Aristofanes oli tuottelias ja paljon ylistetty antiikin Kreikan koominen näytelmäkirjailija, jota joskus kutsuttiin komiikan isäksi. Yksitoista hänen neljäkymmentä näytelmiä on tullut alas meille lähes täydellinen (yhdessä jopa 1,000 lyhyitä katkelmia muita teoksia), ja ovat ainoat todelliset esimerkit meillä genre koomisen draaman tunnetaan Vanha Komedia. Aristofaneen teokset uudelleenluovat antiikin Ateenan elämää ehkä vakuuttavammin kuin kenenkään muun kirjailijan, vaikka hänen pureva satiirinsa ja aikalaistensa pilkkaaminen olivat usein lähellä panettelua.

valitettavasti tiedämme vähemmän Aristofanes miehestä kuin hänen näytelmistään, ja suurin osa siitä, mitä tiedämme hänestä, on viittausten kautta itse näytelmissä. Myöhemmissä näytelmissä olevat vinot viittaukset viittaavat siihen, että hän olisi todennäköisesti syntynyt noin vuonna 446 tai 448 eaa, mahdollisesti Filippos-nimisen miehen pojaksi Aiginan saarelta, vaikka hän oli lähes varmasti opiskellut Ateenassa.

hän kirjoitti aikana, jolloin Kreikan persialaisista saamien sotilaallisten voittojen euforian jälkeen Peloponnesolaissota oli suurelta osin rajoittanut Ateenan pyrkimyksiä keisarillisena suurvaltana. Vaikka Ateenan valtakunta oli suurelta osin purettu, siitä oli kuitenkin tullut Kreikan älyllinen keskus, ja Aristofanes oli tärkeä hahmo tässä älyllisen Muodin muutoksessa.

karikatyyreistään taiteen (erityisesti Euripides), politiikan (erityisesti diktaattori Kleon) sekä filosofian ja uskonnon (Sokrates) johtohahmoista hän antaa usein vaikutelman vanhanaikaisesta konservatiivista, ja hänen näytelmänsä usein herättävät vastustusta ateenalaisen yhteiskunnan radikaaleille uusille vaikutteille.

hän ei kuitenkaan pelännyt ottaa riskejä. Hänen ensimmäinen näytelmänsä ” The Banqueters ”(nyt kadonnut) voitti toisen palkinnon vuotuisessa kaupungin Dionysia-näytelmäkilpailussa vuonna 427 eaa.ja hänen seuraava näytelmänsä” the Babylonians ” (myös nyt kadonnut) voitti ensimmäisen palkinnon. Hänen poleemiset satiirinsa näissä suosituissa näytelmissä aiheuttivat jonkin verran kauppasaartoa Ateenan viranomaisille, ja jotkut vaikutusvaltaiset kansalaiset (erityisesti Kleon) yrittivät myöhemmin syyttää nuorta näytelmäkirjailijaa syytettynä ateenalaisen poliksen herjaamisesta. Pian kävi kuitenkin ilmeiseksi, että (toisin kuin jumalattomuus) näytelmässä herjaamisesta ei ollut oikeussuojaa, eikä oikeusjuttu suinkaan estänyt Aristofanesta toistuvasti raahaamasta ja irvailemasta Kleonia myöhemmissä näytelmissään.

näytelmiensä hyvin poliittisesta kannasta huolimatta Aristofanes onnistui selviytymään Peloponnesolaissodasta, kahdesta oligarkkisesta vallankumouksesta ja kahdesta demokraattisesta restauroinnista, joten voidaan olettaa, ettei hän osallistunut aktiivisesti politiikkaan. Hänet nimitettiin todennäköisesti Viisisadan neuvostoon vuodeksi 300-luvun alussa eaa. Aristofaneen geniaalinen Luonnehdinta Platonin teoksessa ” Symposium ”on tulkittu todisteeksi Platonin omasta ystävyydestä hänen kanssaan, vaikka Aristofaneen julma karikatyyri Platonin opettajasta Sokrateesta teoksessa”pilvet”.

tietojemme mukaan Aristofanes voitti vain kerran kaupunki-dionysiassa, vaikka hän voitti myös vähemmän arvostetun Lenaia-kilpailun ainakin kolme kertaa. Hän eli ilmeisesti kypsään ikään, ja paras arvauksemme hänen kuolinpäivästään on noin 386 tai 385 eaa, ehkä niinkin myöhään kuin 380 eaa. Ainakin kolme hänen pojistaan (Araros, Philippus ja kolmas poika, jota kutsuttiin joko Nikostratokseksi tai Filetaerokseksi) olivat itse koomisia runoilijoita ja myöhemmin Lenaian voittajia sekä isänsä näytelmien tuottajia.

Aristofaneen säilyneet näytelmät aikajärjestyksessä ajalta 425-388 eaa, ovat: ”Acharnians”, ”ritarit”, ”pilvet”, ”ampiaiset”, ”rauha”, ”linnut”, ”Lysistrata”, ”Thesmophoriazusae”, ”Sammakot”, ”Ecclesiazusae”ja” Plutus (Wealth)”. Näistä ehkä tunnetuimpia ovat ”Lysistrata”, ”ampiaiset” ja ”linnut”.

Sarjakuvadraama (joka nykyisin tunnetaan vanhana komediana) oli jo Aristofaneen aikaan vakiintunut, vaikka ensimmäinen virallinen komedia esitettiin Kaupunki-dionysiassa vasta 487 eaa. Juuri Aristofaneen koomisen nerouden alaisuudessa Vanha komedia sai täyden kehityskulkunsa, ja hän kykeni asettamaan äärettömän Siron runollisen kielen vastakkain vulgaarien ja loukkaavien pilojen kanssa sovittaen tragediaanien samat versioitavat muodot omiin tarkoituksiinsa.

Aristofaneen aikana oli kuitenkin havaittavissa suuntaus vanhasta komediasta uuteen komediaan (menandroksen ehkä paras esimerkki, lähes sata vuotta myöhemmin), jossa suuntauksena oli luopuminen vanhan komedian todellisten yksilöiden ja paikallisten kysymysten ajankohtaisesta painottamisesta, kohti yleispätevien tilanteiden ja kantahahmojen kosmopoliittisempaa painottamista, kompleksisuuden lisääntymistä ja realistisempia juonia.

• ”the acharnians””

”the Knights”””the clouds”” the wasps”””Peace”””the birds”””Lysistrata”””thesmophoriazusae ”” ”Sammakot ”’

• ”ecclesiazusae ”’
• ”Plutus (wealth) ”’