimitti kaksi muuta asianajajaa.:110, 114, 119-20, 142-43, 148, 157-58, 162, 188, 220

ConvictionEdit

19.elokuuta 1960 Powers tuomittiin vakoilusta, ”vakavasta rikoksesta, joka kuului Neuvostoliiton lain 2. pykälään” ”rikosoikeudellisesta vastuusta Valtiorikoksissa””. Hänen tuomionsa koostui 10 vuoden vankeusrangaistuksesta, joista kolme oli määrä olla vankilassa ja loput työleirillä. Yhdysvaltain suurlähetystön ”News Bulletin” totesi Powersin mukaan, että ”mitä hallitukseen tulee, olin toiminut minulle annettujen ohjeiden mukaisesti ja saisin täyden palkkani ollessani vangittuna”.: 157-61

häntä pidettiin Vladimirin keskusvankilassa, noin 240 kilometriä Moskovasta itään, rakennuksessa numero 2 9.syyskuuta 1960-8. helmikuuta 1962. Hänen sellitoverinsa oli latvialainen poliittinen vanki Zigurds Krūmiņš. Powers piti päiväkirjaa ja päiväkirjaa ollessaan suljettuna. Lisäksi hän oppi sellitoveriltaan matonkudonnan ajan kuluksi. Hän saattoi lähettää ja vastaanottaa rajoitetun määrän kirjeitä perheelleen ja perheeltään. Vankilassa on nyt pieni museo, jossa on näyttely voimista, joiden väitetään kehittäneen hyvät välit siellä oleviin Neuvostovankeihin. Koneen osia ja Powersin univormua on näytteillä Moninon Lentotukikohtamuseossa Moskovan lähellä.

vanki vaihtoi edit

CIA: n vastustusta

erityisesti CIA: n vastavakoilun päällikkö James Jesus Angleton vastusti vallanvaihtoa Neuvostoliiton KGB: n everstille William Fisherille, joka tunnettiin nimellä ”Rudolf Abel”, joka oli jäänyt FBI: n haaviin ja joutunut vankilaan vakoilusta.: 236-37 ensin Angleton uskoi, että Powers saattoi loikata tarkoituksella Neuvostoliiton puolelle. Vuonna 2010 julkaistut CIA: n asiakirjat osoittavat, että U. S. viranomaiset eivät tuolloin uskoneet Powersin kertomusta tapauksesta, koska se oli ristiriidassa salaisen kansallisen turvallisuusviraston (NSA) raportin kanssa, jonka mukaan U-2 oli laskeutunut 65 000-34 000 jalkaa (20-10 km) ennen kuin vaihtoi kurssia ja katosi tutkasta. NSA: n raportti on edelleen salainen vuodelta 2020.

joka tapauksessa Angleton epäili Powersin jo paljastaneen kaiken tietämänsä neuvostoliittolaisille ja järkeili siksi Powersin olevan arvoton Yhdysvalloille. Toisaalta Angletonin mukaan William Fisher ei ollut vielä paljastanut CIA: lle juuri mitään eikä suostunut paljastamaan edes oikeaa nimeään ja tästä syystä William Fisher oli vielä potentiaalisesti arvokas.

kuitenkin Francis Powersin vaimo Barbara Powers juopotteli usein ja hänellä väitetysti oli suhteita. Poliisi pysäytti hänet 22.kesäkuuta 1961 ajettuaan arvaamattomasti ja jäi kiinni rattijuopumuksesta.:251 jotta tunnetun CIA: n agentin vaimo ei saisi huonoa julkisuutta, CIA: n antamat lääkärit, joiden tehtävänä oli pitää Barbara poissa parrasvaloista, järjestivät hänet psykiatriselle osastolle Augustassa Georgiassa tiukan valvonnan alaisena.: 251-51 hänet vapautettiin lopulta äitinsä huostaan. CIA kuitenkin pelkäsi, että Neuvostovankilassa viruva Francis Powers saisi tietää Barbaran ahdingosta ja joutuisi sen seurauksena epätoivon tilaan, joka saisi hänet paljastamaan neuvostoliittolaisille kaikki salaisuudet, joita hän ei ollut vielä paljastanut. Barbara saattoi siis tietämättään auttaa siinä, että hänen miehensä ja William Fisher olivat hyväksyneet vankienvaihdon.: 253 Angleton ja muut CIA: ssa vastustivat yhä vaihtoa, mutta presidentti John F. Kennedy hyväksyi sen.: 257

the exchangeEdit

10.helmikuuta 1962 valta vaihdettiin yhdessä yhdysvaltalaisen opiskelijan Frederic Pryorin kanssa William Fisheriin paljon julkisuutta saaneessa vakoojavaihdossa Glienicken sillalla Berliinissä. Vaihdossa oli Neuvostoliiton KGB: n eversti William Fisher, joka tunnettiin nimellä ”Rudolf Abel”, joka oli jäänyt FBI: n haaviin ja joutunut vankilaan vakoilusta. Powers hyvitti vaihtoidean isälleen. Vapauduttuaan Powersin kokonaisaika vankeudessa oli 1 vuosi, 9 kuukautta ja 10 päivää.:237-40