Confession on tullut arka aihe armon yhteisössä. Päätellen joistakin kommenteista, joita olen saanut kuluneella viikolla, on joitakin ihmisiä, joiden mielestä meidän ei pidä koskaan tunnustaa syntejämme, että se merkitsee Jeesuksen läpsimistä kasvoihin ja paluuta tekoihin perustuvaan uskonnollisuuteen.

on totta, että ripittäytymistä on käytetty väärin parituhatta vuotta. Anteeksiannon tunnustaminen on luultavasti lihan ykköstyö. Tunnustus voi olla hyväksi sinulle. Ja kuten selitin minun viimeinen viesti, on maailma ero terve ja epäterveellinen tunnustus.

tässä sarjan viimeisessä postauksessa haluan jättää teille kuusi esimerkkiä hyvästä tunnustuksesta Raamatusta. Mutta ensin annan teille testin, jonka avulla voitte selvittää, onko jokin tunnustus hyvä vai huono:

Aito raamatullinen tunnustus on uskon julistamista Jumalaan; huono tunnustus on äänen antamista epäuskolle.

on tärkeää, että ymmärrät tämän eron. Todellinen tunnustus on samaa mieltä Jumalan kanssa, mutta huono tunnustus on epäillä häntä (esim.: pyytäen häntä tekemään mitä hän on jo tehnyt, anellen häntä antamaan mitä hän on jo antanut). Todellinen tunnustus jättää sinut aina Kristus-tietoiseksi, mutta huono tunnustus jättää sinut itsetajuiseksi.

Huomaatko eron? Tässä on ensimmäinen kuudesta esimerkistä hyvästä tunnustuksesta.

1. Tunnustus pelastukseen

mutta veronkantaja seisoi etäällä. Hän ei tahtonut edes katsoa ylös taivaaseen, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, armahda minua, syntistä.’Minä sanon teille, että tämä mies meni kotiin vanhurskautettuna Jumalan edessä ennemmin kuin se toinen. (Luuk. 18:13-14)

nämä veronkantajan seitsemän sanaa – ”Jumala, armahda minua, syntinen” – ovat ero elämän ja kuoleman, vanhurskautuksen ja tuomion välillä. Veronkantaja tunnustaa tarvitsevansa armoa ja odottaa Jumalan saavan sen. Sinun ei tarvitse lyödä rintaasi pelastuaksesi, mutta sinun täytyy uskoa Jumalaan, ja tämä mies uskoo. Vaikka siis tämä rukous tulee ristin eteen, Jeesus sanoo miehen menneen kotiin vanhurskaana. Toisin sanoen hän meni kotiin uutena miehenä eikä enää syntisenä. Veronkantajan rukous läpäisee kokeen. Se on hyvä, hengenpelastava tunnustus. Se on Roomalaiskirjeen 10:9 toiminnassa.

2. Tunnustus pojanpojasta

sillä et saanut henkeä, joka tekee sinusta taas pelon orjan, mutta sait pojan hengen. Ja hänen kauttaan me huudamme: ”Abba, Isä” (RM.8:15).

ehkä olet tehnyt saman tunnustuksen kuin veronkantaja. Jos on, älä tee sitä uudelleen. Kerta riittää. Älä kulje ympäriinsä kertomassa ihmisille, että olet ” kurja syntinen ”tai” armon pelastama syntinen.”Jos olet syntynyt uudelleen, et ole enää syntinen – olet Jumalan lapsi. On fiksua syntisille tunnustaa kuin veronkantaja ja pyytää Jumalalta armoa ja armoa. Mutta sinun ei tarvitse pyytää sitä, mitä olet jo saanut. Sen tekeminen merkitsee epäuskossa ja epäilyksessä toimimista.

Pyhä Henki sinussa huutaa ”Papa! Isä!”(Gal 4: 6, MSG). Koska tosi tunnustus on samaa mieltä Jumalan kanssa, mekin huudamme: ”Abba, Isä.”Emme seiso etäällä hakkaamassa rintojamme kuin pelastamaton veronkantaja. Lähestymme rakkaina lapsina, jotka puhuttelevat Kaikkivaltiasta sanoilla ”Isä”,” Abba ”ja” isä.”Todellinen tunnustus merkitsee sitä, että näkee itsensä sellaisena kuin Jumala näkee sinut ja näkee sinut rakkaana lapsena.

3. Syntien tunnustaminen

armahda minua, oi Jumala, armosi mukaan; pyyhi pois minun rikkomukseni hellän armosi paljouden mukaan. (Psalmi 51:1, NKJV)

Daavid oli tehnyt syntiä ja hän tiesi sen, mutta hän tuskin mainitsee syntiään tässä katumuksen Psalmissa. Sen sijaan hän esittää 24 väitettä Jumalan hyvyydestä. Tämä on merkittävää. Tuon ajan lain alaisuudessa Daavid ansaitsi kuolla, mutta tässä hän vetoaa Psalmissa 51 Jumalan armolliseen luonteeseen-hänen rakkaudellisuuteensa ja armoonsa. Tämä on Psalmi täynnä uskoa Jumalan hyvyyteen, joten se läpäisee tunnustustestin.

kun teet syntiä, älä tuijota napaasi vaan nosta silmäsi taivaaseen. Ota mallia Daavidista ja ylistä Jumalaa Hänen hyvyydestään ja armostaan. Kiitä häntä siitä, että kaikki syntisi otettiin pois ristillä ja että Jeesuksen takia et ole enää syntinen. Olet todella vanhurskas. Syyllisyytesi ja häpeäsi tunnustaminen ei vaadi uskoa, kun teet syntiä; vaatii uskoa katsoa ristiin ja julistaa: ”Hänen armonsa tähden olen yhä anteeksiannettu, olen yhä vanhurskas, olen yhä Jumalan lapsi. Kiitos, Jeesus!”

4. Tunnustus kärsimyksen aikoina

hän sanoi heille: ”Olen niin surullinen, että minusta tuntuu kuin olisin kuolemassa. Pysy täällä ja pysy hereillä kanssani.”Jeesus käveli vähän matkaa. Sitten hän polvistui kasvoilleen maahan ja rukoili: ”Isäni, jos mahdollista on, älä anna minun kärsiä antamalla minun juoda tästä maljasta. Mutta tee mitä haluat, älä mitä minä haluan.”(Matt 26:38-39, CEV)

tunnustus ei ole vain synnille; se on myös meidän kärsimyksiimme. Jeesuksen suurin tarve koettiin Getsemanen puutarhassa. Maailman paino murskasi hänen sielunsa. Pukiko Jeesus naamion ylleen ja teeskentelikö hänellä olevan se kokonaan? Ei. Hän avasi suunsa ja tunnusti rehellisesti avoimesti.

Jos sinulla on vaikeaa, rohkaise Jeesusta. Hän oli niin stressaantunut, että hikoili verta! Kaikki stressaantuvat; se, mitä teet, Kun olet stressaantunut, tekee eron. Mitä Jeesus teki? Hän esitti pyyntönsä Jumalalle – ”älä pane minua kärsimään” – mutta hän teki sen tavalla, joka ilmaisi hänen uskonsa Jumalan hyvyyteen. Aivan kuin hän olisi sanonut: ”en tiedä, pystynkö tähän Herraan, mutta luotan sinuun.”Näetkö sen? Rehellisyys (”I’ m dying here!”) plus usko (”Tapahtukoon sinun tahtosi”) on yhtä kuin armo, joka auttaa meitä hädän hetkellä.

Jos olet ympäristössä, joka painottaa voittokävelyä joka päivä, sinun on kuultava tämä: ellet ole rehellinen ja avoin tarpeistasi, et koskaan saa armoa, joka ohjaa meitä elämän koettelemusten läpi. Armo on puutteenalaisille ja me kaikki olemme puutteenalaisia. Emme ole rehellisiä. Vain nöyrät saavat armon.

5. Synnintunnustus ja sairaus

Jeesuksen jatkaessa sieltä eteenpäin häntä seurasi kaksi sokeaa miestä, jotka huusivat: ”armahda meitä, Daavidin Poika!”Kun hän oli mennyt sisälle, tulivat sokeat miehet hänen luoksensa, ja hän kysyi heiltä:” Uskotteko, että minä kykenen tähän?”Kyllä, Herra”, he vastasivat. Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi:” teille tapahtuu uskonne mukaan”, ja heidän näkönsä palautui. (Matt 9:27-30)

Israelissa taisi olla paljon sokeita miehiä, mutta nämä kaksi avasivat suunsa ja tunnustivat suuren tarpeensa Jeesukselle. Katso, mitä Jeesus kysyi heiltä. Uskotko sinä? Aivan kuin Jeesus olisi ollut uskonjahdissa. Olen varma, että Jeesus saattoi aistia uskon heidän sydämissään, mutta hän halusi heidän puhuvan sen ääneen. Aivan kuin heidän olisi pitänyt kuulla oma hyvä tunnustuksensa. Kyllä, Herra, me uskomme. Aina kun sanot ”kyllä” Jeesukselle, se on hyvä tunnustus. Se antaa äänen uskolle sydämissämme.

puhun sairaille koko ajan. Kerron heille Jeesuksesta, jonka haavoista olemme parantuneet. Käsken heitä kumartamaan kuningas Jeesusta, ja niin he usein tekevätkin. Bill Johnsonia mukaillen kaikki, joita rukoilen, eivät parane, mutta useammat ihmiset paranevat, kun julistan Jeesuksen nimeä, kuin kun pysyn hiljaa.

tähän mennessä olemme nähneet, että tunnustuksesta voi olla apua, kun on kyse pelastuksesta, poikuudesta, synnistä, kärsimyksestä ja sairaudesta. On vielä yksi tilaisuus, jolloin tunnustus on hyvä.

6. Synnintunnustus uhrina

Jeesuksen kautta uhratkaamme siis jatkuvasti Jumalalle ylistysuhria—hänen nimeään tunnustavien huulten hedelmää. (Hebr 13:15)

tunnustamista tarkoittava sana on tässä täsmälleen sama kuin tunnustamista tarkoittava sana 1.Joh. 1:9: ssä ja muualla. On homologeo, merkitys, olla samaa mieltä Jumalan kanssa. Joka kerta kun ylistämme Jumalaa Hänen hyvyydestään ja armostaan, teemme hyvän tunnustuksen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo tämän olevan jatkuva tapamme. Saatat joutua vankilaan niin kuin Paavali ja Silas – ylistä häntä kuitenkin, sillä hän on hyvä. Elämäsi saattaa mennä päin helvettiä. Arvaa mitä-Jumala on yhä hyvä. Sen sijaan, että antaisit äänen elämäsi koettelemuksille, puhu myrskyillesi hyvän Jumalasi hyvyydestä. Nuhtele ongelmiasi, vastusta paholaista, siunaa niitä, jotka kiroavat sinut, rukoile vihollistesi puolesta ja taistele hyvä taistelu.

kiitollisuus on uskon kieli. Aina kun kiität Jumalaa, teet hyvän tunnustuksen. Haluatko olla hyvä ripittäjä? Opettele sitten kiittämään kaikissa tilanteissa (1.Tess. 5:18).

True confession = ”Jesus!”

tosi tunnustus on pohjimmiltaan ”Jeesuksen” julistamista elämämme yli. Se on hänen valtakuntansa hyvän uutisen julistamista. Se julistaa Hänen armonsa evankeliumia ja sanoo ” kiitos, Jeesus!”

paholainen haluaisi sinun sanovan Jeesukselle Ei, mutta koska et aio tehdä sitä, hän on tyytyväinen, jos vain sanot mitään. Älä hylkää ripittäytymistä tyhjänä uskonnollisena työnä. Tosi tunnustus on yksi niistä tavoista, joilla paljastamme Jumalan armon hyvän uutisen maailmalle, joka tarvitsee kipeästi kuulla sen.:

näin ollen usko tulee sanoman kuulemisesta, ja Sanoma kuullaan Kristuksen sanan kautta. Mutta kysyn: eivätkö he kuulleet? Tietenkin he tekivät: ”heidän äänensä on kaikunut kaikkeen maahan, heidän sanansa maailman ääriin.”(Room. 10:17-18)

kuten tämä artikkeli? Ryhdy sähköpostin tilaajaksi (se on ilmainen) ja pidämme sinut ajan tasalla. Ei roskapostia, me lupaamme!

Pako todellisuuteen on lukijarahoitteinen verkkosivusto. Tule kannattaja Patreon (USD) tai Donorbox (muut valuutat) tänään.