Bacon tai ”bacoun” oli Keskienglantilainen termi, jolla tarkoitettiin kaikkea sianlihaa yleensä. Termi pekoni tulee eri germaanisista ja ranskalaisista murteista. Se juontaa juurensa ranskalaisesta bakosta, vanhasta Yläsaksalaisesta bakkosta ja vanhasta Teutonisesta backesta, jotka kaikki viittaavat selkään. Sikarotuja kasvatetaan erityisesti pekonin vuoksi, erityisesti Yorkshiressa ja Tamworthissa.

lause ”bring home the bacon” on peräisin 1100-luvulta, jolloin Englannin Dunmowissa sijaitseva kirkko tarjosi pekonia jokaiselle miehelle, joka saattoi vannoa Jumalan ja seurakunnan edessä, ettei ollut taistellut tai riidellyt vaimonsa kanssa vuoteen ja päivään. Jokaista miestä, joka pystyi ”tuomaan kotiin pekonia”, kunnioitettiin suuresti hänen yhteisössään.

pekoni kautta historian

roomalaisajan

elintarvikehistorioitsijoiden mukaan roomalaiset söivät petasoksi kutsumaansa pekonia, joka oli lähinnä kesytettyä sianlihaa, joka oli keitetty viikunoilla, sitten ruskistettu ja maustettu pippurikastikkeella.

1600-luvun

pekonista, joka on suhteellisen helppo valmistaa ja halpa lihanlähde, tulee eurooppalaisten talonpoikien katkottua. Savustettua pekonia pidetään laadukkaimpana.

1770-luvun

englantilaista John Harrisia pidetään laajamittaisen teollisen pekoninvalmistuksen esi-isänä. Hän avasi yrityksensä Wiltshiressä, jota pidetään yhä maailman pekonipääkaupunkina.

1924

Oscar Mayer tuo valmiiksi pakatun, valmiiksi viipaloidun pekonin Amerikkaan.

1990-luvun

tavallinen pekoni ei enää riitä tyydyttämään pekoninystäviä. Pekonin spin-offeja esiintyy monia lajikkeita, kuten Kanapaistettua pekonia ja Baconea

2000-luvun

pekonista on tullut supersuosittu, mebsitejä, blogeja, Wikia (Hey! katso minua!), T-paitoja ja lukuisia tuotteita, jotka kaikki arvostavat pekonin hyvyyttä.

Pekonivihannes

• pekoni on yksi historian vanhimmista lihapaloista; se on peräisin 1500 eaa.
• 1500-luvulla eurooppalaiset talonpojat esittelivät ylpeinä vähäisen määrän pekonia, johon heillä oli varaa.
• Yorkshiren ja Tamworthin siat on jalostettu nimenomaan pekonia varten.
• 70% kaikesta pekonista Yhdysvalloissa syödään aamiaisaikaan.
• Yhdysvalloissa tuotetaan vuosittain yli 2 miljardia kiloa pekonia.
• ensimmäiseen maailmansotaan asti pekonirasva oli useimmissa yhdysvaltalaisissa kotitalouksissa valmisrasva, jolloin valmiiksi pakattua sianihraa tuli yleisesti saataville.

Elintarvikehistorioitsijat

”pekonia. Etyomologisesti pekoni tarkoittaa ”eläimen selän” lihaa. Sana näyttää tulevan esihistoriallisesta germaanisesta tukikohdasta *bak -, joka oli myös englantilaisen selän lähde. Germaaninen bakkon siirtyi Frankkilaiseen bakkoon, jonka ranskalaiset lainasivat nimellä bacon. Englanti hankki sanan kahdennellatoista vuosisadalla, ja näyttää aluksi käyttäneen sitä synonyyminä native termille flitch, ’side of cured pig meat’. 1400-luvulle tultaessa sitä on kuitenkin sovellettu itse kovetettuun lihaan…”

” pekoni tarkoitti alun perin mitä tahansa sianlihaa, tuoretta tai kovetettua, mutta tämä vanhempi käyttö oli kuollut pois 1600-luvulle tultaessa. Pekoni on nykymerkityksessä erityisesti Britteinsaarten tuote, tai sitä valmistetaan ulkomailla brittiläisiin menetelmiin…Säilötty sianliha, johon sisältyi pekonia varten suolattuja kylkiä, oli tärkeällä sijalla Brittiläisessä ruokavaliossa menneinä vuosisatoina….Brittiläiset siat sekä tuoreena että suolattuna lihana olivat parantuneet huomattavasti 1700-luvulla. Ensimmäisen laajamittaisen pekoninkäsittelyyrityksen perusti John Harris Wiltshiressä 1770-luvulla…Wiltshire on edelleen Britannian tärkein pekonintuotantoalue…”

”Kinkut ja pekoni olivat joko kuivasuolattuja tai omassa suolavedessään kuorrutettuja. Roomalaiset tunnustivat kinkun (perna) ja hartiapekonin (petaso) kahdeksi erilliseksi lihaksi, ja erilaiset reseptit niiden valmistamiseksi pöytään. Apiciuksen mukaan molemmat piti ensin keittää kuivattujen viikunoiden kanssa, mutta kinkku voitiin sitten paistaa jauhossa tahnan kanssa, kun taas pekoni piti ruskistaa ja tarjoilla Viini-ja pippurikastikkeen kera…Pekonirasva eli ihra oli erityisen suosittu anglosaksien keskuudessa, jotka käyttivät sitä ruoanlaitossa ja myös kasvisten kastikkeena… Maalaiset söivät pekoninsa herneillä tai papupannulla tai ”joutsella”.”