The Administrative State Project

Five Pillars of the Administrative State

• Nondelegation
• Judicial deference
• Executive control
• Procedural rights
• Agency dynamics

klikkaa tästä saadaksesi lisätietoa hallinnollisesta osavaltiosta ballotpediassa

the administrative Procedure Act (apa) on vuonna 1946 säädetty liittovaltion laki, jossa säädetään yhtenäisistä menettelyistä liittovaltion virastoille säädösten ehdottamiseksi ja antamiseksi. APA: ssa käsitellään myös virastojen antamia toimintapoliittisia lausuntoja ja lupia sekä säädetään viraston päätösten ja muiden lopullisten päätösten laillisesta valvonnasta. Ennen APA: ta ei ollut liittovaltion lakeja, jotka säätelivät hallintovirastojen yleistä toimintaa.

Tausta

1900-luvun ensimmäisten kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana perustettiin uusia liittovaltion virastoja, joiden tehtävänä oli säädellä teollisuutta ja taloutta sekä hallinnoida erilaisia ohjelmia. Presidentti Franklin D. Roosevelt perusti vuonna 1936 presidentin komitean tutkimaan liittovaltion hallinto-ja sääntelyprosessia. Presidentin hallintokomitea julkaisi raportin, jossa se viittasi liittovaltion hallintovirastoihin ”hallituksen päättömänä ’neljäntenä haarana'” ja arvosteli sitä, mitä komitea piti valvonnan ja koordinoinnin puutteena eri virastojen välillä.

vuonna 1939 presidentti Roosevelt muodosti oikeusministerin Hallintomenettelykomitean, joka tarkasteli liittovaltion hallintomenettelyihin kohdistunutta kritiikkiä ja antoi lähes 500 sivua suosituksia vuonna 1941. APA: n varhainen versio laadittiin tämän jälkeen komitean raportin pohjalta, mutta Yhdysvaltain osallistuminen toiseen maailmansotaan viivästytti lain käsittelyä ja läpimenoa sodan loppuun asti. Kongressi ja presidentti Harry Truman palauttivat lain voimaan, tarkistivat sen ja säätivät sen laiksi vuonna 1946.

useimmat osavaltiot ovat säätäneet samankaltaista lainsäädäntöä, joka on mallinnettu liittovaltion APA: n pohjalta ja jossa säädetään menettelyt osavaltiotason hallintovirastoille.

määräykset

sääntely

APA: ssa vahvistettiin virastoja varten kaksi sääntömenettelyä: epävirallinen sääntely (tunnetaan myös nimillä notice-and-comment ruling) ja muodollinen sääntely. Jotkin säädökset saattavat edellyttää, että erillisvirastot käyttävät sekamuotoista sääntelyä, jossa yhdistyvät epävirallisen ja virallisen menettelyn elementit.

epävirallinen sääntely

epävirallinen sääntely, joka on useimpien viraston sääntöjen menettelyllinen vähimmäisvaatimus, edellyttää, että virastot toteuttavat seuraavat toimenpiteet antaessaan säännön:

• julkaisee ilmoituksen ehdotetusta sääntömääräyksestä liittovaltion rekisterissä
  • sisältävät säännön sisällön, ehdotetun voimaantulopäivän ja oikeudellisen toimivallan, jonka nojalla virasto ehdottaa sääntöä
• antaa yleisölle ja asianosaisille huomautusten ja suositusten esittämiselle yleensä 30-60 päivää aikaa
• julkaisee tarkistetun lopullisen säännön liittovaltion rekisterissä vähintään 30 päivää ennen kuin säännön on määrä tulla voimaan

muodollinen sääntely

APA: n määrittelemä muodollinen sääntely edellyttää virastoa nauhoitetun kuulemisen järjestäminen, jossa käytetään samanlaisia menettelyjä kuin tuomioistuimessa. Näitä menettelyjä valvoo yleensä hallinto-oikeuden tuomari. Menettelyä käytetään tapauksissa, joissa laki velvoittaa virastoa antamaan sääntöjä nauhoitetun kuulemisen jälkeen tai, mukaan Electronic Privacy Information Center, ” säännöissä, joihin liittyy ratkaisevia tosiasioita tai yksilön oikeuksiin liittyviä seikkoja.”

poikkeukset

tiedotus-ja Sääntelyasiain toimiston (OIRA) mukaan seuraavat sääntötyypit on vapautettu hallintomenettelylain mukaisesta sääntömuutosprosessin ehdotetusta sääntövaiheesta:

”

sotilas-tai ulkoasiainhallinnon tehtäviä koskevat säännöt viraston johtoa tai henkilöstöä koskevat säännöt julkiseen omaisuuteen, lainoihin, avustuksiin, etuuksiin tai sopimuksiin liittyvät säännöt tulkintasäännöt yleiset linjaukset säännöt viraston organisaatiosta, menettelystä tai käytännöstä ei-merkittävät säännöt, joiden osalta virasto katsoo, että yleisön osallistuminen ei ole perusteltua säännöt, jotka julkaistaan hätätilanteessa

”

Adjudication

Adjudication on prosessi, jota hallintovirasto käyttää tehdessään päätöksiä siitä, miten sen valvomia ohjelmia ja määräyksiä sovelletaan tiettyihin tahoihin tietyssä tapauksessa. Ratkaisuprosessiin kuuluu yleensä hallinnollinen käsittely, joka on samanlainen kuin oikeudenkäynti, mutta jota valvoo hallinto-oikeuden tuomari, hallintotuomari, kuulemismenettelystä vastaava virkamies tai lautakunta tuomarin tai oikeuden sijaan.

kuten sääntömuutoksessakin, on olemassa sekä muodollisia että epämuodollisia tuomioita. APA kattaa vain muodolliset oikeuskäsittelyt, jotka lain mukaan on nimenomaisesti pidettävä ” pöytäkirjassa sen jälkeen, kun on tilaisuus viraston kuulemiseen.”Laki ei kata epävirallisia ratkaisumenettelyjä, mikä tarkoittaa, että virasto voi ottaa käyttöön omia menettelyjään tällaisia menettelyjä varten. APA: ssa, kuten muodollisissayrityksissä, muodollisia tuomioita johtaa hallinto-oikeuden tuomari. Virallisen ratkaisun kohteena oleville henkilöille on ilmoitettava ja heille on ilmoitettava kuulemisen yksityiskohdista.

Licensing

viraston, joka myöntää ja valvoo laissa nimenomaisesti vaadittuja lupia tai lupia, on noudatettava samoja muodollista sääntely-ja ratkaisumenettelyjä myöntäessään tai peruuttaessaan tällaista lupaa. Electronic Privacy Information Centerin mukaan:

”

virasto ei voi peruuttaa lisenssiä, kun uutta lisenssiä koskeva hakemus on vireillä. Lisäksi lisenssejä ei voida peruuttaa, ellei virasto ilmoita, mikä toimi on antanut peruuttamiselle syyn ja antanut lisenssinsaajalle mahdollisuuden korjata toimen.

”

kaikkien muiden lisenssien osalta hakuprosessia ohjaavat viraston sisäiset säännöt.

tuomioistuinvalvonta

APA: n mukaan viraston lopulliset päätökset (kuten päätökset tai tuomiot) ovat tuomioistuinvalvonnan alaisia, yleensä kuuden vuoden vanhentumisajalla. APA: ssa säädetään tuomioistuinvalvonnasta henkilöille ja osapuolille, jotka ”ovat kärsineet tai loukanneet viraston toimintaa asiaankuuluvassa ohjesäännössä tarkoitetulla tavalla” tai kärsivät ”oikeudellisesta vääryydestä viraston toiminnan vuoksi.”

APA asettaa kaksi tuomioistuinvalvonnan standardia:

• olennaisia todisteita
  • olennaisia todisteita tarvitaan tapauksissa, joissa päätökset tehdään virallisen tuomion tai virallisen ratkaisun aikana.
  • tuomioistuinten tulee pitää voimassa viraston päätökset, jotka ovat ”kohtuullisia, tai pöytäkirja sisältää sellaista todistusaineistoa, jonka järkevä mieli voisi hyväksyä riittäväksi johtopäätöksen tueksi.”
• mielivaltainen tai oikukas testi
  • virastomääräyksiä valvovia tuomioistuimia kehotetaan kumoamaan toimet, jotka ne katsovat ”mielivaltaisiksi, oikullisiksi, harkintavallan väärinkäytöksi tai muuten lain vastaisiksi.”
  • tätä testiä käytetään useimmiten tarkasteltaessa sääntömuutoksen faktapohjaa, erityisesti epävirallisten sääntömuutosten osalta.

Sääntelytyöryhmän ja efektiivisen hallinnon keskuksen mukaan käytännössä näitä kahta testiä sovelletaan hyvin samalla tavalla.

säädösten muuttamisesta

alla on osittainen luettelo myöhemmistä laeista, joilla muutettiin hallintomenettelylain säännöksiä:

• Tiedonvapauslaki (1966)
• Privacy Act (1974)
• Government in the Sunshine Act (1976)
• Electronic Freedom of Information Act (1996)

Theory and practice

toimivallan jako

Katso myös: sääntely-ja ratkaisumenettelyt

toimeenpanovirastojen sääntely-ja ratkaisumenettelyt. Näin ollen virastoilla on valtuudet sekä antaa sitovia määräyksiä että ratkaista kiistat, joita asianosaiset tahot aiheuttavat viraston säännöistä. Vaikka jotkut tutkijat ovat tukeneet APA: ssa esitettyjä menettelyjä, toiset ovat kyseenalaistaneet sekä sääntely-että tuomaritoimintojen yhdistämisen yhden viraston sisällä sillä perusteella, että rakenne rikkoo Yhdysvaltain perustuslaissa esitettyä vallanjakoa. Korkein oikeus väitti APA: n voimaantulon aikaan, että lainsäädännössä luotiin takeet sen varmistamiseksi, että tutkinta -, syyttäjä-ja lainkäyttötehtävät, jotka suoritetaan viraston tuomaritoiminnan kautta, pysyvät erillisinä ja mahdollistavat hallinto-oikeuden tuomareiden riippumattomat päätökset. Hallinto-oikeuden tutkija Bernard Schwartz tiivisti silloisen korkeimman oikeuden näkemykset vuonna 1996 julkaistussa Tulsa Law Review-artikkelissaan:

” korkeimman oikeuden mukaan ” fundamental… tarkoitus rajoittaa ja muuttaa käytäntöä, jonka mukaan syyttäjän ja tuomarin tehtävät sisällytetään yhteen henkilöön tai virastoon …. hän turvaa se ei perustettu oli tarkoitus lieventää pahaa alkaen sekoittaminen toimintoja. APA: n asiaa koskevissa säännöksissä ei mennä niin pitkälle, että se edellyttäisi tutkinta-ja syyttäjätehtävien täydellistä erottamista ratkaisutehtävistä. Sen sijaan, kuten tuomari Brennan huomauttaa, – se ohjesääntö ilmentää sisäisen erottelun teoriaa, – jättäen toiminnot virastolle, mutta se tarjoaa takeet, – joilla varmistetaan niiden eristäminen toisistaan ja tuomaritoimintaan osallistuvan henkilöstön riippumattomuuden edistäminen.” ”

Georgetownin Perustuslakikeskuksessa työskennellyt Evan Bernick kyseenalaisti yhden viraston tehtävien yhdistämisen perustuslaillisuuden APA: n puitteet. Hän kuvaili agenttitoimintojen ristiriitaisena yhdistelmänä pitämäänsä Adrian Vermeulen Law ’ s Abnegation for the Federalist Society-katsauksessaan vuonna 2017:

” apa: ssa säädetään jonkin verran eriyttämisestä sääntely -, syytteeseenpano-ja tuomaritoiminnassa, joistakin keinoista, joilla säännellyt toimialat voivat riitauttaa hallinnolliset päätökset, ja joistakin tuomioistuinvalvonnasta. Mutta se hyväksyy sen, mitä Vermeulen usein toinen kirjoittaja Cass Sunstein on kuvannut ”aikakauden kestäväksi perinnöksi”: ”eristetty hallintovirkamies, joka on upotettu tietylle osaamisalueelle, varustettu laajalla harkinnanvaraisuudella ja jonka odotetaan suorittavan joukon perinteisesti erotettuja tehtäviä.” ”

tuomioistuinvalvonta

Katso myös: Kunnioitus

APA: n tuomioistuinvalvontaa koskevat säännökset pyrkivät luomaan mekanismin sellaisten viraston päätösten uudelleentarkastelua varten, jotka ovat johtaneet kielteisiin vaikutuksiin tai oikeudellisiin vääryyksiin. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että kunnioitusopit, kuten Chevron-kunnioitus, jotka pakottavat oikeuslaitoksen taipumaan säädösten ja säädösten virastotulkintoihin, aiheuttavat huolta vallanjaosta. Ohio State Universityn oikeustieteen professori Christopher Walker kuvasi kunnioitusoppien vaikutuksia viraston toimien tuomioistuinvalvontaan vuonna 2017 julkaistussa artikkelissa Hallinto-oikeuden tarkastelua varten:

” toisin kuin muutoksenhaku-ja oikeudenkäynti-tuomioistuinten välinen haarasuhde, tuomioistuinten ja virastojen välinen suhde aiheuttaa toimivaltajakoa koskevia ongelmia. Esimerkiksi ” oletus siitä, että valvovalla tuomioistuimella on ylin toimivalta vastata lakikysymyksiin, kumotaan sillä, että kongressi usein siirtää lainvalmisteluvaltuudet ensisijaisesti virastolle.”Administrative law’ s appellate review model has thus developed beyond the most natural reading of the APA ’ s text to include a number of agency deference doctrines that reflect these separation-of-powers values.” ”

Walker väitti edelleen, että tietyt common law practices, mukaan lukien deference doctrines, ovat kumonneet tuomioistuinten esittämät muutoksenhakumenettelyt apa:

” hallinnollinen tapaoikeus tuomioistuinvalvonnassa ei ole rajoittunut vain tuomioistuinvalvontaan, jossa kunnioitetaan virastolakitulkintoja. Kuten John Duffy totesi, hallinnollisten korjaustoimenpiteiden sammuminen ja kypsyys ovat kaksi muuta aluetta, joilla on historiallisesti runsaasti hallinnollista tapaoikeutta.40 Nicholas Bagley on nimennyt tarkistettavuusolettaman toiseksi. Näemme, että se koskee myös ”ankaraa” valvontaa ja hallinto-oikeuden oikeussuojakeinoja, kuten Cheneryn periaatetta ja tutkintavankeutta ilman vacaturia. Samoin Kathryn Kovacs on tunnistanut joukon muita hallinnollisia tapaoikeuden oppeja, jotka kiistatta ovat ristiriidassa APA: n selkotekstin kanssa. ”

vuoden 2017 katsauksessaan Bernick väitti, että tuomioistuinten kunnioitus virastoja kohtaan on johtanut kovan katsauksen kiertämiseen, oikeuslaitoksen käyttämä standardi määrittää viraston toimia, joita pidetään ”mielivaltaisina, oikukkaina tai lain vastaisina.”Hän kuitenkin siteerasi hallinto-oikeuden tutkijaa ja entistä OIRAN johtajaa Cass Sunsteinia todetakseen, että kovan katseen tarkastelu, vaikkakin kallis, palvelee edelleen tärkeää tarkoitusta viraston vastuuvelvollisuuden varmistamisessa APA: n alaisuudessa:

” ja silti on runsaasti syytä uskoa, että kovan katseen tarkastelun hyödyt ylittävät kustannukset. Kuten Sunstein totesi useita vuosikymmeniä sitten,” hänen vaatimuksensa yksityiskohtaisesta selvityksestä on ollut voimakas este mielivaltaisille tai väärin perustelluille viraston päätöksille”, se ja se käsittelee viipyviä huolia’ hallintoviraston levottomasta perustuslaillisesta asemasta ’varmistamalla, että virastot saatetaan vastuuseen päätöksistään. Se tarjoaa puitteet sille, että virastovirkamiehet täyttävät samat luottamustehtävät, jotka perustuslaki määrää kaikille valtion toimijoille. Näin se edistää hallinnollisen vallan todellista ja koettua legitimiteettiä, kuten APA: n oli tarkoitus tehdä.”Cite error: Invalid <ref> tag; invalid names, esim.too many ”

regulatory review

Katso myös: regulatory review

the APA do not include procedures for the executive review of agency regulations, the procedures ns regulatory review. Nimenomaisten sääntelyä koskevien uudelleentarkastelumääräysten puuttuminen on johtanut siihen, että lähes jokainen presidentin hallinto Jimmy Carterista lähtien on antanut toimeenpanomääräyksen, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön menettelyt sääntelyn tarkistamiseksi ja taannehtivaksi sääntelytarkasteluksi. Walker valotti APA: n vaitonaisuutta sääntelyn tarkastelusta vuoden 2017 artikkelissaan:

” viime vuosina on yhä useammin vaadittu—kahden osapuolen tuella—liittovaltion virastojen järjestelmällistä tarkistamista ja vanhojen sääntöjen tarkistamista tai poistamista tarvittaessa. Esimerkiksi vuonna 2011 presidentti Obaman ”säätelevä tsaari” Cass Sunstein julkaisi muistion, joka kannusti virastoja ryhtymään tällaiseen taannehtivaan tarkasteluun. Samoin Trumpin hallinnon Executive Order on Reducing Regulation and controling Regulatory Costs vahvistaa taannehtivan tarkastelun merkitystä ohjeistamalla virastoja, että ” jokaista uutta annettua asetusta kohti on yksilöitävä vähintään kaksi aiempaa asetusta poistettavaksi.”ACUS on lisäksi äskettäin tehnyt laajan tutkimuksen taannehtivasta tarkastelusta ja antanut suosituksia”, joiden tarkoituksena on luoda puitteet” taannehtivan uudelleentarkastelun ” kulttuurille sääntelyvirastoissa.” huolimatta laajasta yksimielisyydestä takautuvan uudelleentarkastelun tärkeydestä APA ei käsittele sitä. ”

Hallinto-oikeuden tuomarit

Katso myös: hallinto-oikeuden tuomari

APA: n perustamat kuulemismenettelystä vastaavat, tiedossa hallinto-oikeuden tuomareina (alj) kuulla todisteita ja antaa päätöksiä virastokiistoissa. Tutkijat, muun muassa Bernard Schwartz, ovat arvostelleet APA: ta siitä, että se on tehokkaasti perustanut erillisen oikeuslaitoksen hallintovirastoihin. Schwartz kuvasi ALJs: n esittämiä ratkaisukiistoja vuoden 1996 tutkielmassaan:

” apa kiertää ”se, joka päättää, on kuultava” – periaatteen antamalla sille, joka kuulee, jolla on päätösvalta. ALJS: lle – APA: n alaisuuteen perustetulle hallinnolliselle oikeuslaitokselle – ei ole annettu ainoastaan tuomiovaltaa, vaan niille on myös annettu suurin osa tuomareiden päätösvallasta. APA valtuuttaa ALJ: n antamaan alkuperäisen päätöksen, josta tulee viraston päätös, ellei siitä valiteta. On totta, että ilmailulääketieteen keskus antaa virastolle valtuudet vaatia (erityistapauksissa tai yleensä), että tiedot varmennetaan suoraan viraston päätettäväksi. Tällaisessa tapauksessa virastolla säilyy kaikki päätösvalta, ja ALJ: llä on valta vain suositella päätöstä. Käytännössä kaikissa liittovaltion virastoissa päätösvalta on kuitenkin siirretty kaikille tuloksille, valtaosassa liittovaltion virastoja koskevista asioista, on se, että istunnon puheenjohtajana toiminut tuomari tekee ensimmäisen päätöksen. ”

sääntely

Katso myös: sääntely

APA vahvisti hallintovirastojen sääntely-menettelyt veneet ja promulgate sääntöjä. Epäviralliseen sääntöprosessiin sisältyy kommentointiaika, jonka aikana kansalaiset ja asianosaiset osapuolet voivat antaa palautetta ehdotetuista asetuksista. Tutkijat ovat arvostelleet APA: ta siitä, että se ei ole määrittänyt kommentointiaikojen vähimmäispituutta, vaikka executive orders on määrittänyt yleiset vähimmäisvaatimukset. Bernick esitti vuoden 2017 katsauksessaan, että ”APA ei aseta mitään vähimmäisaikaa (tai enimmäisaikaa) julkiselle kommentointijaksolle, mutta on ratkaisevan tärkeää, että kiinnostuneilla henkilöillä on riittävästi aikaa vastata ehdotettuun sääntöön, erityisesti ”suureen” sääntöön.”Lisäksi, kuten George Washingtonin yliopiston oikeustieteen professori David Fontana totesi vuoden 2005 artikkelissaan, eturyhmät ovat yleensä muodostaneet suurimman osan osallistumisesta kommentointijaksoihin, kun taas yksittäisten kansalaisten osallistuminen on vähäistä:

” kaikki nämä virastoja koskevat menettelyvaatimukset ovat saaneet monet yhtymään Kenneth Culp Davisin lausuntoon, jonka mukaan sääntely on ” yksi modernin hallinnon suurimmista keksinnöistä.”Davis on ainakin osittain oikeassa, mutta kaikki empiiriset tutkimukset yleisön osallistumisesta viraston päätöksentekoon osoittavat, että osallistuminen on vähäistä, heikkolaatuista ja vaikutusvaltaisten intressien hallitsemaa. Esimerkiksi Cornelius Kerwin Tutki kaikki Federal Registerissä joulukuun 1990 ja kesäkuun 1991 välisenä aikana julkaistut säännöt, mikä johti yhteensä vuoden 1985 sääntöjen tutkimiseen. Kerwin huomasi, että paljas enemmistö näistä säännöistä laukaisi minkäänlaista osallistumista. Kun oli osallistumista, suurin osa osallistumisesta oli sarjalla toistuvien pelaajien etujärjestöjä.” ”

keskiyön sääntely

Yhdysvaltain Hallintokonferenssi (ACUS), an riippumaton liittovaltion virasto, jonka tehtävänä on kehittää suosituksia liittovaltion hallintoprosessien parantamiseksi, ja hallinto—oikeusoppineet ovat havainneet, että apa vaikenee ”keskiyön sääntely” – suuren määrän virastomääräyksiä presidentin hallinnon viimeisinä päivinä. ACUS ehdotti, että tulevat presidentinhallinnot voisivat Walkerin mukaan lykätä edellisen hallinnon julkaisemien keskiyön säädösten voimaantuloa:

” lisääntynyt sääntelytoiminta lähellä presidentinhallinnon loppua aiheuttaa nykyhallintovaltiolle ainutlaatuisia ongelmia. Tähän ongelmaan on keksitty ”keskiyön sääntö”, joka viittaa Tuhkimotarinaan, jossa taika hiipuu keskiyön iskiessä. APA ei tällä hetkellä käsittele tätä uudempaa ilmiötä. ACUS tutki hiljattain asiaa perusteellisesti ja suositteli, että tulevalla presidentinhallinnolla olisi lakisääteinen toimivalta lykätä tällaisten keskiyön sääntöjen voimaantuloa. ”

seuraavassa taulukossa luetellaan säädös-ja muita hallintomenettelyjä, jotka on otettu käyttöön osavaltioiden lainsäädäntöelimissä. Laskut kootaan ja seurataan BillTrack50: llä ja lajitellaan toimintahistorian mukaan.

huomionarvoiset tapahtumat

Federal judge blocks release of digital firearms blueprints (2018)

See also: Multistate lawsuits against the federal government, 2017-2020

Judge Robert Lasnik of the U. S. Washingtonin läntisen piirin piirioikeus antoi 31. Heinäkuuta 2018 päätöksen, joka esti Yhdysvaltain ulkoministeriötä sallimasta voittoa tavoittelematonta Defense Distributed-järjestöä julkaisemaan verkossa digitaalisia piirustuksia ampuma-aseiden valmistamiseksi 3d-tulostimella. Lasnik järjesti tapauksen toisen käsittelyn 10. elokuuta 2018, jotta ensimmäiseen lisäykseen liittyviä väitteitä voitaisiin tutkia tarkemmin.

ulkoministeriö oli kesäkuussa 2018 sopinut puolustusministeriön kanssa kumotakseen Obaman ajan asetuksen, joka kielsi pohjapiirustusten julkaisemisen kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan nimissä. Cody Wilsonin perustama Defense Distributed väitti, että kielto loukkasi Wilsonin ensimmäisen lisäyksen oikeutta sananvapauteen ja toisen lisäyksen oikeutta kantaa aseita. Defense Distributed, mukaan sen verkkosivuilla, on voittoa tavoittelematon ”puolustus yritys pääasiallisesti mukana tutkimus, suunnittelu, kehitys, ja valmistus tuotteiden ja palvelujen hyödyksi American rifleman.”Muita syytettyjä jutussa ovat muun muassa Second Amendence Foundation ja Conn Williamson.

Massachusetts, Connecticut, New Jersey, Pennsylvania, Oregon, Maryland, New York, Washington ja District of Columbia nostivat kanteen ulkoministeriötä vastaan 30.heinäkuuta 2018. Kanteen mukaan ulkoministeriö rikkoi APA: ta jättämällä toimittamatta 30 päivän varoitusajalla säädösten kumoamisesta Yhdysvaltain edustajainhuoneen ulkoasiainvaliokunnalle ja Yhdysvaltain senaatin ulkoasiainvaliokunnalle. Osavaltioiden mukaan ulkoministeriö ei myöskään esittänyt mitään analyysia, joka tukisi sen päätöstä kumota asetus. Kanteessa väitetään myös, että lakimuutos rikkoo kymmenettä lisäystä, koska se on ristiriidassa osavaltiotason ampuma-aselakien kanssa ja mahdollistaa mahdollisesti ampuma-aseiden valmistamisen ja hallussapidon laittomille henkilöille.

ulkoministeriön tiedottaja puolusti sääntömuutosta toteamalla, että asetus koski ampuma-aseiden ja niihin liittyvien teknisten tietojen vientiä eikä kansallisia ampuma-aselakeja. Ministeriö kertoi myös konsultoineensa Yhdysvaltain oikeusministeriötä ennen sovun syntymistä.

elokuun 27.päivänä 2018 tuomari Lasnik antoi ennakkotuomion, joka kielsi tuliaseiden valmistamiseen käytettyjen tietokoneiden luovuttamisen 3D-tulostimien kautta. Klikkaa tästä saadaksesi lisätietoja.

reaktio

ennen Lasnikin päätöstä presidentti Donald Trump (R) oli puntaroinut asiaa Twitterin kautta:

tutkin 3D-Muoviaseiden myyntiä yleisölle. Puhuin jo NRA: n kanssa. siinä ei ole järkeä.

— Donald J. Trump (@realDonaldTrump) 31.Heinäkuuta 2018

Valkoisen talon tiedottaja totesi myöhemmin, että on laitonta ”omistaa tai tehdä kokonaan muovisia aseita, mukaan lukien 3d-tulostimella tehtyjä.”

Chris Cox, National Rifle Associationin (NRA) Institute for Legislative Action-instituutin johtaja, antoi seuraavan lausunnon: ”riippumatta siitä, mitä henkilö voi julkaista Internetissä, huomaamattomat muoviaseet ovat olleet laittomia 30 vuoden ajan.”

Wilsonin asianajaja Josh Blackman antoi ennen Lasnikin päätöstä lausunnon, jossa hän väitti, että kielto rikkoisi ensimmäistä lisäystä. ”Ehdotetun kieltohelpotuksen myöntäminen ei vain hiljentäisi kolmea nimeltä mainittua syytettyä, vaan se välittömästi sensuroisi yli kolmesataa miljoonaa amerikkalaista”, Blackman sanoi. ”Nykyään valtakunnallisten kieltojen pätevyydestä käydään tiukkaa keskustelua. Mutta koskaan aiemmin mikään oikeusistuin ei ole antanut maailmanlaajuista kieltoa kaikkien amerikkalaisten sananvapaudesta.”

Katso myös

• hallinto-oikeustuomari
• lopullinen sääntö
• ehdotettu sääntö
• epävirallinen sääntely

uodollinen sääntely

• Hybridisääntely

Hallintomenettelylaki (5. Code Subchapter II)

Search Google News for this topic

Footnotes

v • e The Administrative State Project Main Reporting Laws Cases Terms Bibliography Agencies

About

Editorial

Tech

	v • e Ballotpedia						Executive: Leslie Graves, President • Gwen Beattie, Chief Operating Officer • Geoff Pallay, Editor-in-Chief Communications: Kristen Vonasek • Kayla Harris • Megan Brown • Mary Dunne • Sarah Groat • Heidi Jung • Lauren Nemerovski External Relations: Alison Prange • Sara Key • Kari Berger Operations: Meghann Olshefski • Lauren Dixon • Kelly Rindfleisch • Sara Antel • Sara Horton avustajat: Scott Rasmussen