BENELUX on vuonna 1956 perustetun tulliliiton nimi, joka on nimetty sen kolmen jäsenvaltion, Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin, alkutavujen mukaan. Nimeä käytettiin alun perin kolmen maan välisestä taloussopimuksesta, Benelux-Talousliitosta, mutta nykyisin sitä käytetään myös viittaamaan kolmeen maahan geopoliittisena kokonaisuutena. Tulliliiton tavoitteena oli auttaa toisen maailmansodan tuhojen jälkeisten alhaisten maiden talouksien jälleenrakentamisessa edistämällä työntekijöiden, pääomien, palvelujen ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta kaikkien kolmen jäsenvaltion välillä. Benelux-komissio, jonka pääkonttori sijaitsee Brysselissä, ryhtyi poistamaan kaikkia vapaakaupan esteitä, kuten rajatulleja ja työlupia.

ajatus yhtenäisestä Alavasta maasta ei ole Uusi 1900-luvulla. Keskiajalla koko alue muodosti Burgundin Valois ’ n herttuoiden ja heidän seuraajiensa vuoden 1477 jälkeen hallinneen kollektiivisen talousyksikön, Hapsburgien. Alavien maiden 17 maakuntaa yhdessä Luxemburgin herttuakunnan kanssa muodostivat myöhemmin oleellisen osan Hapsburg-Espanjan valtakuntaa, jossa jalostettiin joka vuosi Uudesta maailmasta saapuvia venelasteittain hopeaa.

Gentin, Bruggen ja Antwerpenin kaltaiset suurkaupungit loivat teollisuus-ja pankkivaltakuntia, jotka kilpailivat Pohjois-Italian kanssa renessanssin teknologisen ja taloudellisen vallankumouksen kärkipaikasta. Hajoaminen alkoi hollantilaisten kapinasta 1500-luvun lopulla. Heidän kulta-aikansa 1600-luvulla oli enimmäkseen eteläisten naapureidensa kustannuksella, jotka hallitsivat edelleen espanjaa ja sitten Itävaltaa 1790-luvulle saakka. Nämä kolme valtiota yhdistyivät jälleen Napoleonin sotien lopussa Alankomaiden yksinvallan alle, mutta liitto kesti vain 15 vuotta, ja belgialaiset nousivat kapinaan hollantilaisvaltaa vastaan vuonna 1830. Typistetty Luxemburg pysyi kuitenkin liittyneenä Alankomaihin vuoteen 1890, jolloin sekin itsenäistyi täysin. Kumpikin säilytti tiukan puolueettomuuspolitiikan suurempia naapureitaan kohtaan.

kahden maailmansodan tuhot saivat kuitenkin kaikki kolme valtiota vakuuttuneiksi siitä, että yksin se ei koskaan turvaisi kaikkien kolmen maan hyvinvointia. Niillä oli vähän raaka-aineita, mutta runsaasti ammattitaitoista työvoimaa ja helppo pääsy merelle ja suurille laivaväylille: Rotterdam ja Antwerpen ovat Euroopan suurimmat ja aktiivisimmat satamat. Suhteellisen pieni väestö ja erittäin tuottava teollisuus merkitsivät, että kaikki kolme olivat riippuvaisia kaupasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä, vakaudesta ja rauhasta. Sysäyksenä yhteistyölle oli se, että Etelä-Belgian ja Luxemburgin kukkuloilta Belgian ja Alankomaiden rannikoiden tehtaisiin ja satamiin on saatava hiiltä ja terästä mahdollisimman sujuvasti ja tehokkaasti. Benelux-talousliiton suunnitelman laativatkin näiden maiden hallitukset ennen kuin toinen maailmansota oli edes ohi.

maanpaosta Lontoosta (kaikki kolme maata olivat natsimiehityksen alaisia) käsin näiden kolmen hallituksen edustajat laativat unionin perussuunnitelman vuonna 1944, mutta se pantiin täytäntöön vasta, kun Unionisopimus allekirjoitettiin virallisesti Haagissa vuonna 1958, jolloin oli syntynyt myös suurempi ryhmä, jonka innoittajina olivat samat periaatteet, EHTY (Euroopan hiili-ja teräsyhteisö), jonka muodostivat vuonna 1952 kolme Benelux-maata sekä Länsi-Saksa, Ranska ja Italia.

Tämä johti Euroopan talousyhteisön perustamiseen vuonna 1957, josta kehittyi Euroopan unioni (EU) vuonna 1993. Benelux-maiden Tulliliitto toimi mallina EU: n luomiselle, ja monet sen sopimuksista ja laeista ovat vain Benelux-politiikkojen jatkeita. Benelux-maat olivat myös perustamassa Pohjois-Atlantin SOPIMUSJÄRJESTÖÄ (NATO) vuonna 1949 luopuen puolueettomuudestaan vahvempien liittojen vuoksi suurempien naapureidensa kanssa.

Benelux-maiden väliset suhteet johtivat rajanylitysten leväperäisyyteen, joka lopulta kehittyi Schengenin pikkukaupungissa Luxemburgissa vuonna 1985 allekirjoitetuksi Schengenin sopimukseksi. Tämä sopimus poisti suurimman osan matkustusesteistä alkuperäisiltä allekirjoittajamailta, Benelux-mailta, Ranskalta, Länsi-Saksalta, Espanjalta ja Portugalilta, ja nyt se sisältää uusia EU: n jäseniä. Yksi Benelux-unionin ensisijaisista tavoitteista oli jatkaa Euroopan kehittämistä, ja se tekee edelleen yhteisiä aloitteita yhdentymisen edistämiseksi.

vaikka unionin taloudellinen välttämättömyys on suurimmaksi osaksi hälvennyt (hiili ja teräs eivät ole enää sama voima kuin ne olivat), kumppanuus on edelleen hyödyllinen ja antaa näille pienille valtioille mahdollisuuden koordinoida näkemyksiään niin, että niillä on sama painoarvo kuin EU: n suuremmilla ja väkirikkaammilla valtioilla.