Betty Friedan, o.s. Bettye Naomi Goldstein, (s. 4. helmikuuta 1921 Peoria, Illinois, Yhdysvallat—kuoli 4. helmikuuta 2006 Washington, D. C.), yhdysvaltalainen feministi, joka tunnetaan parhaiten kirjastaan The Feminine Mystique (1963), joka tutki modernien naisten turhautumisen syitä perinteisissä rooleissa.

Bettye Goldstein valmistui vuonna 1942 Smith Collegesta pääaineenaan psykologia ja valmistuttuaan vuoden verran Kalifornian yliopistosta Berkeleystä asettui New Yorkiin. Hän työskenteli eri tehtävissä vuoteen 1947 saakka, jolloin hän meni naimisiin Carl Friedanin (erosi 1969) kanssa. Sen jälkeen hän asui 10 vuotta kotiäitinä ja äitinä New Yorkin esikaupunkialueella tehdessään freelance-töitä useille lehdille. Vuonna 1957 kyselylomake, jonka hän jakoi hänen Smith luokkatoverinsa ehdotti hänelle, että hyvin monet heistä olivat, kuten hän, syvästi tyytymättömiä elämäänsä. Hän suunnitteli ja toteutti laajan sarjan tutkimuksia aiheesta-muotoilemalla yksityiskohtaisempia kyselylomakkeita, tekemällä haastatteluja, keskustelemalla tuloksistaan psykologien ja muiden käyttäytymistieteen opiskelijoiden kanssa—ja lopulta organisoi havaintonsa, joita hänen henkilökohtaiset kokemuksensa valaisevat, vuoden 1963 maamerkkikirjassa the Feminine Mystique.

kirja oli välitön ja kiistelty bestseller, ja se käännettiin useille vieraille kielille. Sen nimi oli termi, jonka hän keksi kuvaamaan ”ongelmaa, jolla ei ole nimeä”—toisin sanoen henkilökohtaisen arvottomuuden tunnetta, joka johtuu nimetyn roolin hyväksymisestä ja joka vaatii naisen älyllistä, taloudellista ja tunneperäistä luottamusta mieheensä. Friedan keskeinen thesis oli, että naiset luokkana kärsinyt erilaisia enemmän tai vähemmän hienovaraisia muotoja syrjintää, mutta olivat erityisesti uhreja Läpitunkeva järjestelmä harhaluuloja ja vääriä arvoja, joiden nojalla he olivat kehottaneet löytämään henkilökohtaisen täyttymyksen, jopa identiteetti, vicariously kautta aviomiehet ja lapset, joille he olivat odotetaan iloisesti omistaa elämänsä. Tämä rajoitettu Vaimo-Äiti-rooli, jonka mainostajien ja muiden taholta keksimä tekaistu ihannointi oli kirjan nimen mukaan johtanut lähes väistämättä epätodellisuuden tai yleisen hengellisen huonovointisuuden tunteeseen aidon, luovan, itseään määrittelevän työn puuttuessa.

lokakuussa 1966 Friedan oli mukana perustamassa National Organization for Women (NOW) – kansalaisoikeusryhmää, joka oli omistautunut naisten yhtäläisten mahdollisuuksien saavuttamiseen. NOW: n puheenjohtajana hän ohjasi kampanjoita sukupuoliluokiteltujen työilmoitusten lopettamiseksi, naisten suuremman edustuksen puolesta hallituksessa, työssäkäyvien äitien päiväkotien puolesta sekä abortin laillistamisen ja muiden uudistusten puolesta. Vaikka se jäi myöhemmin ajoittain nuorempien ja radikaalimpien ryhmien varjoon, pysyi se nyt naisliikkeen suurimpana ja luultavasti tehokkaimpana järjestönä. Friedan luopui presidentin virasta maaliskuussa 1970, mutta jatkoi aktiivista työtään, joka oli syntynyt pitkälti hänen uraauurtavista ponnisteluistaan, auttaen järjestämään naisten tasa—Arvolakon—joka järjestettiin 26.elokuuta 1970, naisten äänioikeuden 50-vuotispäivänä-ja johtaen kampanjaa Yhdysvaltain perustuslakiin ehdotetun yhtäläisten oikeuksien lisäyksen ratifioimiseksi. Perustajajäsen National Women ’ s Political Caucus (1971), hän sanoi, että se oli järjestetty ”tehdä politiikkaa, ei kahvia.”Vuonna 1973 hänestä tuli ensimmäisen Naisten pankki-ja rahastoyhtiön johtaja.

vuonna 1976 Friedan julkaisi It Changed My Life: Writings on the Women ’s Movement ja vuonna 1981 toisen vaiheen, an assessment of the status of the women’ s movement. The Fountain of Age (1993) käsitteli vanhuuden psykologiaa ja kehotti tarkistamaan yhteiskunnan näkemystä, jonka mukaan vanheneminen merkitsee menetystä ja ehtymistä. Friedanin muihin kirjoihin kuuluu muistelmateos Life So Far (2000). Katso myös feminismi; Sivubaari: Betty Friedan: the Quality of Life.