profiili

Dinka on suurin yksittäinen Eteläinen Niloottiryhmä. He ovat karjapaimenia, jotka asuvat Pohjois-Bahr al Ghazalissa ja Valkoisen-Niilin etelä-ja länsiosissa.

historiallinen konteksti

Niloottisten eteläisten kansojen ja karjapaimenarabien välisellä rajalla eläminen on merkinnyt sitä, että Dinkat ovat olleet vähemmän eristyksissä kuin muut eteläiset kansat ja jossain määrin heillä on ollut välittäjän rooli heidän ja arabien välillä. Tämä läheisyys on kuitenkin tehnyt Dinkasta kaikkein haavoittuvaisimman arabimiliisien hyökkäyksille, usein Khartumin poliittisten johtajien yllytyksestä, jotka ampuvat miehet ja orjuuttavat naiset ja lapset, jotta heidät voidaan pitää henkilökohtaisena omaisuutena tai marssittaa pohjoiseen ja myydä. Koko Sudanin pohjoisen ja etelän välisen konfliktin ajan YK: n asiakirjat ja uutismediat kertoivat sitkeästi orjuuden elpymisestä Sudanissa.

Dinkat ovat joutuneet myös Khartumin Islamisaatiokampanjoiden kohteeksi, sillä useimmat Dinkat harjoittavat perinteisiä uskomuksia ja toiset ovat kristittyjä.

Abyein alueen Ngok Dinka solmi hieman ennen Sudanin itsenäistymistä Misseriya-arabinaapureidensa kanssa sopimuksen, jonka mukaan he jäisivät osaksi Kordofania sen sijaan, että liittyisivät Dinkan serkkuihinsa hallinnollisessa Etelä-Sudanissa. Sopimuksen tarkoituksena oli ylläpitää maiden välisiä sydämellisiä ja molempia osapuolia hyödyttäviä kauppasuhteita, mutta Sudanin ajauduttua sisällissotaan 1960-luvulla Ngok Dinka otti osaa etelän kapinallisiin.

seuraavien vuosikymmenten aikana Khartum mobilisoi Misseriyan ja Rizeigatin arabijoukot Ngok Dinkaa vastaan, ja konfliktiin ruiskutettiin tietoisesti etnistä ja uskonnollista merkitystä. Ngok Dinkan kärsimykset nousivat uusiin korkeuksiin 1980-luvulla, kun Khartumin tukemat Arabimiliisit polttivat lähes kaikki Abyeita ympäröivät Dinkan kylät, ryöstivät karjaa ja sieppasivat naisia ja lapsia.

öljylöydöt alueella ruokkivat pogromia, ja dinkan maaseutu hajaantui pohjoiseen ja keskittyi Abyein kaupunkiin. Maaliskuussa 1988 Rizeigatin Arabimiliisit surmasivat 1 000 Dinkalaista miestä, naista ja lasta Etelä-Darfurissa.

Sudanin kansan vapautusarmeijan (SPLA) johtaja John Garang oli Dinka, mutta hänen kansansa koki kuitenkin vakavan syrjäyttämisen SPLA: n operaatioiden seurauksena. Hallitusta kannattavien miliisien hyökkäysten tavoitteena oli tyhjentää Eteläiset öljykentät ja laajentaa laajamittaista koneellistettua maataloutta, mikä johti nälänhätään.

ensimmäinen suuri joukkopako tuli vuonna 1983, ja prosessi oli huipussaan vuosina 1986-1988. Pakkosiirtolaisille ei myönnetty kaupunkimaata. Tarjolla oli vain kaatopaikkoja ja muuta joutomaata. Vuonna 1991, kun Khartumin viranomaiset kohtasivat sodan vuoksi Etelä-Sudanista pakolaisiksi joutuneita, he siirsivät 150 000 pakolaista ja talonvaltaajaa Khartumista ja sijoittivat heidät sekasortoisiin, hallituksen valvomiin kauttakulkuleireihin, jotka olivat liian kaukana kaupungista, jotta he voisivat käydä töissä.

SPLA hajosi vuonna 1991, jolloin Riek Machar (a Nuer) ja Lam Akol Ajawin (a Shilluk) muodostivat hajanaisen ryhmittymän ja veivät mukanaan monia etnisiä Nuereita ja Shillukeja. Khartumin hallitus tarttui tilaisuuteen syventää eteläistä kahtiajakoa ja antoi sotilaallista tukea Macharille. Amnesty International raportoi 2 000 kuolleen Macharin joukkojen hyökkäyksessä Dinkan siirtokuntaan Borissa Jonglein osavaltiossa vuonna 1991.

tuhannet Dinkalaiset pakenivat verilöylyä etelään ja länteen Equatorian osavaltioon. Satunnaiset väkivaltaisuudet Dinkan ja Nuerin ryhmittymien välillä pahensivat tilannetta Etelä-Sudanissa koko 1990-luvun ajan. vuonna 1999 Dinkan ja Nuerin johtajat solmivat tulitauon. Jotkut Dinkan vanhemmat, jotka halusivat epätoivoisesti paeta sisällissotaa etelässä, luovuttivat lapsensa orjiksi maksaakseen Oman kuljetuksensa kuorma-autolla pohjoiseen.

sota ja nälänhätä toivat yhä enemmän yksin tulleita dinkan lapsia maaseudulta Pohjois-Sudanin kaupunkialueiden kaduille. Siellä heidät altistettiin monenlaiselle hyväksikäytölle, ja heidät vietiin usein inqaziin, ”pelastusleireille”, jotka sijaitsivat kaukana autiomaassa, ”uudelleenkoulutukseen” ja miliisijoukkojen kouluttamiseen.

ajankohtaiset asiat

Dinkan tilanne etelässä on parantunut tammikuun 2005 CPA-luokituksen jälkeen. Sudanin armeija ja Khartumin tukemat puolisotilaalliset joukot eivät enää yleensä hyökkää niihin, vaikka jotkin Khartumin tukeman Ugandan Lord ’ s Resistance Armyn hyökkäykset ovat jatkuneet.

sodan päättyminen on muuttanut Juban eräänlaiseksi kehitysbuumikaupungiksi, vaikka asunnot ovat auttamattoman lyhyitä eivätkä monet ole vielä nähneet taloudellista hyötyä. Monet vuonna 1991 Borista karkotetuista tuhansista Dinkalaisista lähtevät kotimatkalle.

samoin jotkut Dinkat Khartumissa asuvista arviolta 2 miljoonasta eteläläisestä muuttavat takaisin etelään, jotkut motivoituneina suunnitellusta väestönlaskennasta, kun taas toiset ovat palanneet, koska heillä ei ole työtä ja maata pohjoisessa. Etelän miliisit ovat riisuneet aseensa hitaasti, ja dinkan ja Nuerin välit ovat yhä kireät.

pelkoja Dinkan ylivallasta esiintyy myös etelän muiden heimojen keskuudessa. Vaikka etelän varapresidentti on Nuer (Riek Machar) ja yhtenäisyyshallituksen ulkoministeri on Shilluk (Lam Akol), taustalla on syvään juurtuneita jännitteitä, jotka johtuvat historiallisesta kilpailusta.

MRG: n tutkimus Sudanissa 2006 paljasti ristiriitaisia mielipiteitä aiheesta, ja jotkut entiset SPLA: n sotilaat olivat sitä mieltä, että koska Dinka muodosti suurimman osan sisällissodan taistelujoukoista, he ansaitsivat leijonanosan sotasaaliista. Muut SPLM: n virkamiehet tajusivat poliittiset herkkyydet ja hylkäsivät julkisesti Dinkan ylivaltateoriat. Toiset korostavat laajemmin, että Khartumin suosima kanta on jo pitkään ollut ”Dinkan sodan” korostaminen osana sen pyrkimyksiä lyödä kiilaa eteläisten maiden välille.

tilannetta mutkistavat myös SPLM-Dinkan sisäiset erimielisyydet. John Garangin kuoleman jälkeen ICG kertoi painostaneensa Salva kiiriä syrjäyttämään ”Garangin pojat” Khartumin hallituksesta. (ICG, 2006) vuoden 2007 hallinnon uudelleenjärjestelyissä huomattiin, että eniten hyötyi Salva kiiriä lähellä oleva Bahr el Ghazal Dinkas.

Abyei

CPA loi abyeille erityisen väliaikaisen hallinnollisen aseman, kunnes kansanäänestys antaa sen asukkaille mahdollisuuden valita liittyykö se pohjoiseen vai etelään. Vuonna 2006 presidentti al-Bashir ja hallitus kuitenkin hylkäsivät Abyein rajakomission havainnot, joiden olisi CPA: n mukaan pitänyt olla lopullisia ja sitovia. Keskeisenä vaikeutena pidetään sitä, että arvokkaat öljykentät, jotka Khartum halusi säilyttää hallinnassaan, on sen sijaan osoitettu etelään.

Khartum on myös lietsonut uutterasti Misseriya Arabin pelkoja tulevasta kansanäänestyksestä yhtenä taktiikkana estää Ngok Dinkan paluu ennen äänestystä. Hallinto on myös muuttanut alueelle pohjoisempia pyrkiessään muuttamaan väestökehitystä. Vuoden 2007 lopulla hallinto alkoi järjestää Misseriyan Arabimiehiä ”suosituiksi Puolustusvoimiksi”, samaan tapaan kuin se oli tehnyt Darfurin arabimaiden Janjaweed-joukkojen kanssa. Vastaiskuna entisen SPLA: n kerrottiin kannattavan Ngok Dinka-järjestön militarisointia. Seurasi vakavia yhteenottoja. Huhtikuussa 2008 Enough-hanke varoitti, että Abyein pöytäkirjan täytäntöönpanon jatkuva laiminlyönti johtaa Khartumin ja SPLM: n keskinäisiin provokaatioihin ja uhkaa aiheuttaa suuremman CPA: n romahtamisen. Sitten toukokuussa tarpeeksi analyytikko raportoi maasta käsin, että Sudanin Asevoimat oli pommittanut kaupunkia ilmasta ja tunkeutunut maahan. Hallituksen joukot olivat tyhjentäneet Abyein siviileistä ja polttaneet järjestelmällisesti toreja ja koteja. YK: n viranomaiset arvioivat, että 50 000 pakolaista pakeni etelään. Sudanin presidentti Omar al-Bashir ja etelän johtaja Salva Kiir pääsivät kesäkuussa 2008 sopimukseen pohjoisen ja etelän yhteisten sotilas-ja poliisiyksiköiden muodostamisesta Abyeille ja pakolaisten paluun helpottamisesta. Osapuolet sopivat myöhemmin, että Haagin pysyvä välitystuomioistuin päättää, ylittikö Abyein Rajakomissio tehtävänsä, kuten Khartum väitti. Kuun loppuun mennessä pohjoisten ja eteläisten joukkojen lähtö viivästyi selvästi, vaikka abyeille oli muodostettu yhteinen sotilasyksikkö.