etelän baptisteja ja roomalaiskatolisia, maan kahta suurinta kirkkokuntaa, on yleensä pidetty opillisesti kaukana toisistaan, mutta heidän oppineensa ovat periaatteessa samaa mieltä.

vaihtelevasta terminologiasta ja joistakin todellisista eroista huolimatta ”meillä on yhteinen käsitys siitä, mitä merkitsee olla Jeesuksen Kristuksen seuraajia Jumalan armosta”, sanotaan heidän yhteisessä raportissaan.

10 vuoden jaksottaisten keskustelujen jälkeen Baptistis-katolinen dialogiryhmä lainasi Efesolaiskirjeen 4.:5, toteaa lopuksi: ”me emme ainoastaan tunnustaneet, vaan koimme’ yhden Herran, yhden uskon ja yhden kasteen.””

163-sivuista raporttia pidetään molempien perinteiden kattavimpana, keskinäisenä tarkasteluna. Molemmat osapuolet ovat myöntäneet olevansa epäreiluja toisiaan kohtaan, sillä pääasiassa roomalaiskatoliset maat syrjivät etelän Baptistilähetyssaarnaajia ja lähetyssaarnaajat työskentelivät katolilaisten keskuudessa kunnioittamatta heidän uskoaan.

kilpailu este

tällainen ”kilpailu ja ristiriita” lähetystyössä ”voi muodostua kompastuskiveksi niille, jotka eivät ole evankeliumia kuulleet”, keskusteluryhmä sanoi.

raportti julkaistiin hiljattain ”Theological Educator” – lehden erikoisnumerossa, joka on New Orleansin Baptist Theological Seminary-lehti, ja kirjassa ”to Understand Each Other.”

the Rev. Fisher Humphreys, etelän Baptistiteologi ja dialogiin osallistunut, sanoi sen olevan harvinainen prosessi hänen kirkkokunnalleen, joka on yleensä vieroksunut ekumeenisia pyrkimyksiä kristillisen ykseyden puolesta.

katolisten piispojen Ekumeenisen ja uskontojen välisen asiain komitean ja uskontojen välisen todistajain eteläisen Baptistiosaston järjestämät puheet käsittivät 18 kokousta vuosina 1978-1988. Osallistujia oli 39.

uudet kokoukset alkavat ensi maaliskuussa.

käsitellessään sellaisia aiheita kuin Raamattu, pelastus, Hengellisyys, kirkko ja Palvelutyö, armo, lähetysasemat ja eskatologia (ajan loppu) ryhmä oli yhtä mieltä siitä, että ”uskon perimmäinen auktoriteetti ja kohde on kolmiyhteinen Jumala” – Isä, Poika ja Pyhä Henki.

osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että ”Jumalan tuntemuksemme ensisijainen lähde” on Raamattu, joka on ”Jumalan henkeytetty sana, arvovaltainen uskon ja käytännön suhteen.”

mutta raportti toteaa, että vaikka baptistit arvostavat mennyttä perinnettä Raamatun ymmärtämisessä, he sanovat, että perinnettä on koeteltava Raamatun avulla, kun taas katoliset sanovat, että Raamatun tulkintaa on mitattava perinteen perusteella.

Salvation Prime Mission

”Raamattu on aina ollut eteläisen Baptistielämän keskus”, raportissa todetaan ja lisätään, että Vatikaanin uudistuneen toisen kirkolliskokouksen 1962-65 jälkeen myös katolilaisuudesta ”on tullut vahvasti raamatullinen.”

keskeisestä kristillisestä tehtävästä, raportissa sanotaan: ”Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että pelastustarjouksen julistaminen kaikille kansoille on kirkon ensisijainen tehtävä.”

raportin mukaan baptistit kuitenkin ” korostavat pelastuksen kokemusta, kun uskossa ihminen hyväksyy Jeesuksen . . . henkilökohtainen Vapahtaja, ”kun taas katoliset korostavat lunastavaa” Kristuksen työtä ” uskon ja kirkon sakramenttien kautta.

”me molemmat asetamme tärkeimmäksi tavoitteeksemme tietoisen suhteen etsimisen Jumalan kanssa tässä elämässä ja pyrkimisen lopulliseen päämäärään eli elämään kirkkaudessa Jumalan kanssa taivaassa”, raportissa sanotaan.

lähimmäisenrakkaus

”vakuutamme, että rakkautemme Jumalaan saavutetaan parhaiten läheisessä suhteessa Jeesukseen, yhdistettynä Kristuksen kaltaiseen lähimmäisenrakkauteen.”

toteamalla, että katolilaisten omistautuminen Marialle ja pyhimyksille ”on aiheuttanut hajaannusta ja väärinkäsityksiä”, raportissa sanotaan:

”vaikka Roomalaiskatolilaiset vakuuttavat Baptistien kanssa Kristuksen ainoan välittäjän aseman”, he myös kunnioittavat Neitsyt Mariaa ”erottamattomasti kytkettynä” poikansa ”pelastustyöhön” ja vetoavat hänen tukeensa rukouksissa.

baptistit ”kunnioittavat Mariaa Jeesuksen Kristuksen äitinä”, mutta pitävät ”pyhien ehtoollista ensisijaisesti kristittyjen keskuudessa vallitsevana todellisuutena” eivätkä rukoile Mariaa tai ”edesmenneitä kristittyjä, etteivät ne loukkaisi Jeesuksen Kristuksen ainoaa välittäjää.”

näkemys Mariasta muuttumassa

kuitenkin” molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä on tapahtunut suurta edistystä ”tässä asiassa, raportissa sanotaan, katolisen Marian ollessa” merkittävässä muutoksessa ” Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen jälkeen, nähtyään hänet enemmän raamatullisessa mielessä.

”sekä etelän baptistit että Roomalaiskatolilaiset ovat yhtä mieltä siitä, että pelastus on Jumalan armolahja, jota eivät saa mitkään ihmisten teot tai vanhurskaus”, raportissa sanotaan.

Siinä sanotaan myös, että sekä baptistit että katoliset pitävät kirkkoa ”Kristuksen ruumiina”, mutta baptistit painottavat yksittäistä seurakuntaa, kun taas katoliset näkevät kirkon laajemmassa mitassa koko ”Jumalan kansana.”

katolinen ja baptistinen palvonta eroaa ”sävyltään ja tyyliltään,” katolinen palvonta keskittyy liturgisiin rukouksiin ja pyhään ehtoolliseen, kun taas Baptistien palvonta keskittyy saarnaamiseen, laulamiseen ja rukoukseen, raportissa sanotaan, lisäten:

”molemmilla ryhmillä on vahva tunne sekä ihmisen syntisyydestä että Jumalan rakkaudesta syntiemme ja puutteidemme keskellä; molemmat painottavat vahvaa perhe-elämää ja sukupuolimoraalia; molemmat painottavat aktiivista sitoutumista seurakuntaelämään.”

” olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että pelastustarjouksen julistaminen kaikille kansoille on kirkon ensisijainen tehtävä.’