”olen hyvin innoissani. Kun he soittivat ja kertoivat asiasta, kysyin heiltä, että oletteko varmoja, että olette soittaneet oikeaan numeroon. Tässä on Steve Wariner. Kai tiedät, kenelle puhut? Olen nipistänyt itseäni. Elämäntyöpalkinto on suuri kunnia. On paljon ihmisiä, jotka ansaitsevat sen enemmän kuin minä, mutta olen iloinen saadessani olla niiden seurassa, jotka ovat saaneet sen aiemmin, kuten Glen Campbell ja Merle Haggard. Luulen, että Chet Atkins oli ensimmäinen, ja on ollut hienoja taiteilijoita vastaanottamassa sitä. Olen hyvässä seurassa.”

hän muistelee noita tien alkuaikoja sivumiehenä ja sanoo, että paljon on muuttunut siinä, miten nopeasti Bisnes etenee.

”It’ s a totally different world. Tuntuu siltä, että artistit tulevat nykyään suoraan ulos ja he keikkailevat kahden valtavan bussin ja valtavan bändin kanssa. Niitä hiotaan jo mediakoulutuksella. Kun aloitin, se oli yksinkertaisempaa aikaa. Minun tapauksessani ei ollut sellaista asiaa kuin mediakoulutus. Se oli mitä oli. Useammassa tapauksessa, että ei, se oli vain vanha maalaispoika tai-tyttö, joka tuli metsästä jonnekin Nashvilleen ja alkoi tehdä levyjä. Omalla kohdallani vedin asuntovaunua pakettiauton takana, ja ajoimme Marylandiin tai Pennsylvaniaan tekemään keikkoja. Silloin haaveilimme vain busseista. Nykyään se on isoa bisnestä alusta asti. Se on iso muutos. Siihen aikaan minulla ei ollut edes Manageria. Pari vuotta RCA: ssa oloni jälkeen minulla oli sellainen. Jos minun pitäisi tehdä se uudelleen, en muuttaisi paljoakaan, mutta se on yksi niistä. Olisin yrittänyt saada enemmän ohjausta esimiestehtäviin kuin itse tein. Se oli sitä naiiviutta, että oli vain nuori ja epätietoinen, mutta monella ei ollut Manageria. Niin se vain oli.”