jossain vaiheessa kaikki viime vuosikymmenten kuuluisat naisrockyhtyeet ovat kestäneet samanlaisen solvausten tulvan: eivät osaa soittaa instrumenttejaan, ovat dramaattisia, ovat liian seksikkäitä (tai eivät tarpeeksi) tai ovat feministisiä miesvihaajia. Vaikka suurin osa näistä syytöksistä on harhoja ja suorastaan seksismiä, yksi yhteinen yhtäläisyys kaikkien naisten rockyhtyeiden keskuudessa on taipumus tehdä pilaa kavereista sen sijaan, että he yrittäisivät sopia joukkoon. Monet rock – ja heavy metal-alalajit muodostivat luonnostaan miespuolisten fanien yhteisöllisen veljeskunnan, joka erotti monet naiset kulisseista vuosikymmeniksi. Ne muutamat rohkeat johtajat, jotka yrittivät murtautua veljeskuntaan, kärsivät kovan hyväksymisen tien. Tätä vastustusta näkevät tänäkin päivänä jopa muut naispuoliset heavy metal-muusikot, jotka lainaavat musiikissaan enemmän miesvaikutteita kuin naiset.

nykyään on paljon naisbändejä, jotka eivät edelleenkään pelkää nousta seisomaan ja napata huomiota. Joissakin tapauksissa se vaihtelee yhteiskunnallisista kannanotoista, kuten valokuvauksesta karvaisempien ruumiinosien kanssa, vankilassa istumiseen poliittisten kannanottojen tekemisestä musiikin avulla. Kansalaisoikeuksien edistymisestä ja musiikillisen ilmaisun syvenemisestä huolimatta nykyiset naisartistit kamppailevat yhä samojen stereotypioiden kanssa kuin edeltäjänsä 30 vuotta sitten. Meteli on herättänyt uuden herätyksen feminismi, joka toi takaisin elämän joitakin suurimmista naisten rock-yhtyeet ja jatkoi innostaa seuraavan sukupolven naismuusikot.

tässä ovat top 10 Parhaat kaikki naispuoliset rock-ja heavy metal-yhtyeet…

10) Pussy Riot-punk-yhtye Pussy Riot aiheutti maailmanlaajuisen kohun ja protesteja pidätettyään vuonna 2012 Moskovassa esiintyessään ”Mother Mary, Banish Putin!”katedraalissa. Kappaleen esittäminen, josta käytetään myös nimitystä ”punk prayer”, johti kolmen nuoren jäsenen vankeusrangaistukseen, joista kaksi joutui ankariin oloihin kahdeksi vuodeksi. Vapauduttuaan värikkäät mekot ja balaklavat-ryhmä jatkoi vauhdikasta musiikkiaan LGBT-oikeuksista, feminismistä ja Putinin vastustuksesta toisessa Sotshin talviolympialaisten protestiesityksessä. Lopulta Nadežda Tolokonnikova ja Maria Alyokhina, kaksi näkyvää jäsentä, asuvat edelleen Moskovassa, jossa he jatkavat yhteiskunnallisista epäoikeudenmukaisuuksista kertovan musiikin tuottamista, viimeisin on englanniksi laulettu ahdistava laulu nimeltä ”I Can’ t Breathe.”

9) Dum Dum-tytöt nähdään usein kaikissa mustissa vaihtoehtorock-musiikkifestivaalien ja-keikkojen lavoilla, Dum Dum-tyttöbändi muuntautui Dee Dee Pennyn luovaksi musiikilliseksi lapseksi vuonna 2008. Yhtyeessä on ollut useita kääntyviä jäseniä, mutta painostava soundin lasitus molli-ja duurinäppäimien sekoituksella koko kolmen täyspituuden ajan houkuttelee Indie-popin ystäviä kaikkialle.

8) Babes in Toylandbabes in Toyland yhdistelee noise rockia ja grungea yhtenä spastisimmista naisyhtyeistä, jotka nousivat pinnalle 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa Minneapolisista, Minnistä. Yhtye erottui laulaja-kitaristi Kat Bjellandin ristiriitaisesta nukkeulottuvuudesta sekä aggressiivisista sanoituksista ja laulusta. Babes sai enemmän vetoapua underground-skenessä, vaikka jakoi yhtäläisyyksiä muihin yhtyeisiin ”riot grrrl” – liikkeessä. Yhtyeen debyyttialbumi ”Spanking Machine”, joka julkaistiin vuonna 1991, sai kriittistä suosiota independent-listoilla, vaikka heidän hittisinglensä” Bruise Violet ” jatkoalbumilla sanotaan kritisoivan Courtney Lovea.

7) Deap VallyLindsey Troy ja Julie Edwards saattavat olla pieni yhtye, mutta duon kappaleissa on enemmän soulia ja syvyyttä kuin useimmissa kaksi kertaa hänen kokoisissa yhtyeissä. Los Angelesissa asuva kaksikko julkaisi debyyttialbuminsa ”Sistrionix” kesäkuussa 2013 jo rock-lauluntekijä ja tuottaja Linda Perryn ylistämänä.

6) Sleater-KinneySleater-Kinney on indie rock / punkin clit stondis 1990-luvun ”riot grrrl” – feministisen liikkeen nimissä. Jakaa saman kotikaupungin Olympian, Wash. Bikini Kill – nimellä kolmikolla oli musiikissaan erilainen poliittinen, instrumentaalinen ja emotionaalinen vaikutus. Perustajat Corin Tucker ja Carrie Brownstein jakavat musiikillisen yhteyden, joka avasi ryhmän ja auttoi tuomaan kemian takaisin 10 vuoden hiljaisuuden jälkeen keksimään uudelleen voimaa ja lunastusta. Yhtye julkaisi kahdeksannen studioalbuminsa ”No Cities to Love” Sub Pop Recordsin kautta tammikuussa 2015, edelleen ilman basistia.

5) Nervosabrazilian trio Nervosa repi perusteellisesti läpi miesvaltaisen metallipiirien debyyttialbumillaan ”Victim of Yourself” maaliskuussa 2014. Raivokas rummutus, nopea riffittely ja muriseva laulu tekevät sukupuolestaan olemattoman eron ja muusikkoudestaan Soul suckerin, true metal-muodossa.

4) The Runaways

Alkuperäinen Queens of Noise oli vasta nuoria Los Angelesin teinejä, kun he tekivät levytyssopimuksen Mercury Recordsin kanssa ja soittivat pian loppuunmyydyille keikoille ympäri Yhdysvaltoja ja maailmaa. Yhtye on tuottanut neljä studioalbumia, jotka jatkoivat perustajajäsenten Lita Fordin, Joan Jettin ja Cherie Currien soolouraa. Jett jatkoi muiden naismuusikoiden rockmusiikin tukemista, mukaan lukien Cameo Eyelinersin ”Destroy” – videossa. Vaikka Jett levytti useita cover-kappaleita, hänen monumentaaliset musiikilliset saavutuksensa saivat hänet Rock N ’ Roll Hall of Fameen yhtyeensä The Blackheartsin kanssa vuonna 2015. Huolimatta kaikesta viimeaikaisesta kohusta, joka johtuu Huffington Postin tuoreesta artikkelista manageri Kim Fowleyn väitetystä basistinsa Jackie Fuchsin raiskauksesta, se ei vähennä yhtyeen valtavaa panosta naisten läsnäoloon rock n rollissa.

3) The Donnas from Palo Alto, Calif., Donnat tarjoavat hard rock-särmää satiiriseen biletykseensä ja seksuaaliseen tunnelmaansa. Kvartetti sai enemmän punk-kulttimainetta debyyttialbuminsa jälkeen vuonna 1993 ja saavutti 2000-luvulla enemmän valtavirtamenestystä verrattuna muihin naisyhtyeisiin. Aivan kuten muutkin naisrockyhtyeet, The Donnas muodosti nuoruusvuosinaan erilaisia nimi-ja tyylimuutoksia ennen kuin keskittyi vastaaviin nimekkäisiin yhtyeisiin. Vaikka heidän kappaleensa ”Spend the Night”, ”Gold Medal” ja ”Bitchin'” esiintyivät lukuisissa elokuvissa, televisio-ohjelmissa ja videopeleissä, heidän karkea asenteensa ei koskaan vaarantunut. Rumpali Torry Castellanon lähdettyä rumpaloinnin aiheuttaman pitkäaikaisen olkapäävamman vuoksi yhtye jatkoi kiertuetta, mutta on tällä hetkellä tauolla.

2) Bikini Killreporteded syntyi kapinasta kohti miesvetoista hardcore-skeneä, 1990-luvun punk-rokkareiden Bikini Kill Olympiasta, Washista. ajoi liikkeen feminismin kutsutaan ”riot grrl” toisin kuin mikään muu all female rock bändi tänään. Bikini Killin poliittiseen ja yhteiskunnalliseen keskittyneeseen sisältöön liittyen heidän angstinsa valotti rankkoja asioita, kuten raiskausta, hyväksikäyttöä ja seksismiä, joita ei laulettu ennen kuin Kathleen Hanna teki niistä kuultavan heidän debyyttialbumillaan

Pussy Whipped

. Ei ollut sattumaa, että yksi heidän tunnetuimmista kappaleistaan on nimeltään” Rebel Girl”, jonka on tuottanut toinen naisrockin pioneeri, The Runawaysin Joan Jett. Vaikka kitaristi Billy Karren on ilmiselvästi jätkä, ei ole mitään keinoa pitää enemmistön all-female bändi pois tältä listalta heidän panoksensa punk. Edes Hannan varsinainen all-female-yhtye Le Tigre (perustettu vuonna 1998) ei voi päihittää sitä vaikutusta, joka hänellä oli BK: n kanssa. Bikini Kill-show ’ hun osallistuminen tarkoitti myös sitä, että paikalla olleet naiset kutsuttiin lavan etuosaan sen sijaan, että miehet olisivat lyöneet heitä selkään. Hanna ja basisti Kathi Wilcox jatkoivat yhteistyötä Bikini Killin hajottua, mukaan lukien heidän nykyinen projektinsa The Julie Ruin. The Julie Ruin julkaisi uuden albumin vuonna 2014 ja on pääesiintyjänä observatorion naisrock-painotteisella ”Burger A Go-Go”-kappaleella 5.syyskuuta Santa Anassa.

1) L7Los Angelesin oma grunge-kvartetti ”got so much clit they don’ t need no balls” oli ”riot grrrl” – yhtyeiden varhaisia vaikuttajia ja naisten oikeuksia ajavien ryhmien aktivisteja. Seksuaalisuuteen ei viitata ainoastaan heidän nopeassa ”nopeassa ja pelottavassa” kappaleessaan pois ”Smell the Magicista”, vaan se on läpimärkä koko heidän kuuden albumin diskografian ajan. L7: n vertaansa vailla oleva likainen ja sisukas ääni erottaa heidät muista naisyhtyeistä, henkilöityen samaan asenteeseen lavalla. Muutamiin valikoituihin esityksiin kuuluu muun muassa ikimuistoisia alastomuusesiintymisiä ja tamponin poistoa 1990-luvun alun esiintymisissä. 13 vuoden tauon jälkeen L7 ilmoitti Facebook-sivuillaan yhdistyvänsä työstämään dokumenttielokuvaa yhtyeestä